Eikö

olen sitten räpiköinyt viimeiset pari vuotta. Aluksi vain kastoin varpaani, mutta iso aalto tuli ja vei mukanaan, välillä niin iso ettei meinaa pää pysyä pinnalla. Nyt minusta tuntuu jo, että maata olis näkyvissä, olen ihan poikki.
Toivottavasti Sinäkin pääset jo maihin. Mistäs sitä tietää jos vaikka haaksirikkouduttaisiin samalle saarelle..

:0) kirjoitti:

olen sitten räpiköinyt viimeiset pari vuotta. Aluksi vain kastoin varpaani, mutta iso aalto tuli ja vei mukanaan, välillä niin iso ettei meinaa pää pysyä pinnalla. Nyt minusta tuntuu jo, että maata olis näkyvissä, olen ihan poikki.
Toivottavasti Sinäkin pääset jo maihin. Mistäs sitä tietää jos vaikka haaksirikkouduttaisiin samalle saarelle..

Pakko olisi pian päästä rantaa, muuten hukun. Tuo vaihtoehto, että haaksirikkoutuisin kanssasi samalle saarelle, kuulostaa hyvälle. Itsekkin kymmenisen kuukautta, olen uinut myllynkivi kaulassa. Vaikka harteikas ja voimakas mies olenkin, niin sydän särkyy liikaa, joka päivä. Pakko olisi saada, joku joka auttaisi, myllynkiven kaulastani. Yksin en siihen pysty.

osaa uida, ollenkaan.
Haluan jo unohtaa, ei tätä jaksa.... :/

"Kun et anna itsellesi lupaa luopua rakkaastasi, jota kaipaat"

:0) kirjoitti:

olen sitten räpiköinyt viimeiset pari vuotta. Aluksi vain kastoin varpaani, mutta iso aalto tuli ja vei mukanaan, välillä niin iso ettei meinaa pää pysyä pinnalla. Nyt minusta tuntuu jo, että maata olis näkyvissä, olen ihan poikki.
Toivottavasti Sinäkin pääset jo maihin. Mistäs sitä tietää jos vaikka haaksirikkouduttaisiin samalle saarelle..

ollutkaan ainoa, joka harjoittaa räpiköintiä näinkin kauan... Laineita on ollut välillä myrskyksi asti täälläkin viimeiset pari vuotta :/
Saari olisi välillä jo kiva. Vielä mukavampi olisi, jos siellä saarella olisi joku muukin :)

...olisi edes pelastusrengas mihin tarttua...tai lautta tai ihan mitä vain.. ei olisi pitänyt opetella uimaan kai ollenkaan :/

:0) kirjoitti:

olen sitten räpiköinyt viimeiset pari vuotta. Aluksi vain kastoin varpaani, mutta iso aalto tuli ja vei mukanaan, välillä niin iso ettei meinaa pää pysyä pinnalla. Nyt minusta tuntuu jo, että maata olis näkyvissä, olen ihan poikki.
Toivottavasti Sinäkin pääset jo maihin. Mistäs sitä tietää jos vaikka haaksirikkouduttaisiin samalle saarelle..

kun sinulla oli nimimerkkinä tuollainen "nallekarhu-hymiö" :O)
En osaa uida kovin hyvin ja siksipä mä vaan kelluskelen kunnes täytteeni vettyvät kokonaan. Vielä on kuononpää vähän pinnalla, mutta jos sitä saarta ei pian näy, niin olo saattaa kohta käydä tukalaksi :O(