Kesäloma alkaa olla lopuillaan ja pian alkaa taas lapsen painajainen: koulu. Muutaman vuoden on lapsi jo peruskoulua käynyt ja motivaatio täysin nollassa. Opettajat tympääntyneet koko oppilaaseen, joka taas tympääntynyt koulun opetukseen, opettajiin ja koko kouluun. Sisukkaasti lapsi aamuisin kouluun menee, mutta opetuksesta ei jää käytännöllisesti katsoen mitään päähän. Ajatukset ovat muualla. Riipin raapin selviää luokalta toiselle.
Niinpä kesän aikana kotona opiskellaan edellisen vuoden asiat, lapsi innokkaasti etsii tietoa, kirjoittaa pienimuotoisia tutkielmia, laskee antamiani matikantehtäviä, kirjoittaa tarinoita ja lukee, kuuntelee ja puhuu englantia. Mutta kun koulu taas alkaa, mielihyvä oppimisesta katoaa.
Tuntuu itsestäkin jo aika turhauttavalta joka kesä motivoida lapsi uudestaan opiskelemaan, kun koulu latistaa sen motivaation muutamassa kuukaudessa. Nyt olen päättänyt, että jos parin kuukauden päästä lapsen into uusien asioiden opiskeluun on jälleen viety, niin otan lapsen kokonaan pois koulusta ja opetan itse kotona. Onneksi Suomessa on vain oppivelvollisuus eikä koulupakkoa ja oma kotikuntammekin suhtautuu suopeasti kotikouluun.
Niinpä kesän aikana kotona opiskellaan edellisen vuoden asiat, lapsi innokkaasti etsii tietoa, kirjoittaa pienimuotoisia tutkielmia, laskee antamiani matikantehtäviä, kirjoittaa tarinoita ja lukee, kuuntelee ja puhuu englantia. Mutta kun koulu taas alkaa, mielihyvä oppimisesta katoaa.
Tuntuu itsestäkin jo aika turhauttavalta joka kesä motivoida lapsi uudestaan opiskelemaan, kun koulu latistaa sen motivaation muutamassa kuukaudessa. Nyt olen päättänyt, että jos parin kuukauden päästä lapsen into uusien asioiden opiskeluun on jälleen viety, niin otan lapsen kokonaan pois koulusta ja opetan itse kotona. Onneksi Suomessa on vain oppivelvollisuus eikä koulupakkoa ja oma kotikuntammekin suhtautuu suopeasti kotikouluun.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Voisko syynä olla, että opettajat ovat epä-päteviä?Tai jos he ovat ottaneet lapsesi silmätikuksi?Kiusataanko häntä?Kiusaako hän muita?Kannattais varmaan puhua huomioistasi kesän ajasta opettajille..ja sitten vaikka vaihtaa koulua vaikka se sitten sijaitsisi kauempana.Luulen,että syy on opettajissa.Jos he eivät kannusta vaan haukkuvat lastasi tai lellivät niitä omia kullanmurujaan(kokemusta) joiden vanhemmat ovat perhetuttuja niin kyllä vaihtaisin koulua.Ovatko opettajat kutsuneet keskusteluun?Jos eivät niin ovat tosi ammattitaidottomia!!
Mitä tulee tuohon kiusaamiseen, niin sitä kesti viime vuoteen asti. Lapsella vaihtui opettaja ja tämä ope otti ensimmäisen kerran asiakseen puuttua tuohon kiusaamisasiaan. Aikaisemmat opettajat ja rehtori vaihtavat puheenaihetta, kun olen ottanut asian puheeksi.
En oikein usko opettajienkaan epäpätevyyteen, pikemminkin opettajien työhönsä kyllästymiseen. Olen lukuisissa tapaamisissa koittanut ehdottaa toisenlaisia oppimistapoja liitutaululta lyijykynällä ruutuvihkoon kopioimisen sijasta. Esimerkiksi jos opetettavana asiana on vaikkapa Suomen luonnonvaraiset petoeläimet, niin lapsethan voisivat mennä samalla tontilla olevaan kirjastoon tai koulussa nettiin ja etsiä niistä tietoa ja tehdä vaikkapa esitelmän aiheesta. Mutta näissä opettajat vetoavat resurssipulaan. Hassua, sillä minulla on ollut toinenkin lapsi samassa koulussa ja yhtä suuressa luokassa, joiden opettajalla ei ollut resurssiongelmia ja lapset todellakin oppivat tekemisen, kokemisen, etsimisen ja löytämisen kautta.
Koulun vaihto on yksi vaihtoehto, mutta nyt lähtee käyntiin kuudes luokka ja ensi vuonna on joka tapauksessa koulun vaihtaminen edessä. Tuo lähikoilu on koulumatkaltaan erinomainen, mutta tuntuu helpommalta ottaa lapsi pois koulusta vuodeksi ja menisi sitten yläasteelle uuteen kouluun.
Ehkäpä resurssipula on tottakin. Vanhemmilla opettajilla ei ole tarvittavia tietotekniikkataitoja, eikä kunnilla rahaa kouluttaa opettajia. Ehkä ope on epävarma tietokonieden kanssa? Opetus tietokoneluokassa ei ole 30 oppilaan kanssa helppoa, varsinkaan jos oppilaat eivät ole tottuneetn käyttämään tietokoneita. Jos avustajaa ei ole saatavilla, en ihmettele miksi opettaja ei halua mennä tietokoneluokkaan.
Muuten kyllä opetusmenetelmät tuntuvat aika yksipuolisilta ja puuduttavilta. Toivottavasti et kuitenkaan ole arvostellut opettajaa tai hänen opetusmenetelmiään lapsesi kuulleen, sillä se on pahinta, mitä voit tehdä tuhotaksesi lapsen koulumotivaation.
Harkitse vielä lapsesi kotiopetusta, tuossa iässä kaverit ovat tärkeitä. Ajattele mistä kaikesta lapsesi jää paitsi, jos hän viettää päivät kotona. Opettajat ovat erilaisia, onneksi.
Lapsellani on kyllä kavereita, mutta ne ovat muualta kuin koulusta. Eli ei siinä suhteessa menettäisi mitään.
Mitä tulee tuohon opettajien tietokoneenkäyttötaitoon, niin se on harvinaisen totta. Lapseni opettajat ovat viimeistä lukuunottamatta olleet iäkkäitä naisia ja onpa lapseni saanut nuhteitakin siitä, että meni "pikkunörttinä" neuvomaan opettajaa tietokoneen käytössä. Astui opettajan varpaille siis :o)
Meillä lapsi on vasta 5-v, mutta olen juuri miettinyt tätä vaihtoehtoa. Nykyisin koulu on aika hirveä paikka (riippuu tietysti koulusta). Olin työharjoittelussa kouluavustajana ja yllätyin millaista siellä koulussa nykyään on. Täysin erilaista kuin itse olin peruskoulussa. Jokaisessa luokassa oli useita "häirikköoppilaita"; yks nyhräsi oppitunnin ajan pulpetin alla, toinen pyöritteli kynää kädessään kuin mielisairas, kolmas piti muuten vaan meteliä ja loput luokasta seurasivat mitä se pulpetin alla oleileva tekee. Opettaja puhuu luokan edessä "kuuroille korville".
Hyvin harvalla opettajalla oli mitään auktoritettia. Lapsia ei nykyisin kiinnosta, mitä aikuiset sanovat.
Jos mahdollista, minäkin opettaisin lastani mieluummin kotona, vaikkei minulla opettajan koulutusta olekaan. Koulu on kyllä kiva, kun siellä on kavereita. Opetuksen kannalta en näe siellä mitään hyvää. Olen ihmetellyt, että useampi ei käytä tätä kotiopetusmahdollisuutta. Viedäänköhän lapsi kouluun samasta syystä kuin päiväkotiinkin, eli ei ole aikaa/mahdollisuutta hoitaa/opettaa lasta kotona?
Jos kerran asuinkuntasi suhtautuu kotiopetukseen suopeasti ja itselläsi on siihen mahdollisuus, niin tuumasta toimeen! Eiköhän niitä kavereita järjesty myös vapaa-ajalle. Tiedätkö, miten sitten kirjat ym. kotiopetuksessa? Joutuuko itse maksamaan oppikirjat?
Käsittääkseni yksityisoppilas maksaa itse kirjansa sun muut. Ihan varma en ole.
Mietin vain, kun satun olemaan opettajakin, että jos koulu on mielestänne niin pahassa jamassa, että lapsia kannattaa opettaa ennemmin kotona (mistä en kyllä ihan samaa mieltä ole), niin ehkä kannattaisi yrittää vaikuttaa asiaan jotenkin muutenkin.
Voihan sitä toimia vanhempainyhdistyksissä tai ihan vain yksinkertaisesti äänestää opettajaa vaaleissa jne. Mihinköhän se opettajan auktoriteetti sitten hävisi joskus 50-luvun jälkeen? Nykyään lapset kysyvät, että "mitä sä tienaat" ja hirnuvat sitten päälle. Aika on rahaa kumartavaa ja työntekijää päähän potkivaa. Lapset ovat varmoja, että kyllä heistä nyt ainakin jotain opettajaa parempaa tulee... Osa sitten on varma siitä, ettei heistä tule mitään.
Revi siitä.
Väittäisin silti, että ainakin minun työpaikassani opettajilla on auktoriteettinsa siinä määrin tallessa kuin se nykyään voi olla: oppilaat tekevät suunnilleen sitä mitä pyydämme eivätkä haistattele päin naamaa. Jos satuitte huomaamaan, kansainvälisen tutkimuksenkin (PISA) mukaan suomalaiset lapset ovat huippuja. Ei kai Nokiaa ja muuta suomalaista menestystä ihan kehnolla koululla olisi voitu luodakaan.
Parantamisen varaa on ja moni asia on pielessä, mutta en totisesti usko, että mikään paranee, jos otatte pari lasta pois koulusta. Jos haluatte olla erikoisia, niin sen saavutatte, ette muuta. Koulu on suhteellisen lyhyt aika elämässä, ja maailmassa on elettävä. Koulu on hyvin pitkälti sellainen kuin tämä maailmakin - niin kuin kai pitääkin.
Kysyn ihan vilpittömästi, mitä opettaja teidän mielestänne voisi tehdä, kun luokkaan laitetaan oppilaita, jotka vaikuttavat mielisairailta, kuten sanot. Mitä voi tehdä?
Rahasta on pulaa eikä erityisryhmiin enää pääse. Ei ole kenenkään etu, mutta säästäkää koulusta vaan.
Ei kai siitä ole edes kyse, mutta kun sanotaan, että "opettajan auktoriteetti on mennyt", niin sitä aina syyllistyy itse. En silti ota ihan kaikkia syitä omaan niskaani.
En opettaisi lastani kotona sen takia, että "haluaisin olla erikoinen". Vaan juuri siitä syystä, että uskon lapsen oppivan paremmin kotona kuin häirikköluokassa. Jos opettaja olisi hyvä ja luokassa ei erityisiä häirikköjä, niin koulunkäyntikin kävisi päinsä.
Tietty olisi hyvä, jos koulut saatasiin paremmiksi paikoiksi, mutta se on todella vaikeaa. Ei vain kouluissa, vaan missään lapset eivät enää kuuntele aikuisia. Muutoksen pitäisi lähteä perheistä ja kasvatuksesta ja tätä opettajien pitäisi sitten tukea koulussa. Koko Suomen pitäisi muuttua! Helpompi on ainakin huolehtia omasta lapsesta ja opettaa kotona.
Minä en ainakaan osoittanut syyttävällä sormella OPETTAJIA, kun sanoin, että luokassa on oppilailta, jotka käyttäytyvät "mielenvikaisesti".
Koko ajanhan tiedotusvälineissä toitotetaan, kuinka lasten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja sen hoitamiseen varatut määrärahat loppu. Koko yhteiskunta on muuttunut, kun niin monet lapset tarvitsevat psykiatrista apua. Mielestäni tämä on järjestelmän vika, kun ihmisiä revitään joka suuntaan... ("Tee lisää työtä, työtä, työtä ja mahdollisimman paljon ja nopeasti.")
Lapset eivät kuuntele opettajia, mutta eivät myöskään muita aikuisia. Muistan kun olin lapsi, en ikinä olisi uskaltanut sanoa aikuiselle vastaan sillä tavalla kun lapset nykyään huutavat ihan vieraallekin aikuiselle.
Niin, en tiedä mitä voi tehdä kun luokassa on hankala oppilas. Itse en ainakaan saanut joihinkin oppilaisiin mitään kunnon kontaktia (ollessani työharjoittelussa). En todellakaan tiedä mitä tehdä. (Paitsi todellakin ottaa oman lapseni pois tällaisesta luokasta.)
..koulukirjat saisi nykyisestä koulusta, vaikka lapsi kävisikin kotikoulua. Ei mullakaan opettajan koulutusta ole, mutta olen 3 vuotta työskennellyt aikuiskouluttajana ja yliopistolla sivutoimisena tuntiopettajana.
Mä olen myös huomannut tuon auktoriteetin puuttumisen ja lapseni kuuluu juuri siihen ryhmään lapsia, jotka eivät opettajia kunnioita. Tai kunnioitaa muutamaa opettajaa, mutta he ovatkin auktoriteettinsa ansainneet. Suoraan sanottuna minäkään en kunnioita opettajaa, joka kääntää lapselle selkänsä tämän tullessa pyytämään apua potkituksia ja lyödyksi tullessaan. Kyllä auktoriteetti ja kunnioitus pitää ansaita. Ei ihmistä tarvitse kunnioittaa vain sen takia, että tämä sattuu olemaan itseä vanhempi.
Ymmärrän lähtökohtasi (auktoriteetti ansaittava), mutta olen eri mieltä.
Minusta lapset pitäisi kasvattaa niin (ja kasvatan omat lapseni niin), että opettajan (ja muiden aikuisten) kunnioittaminen on sääntö, siitä lipeäminen harvinainen poikkeus. Eli kun kouluun mennään, kaikkia opettajia kunnioitetaan ehdoitta. Jos joku ope on erityisen pässi, häntä ei tarvitse sitten sydämessään kunnioittaa, mutta silti kuuluu käyttäytyä näennäisen kunnioittavasti.
Moisen kohteliaisuuden varassa kun tämä maailma makaa: minunkin mielestäni noin 50% tapaamistani aikuisista on idiootteja, mutta yritän kohdella heitä fiksusti. Me ihmiset olemme nimittäin erilaisia, meillä on erilaisia arvoja ja mielipiteitä, emmekä voi elää täällä yhdessä asiallisesti, ellemme käyttäydy mahdollisimman fiksusti kaikkia kohtaan.
Ei opettaja ole mikään kapinen koira, jonka pitää joutua ansaitsemaan auktoriteettinsa joka lapsen kohdalla erikseen erityisin taisteluin. Mietipä, millaista on tehdä opettajan työtä, jos oppilaiden asenne on sellainen, että opettajaa kunnioitetaan vain, jos tämä onnistuu vaikuttamaan erikoisen fiksulta.
En nyt ole niin tyhmä, että ajattelen sinun sanoneen lapsellesi mitään ihan noin, mutta asenteesi kyllä vaistotaan. Kyllä opettajien työ olisi paljon helpompaa, jos joka kodissa olisi se ilmapiiri, että opettaja on melkein aina oikeassa. Ettei joka päivä pitäisi tapella auktoriteetistaan 20 - 100 oppilaan kanssa erikseen.
Ja miksi opettajan työn pitäisi olla helpompaa? Jotta teidän lapsenne saisivat parempaa opetusta ja heidän olisi miellyttävämpää käydä koulua.
En sano, että pässien(kin) opettajien kunnioittaminen olisi kovin autuasta puuhaa, mutta loppujen lopuksi sellainen linja koituisi paremmin kaikkien hyödyksi kuin tämä, jossa lapsia kannustetaan kyseenalaistamaan opettajien auktoriteettia, meuhkataan aina kovasti opettajan jokaisesta virheestä ja perin harvoin kehutaan. Eipä tälläkään palstalla paljon näy opettajia kehuvia juttuja.
Mutta mä en vain yksinkertaisesti VOI vaatia lastani kunnioittamaan opettajaa, joka ei puutu kiusaamiseen vaan kääntää selkänsä.Enkä opettajaa, joka ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen nyyhkii asiasta vanhemmille, mutta ei itse tee asialle mitään. Enhän mä kunnioita näitä opettajia itsekään, joten kunnioituksen vaatiminen lapselta olisi valhetta ja petosta lasta kohtaan.
Olen itse kasvanut perheessä, jossa aina kunnioitettiin itseä vanhempia tai itseä korkeammin koulutettuja. "Herranpelossa" elettiin. Minä vaan en tähän ikään mennessä ole ymmärtänyt, miksi minun pitäisi kunnioittaa jotain sellaista ihmistä, joka ei kunnioitustani ansaitse. Työelämässä olen pärjännyt oikein hyvin, vaikka en olekaan pomoja pokkuroinut. Eikä minulta ole sellaista odotettukaan...päinvastoin. Positiivista palautetta olen saanut esimiehiltä, kun sanon suoraan, miten asiat on.
Koulussa tilanne on sikäli hankala, että siellä on lapsi vastaan aikuinen. Ei lapselta voi mun mielestä odottaa samanlaista sanavalmiutta ja omista oikeuksistaan huolenpitämistä kuin aikuisilta. Lapsi on täysin opettajan armoilla ja silloin vanhempien velvollisuus on tehdä asioille jotain. Jos koulu on haluton tekemään mitään, mun mielestä kotikoulu on erinomaisen hyvä vaihtoehto. Ja onhan se hyvä vaihtoehto sille opettajallekin, yksi epämiellyttävä tapaus pois luokasta.
...lauseesi " Jos joku ope on erityisen pässi, häntä ei tarvitse sitten sydämessään kunnioittaa, mutta silti kuuluu käyttäytyä näennäisen kunnioittavasti." Mä olen aina inhonnut vilpillisyyttä, niin tunteissa kuin muutenkin. Olen ollut muutamaan otteeseen esimiesasemassa ja muutama alainen kyllä hämmästyi pahan kerran, kun "ruskea kieli" ei tepsinytkään minuun. Myös tunnetasolla pitäisi olla itselleen ja muille rehellinen. Tietenkin käytöstavat pitää olla sellaiset, ettei nyt ihan mitä vaan ruokottomuuksia mene suustaan päästämään. Ja myös lapseni osaa kyllä olla sanomatta ääneen, mitä opettajistaan ajattelee. Itse asiassa olisi joskus ollut ehkä ihan hyvä, että lapsi olisi ajatuksensa ääneen sanonut. Mutta lapsi on hiljaa, vaikka opettaja käyttäytyisi miten. Yhtään kertaa ei ole opettajilleen pahasti sanonut, vaikka syytä olisi ollut useammankin kerran.
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että opettajaa joka ei lasta auta ei tarvitse mielistellä. Nykyisin tuntuu, että aikuiset pelkäävät lapsia. Jopa omia lapsiaan. Kun 3-vuotias rääkäisee, niin äiti on paniikissa hyssyttelemässä: "Juu, juu, tehdään niin kuin SINÄ sanot kultaseni, kunhan olet hiljaa. Ihmiset ihmettelee ja katsoo MEITÄ."
Osittain olen myös open kanssa samaa mieltä, että lapsia pitäisi kotona opettaa, että opettaja on "melkein aina oikeassa". Asenteiden pitää lähteä kotoonta. Mutta en silti opettaisi lastani kunnioittamaan sellaista opettajaa, joka ei sitä ansaitse. Esim. kuten sanoit, Mutsi, että opettaja kääntää selkänsä kun kiusattu pyytää apua. Kyllä opettajankin tehtävä on olla kuuntelija ja auttaja. En pidä itsekään mielistelystä, että mielistellään ja sitten selän takana puhutaan p----aa. Siinä olen samoilla linjoilla sinun kanssasi, Mutsi.
Kysymys on vaikea, ja voihan tätä jankata maailman loppuun asti.
Kysymys on myös siitä, mitä pidetään koulun tehtävänä. Minä puhun pitkälti yläkoulun ja lukion näkökulmasta, mutta samoja lapsiahan ne ovat pienempinäkin. Meinaan vaan, että onhan se kiva kun lapset ilmaisevat itseään ja voidaan puida ihmissuhdeasioita yhdessä (miks sä annoit mulle ysin, mutta Esalle kympin; nuoleeko Esa sua? miks mun pitäis ottaa lakki pois päästä? miks pitää päällystää kirja? miksi ei saa meikata tunnilla? mitä välii millään on?), mutta joskus tuntuu, että veronmaksajien rahat menisivät parempaan tarkoitukseen, jos koulussa voitaisiin opiskella ja kotona hoidettaisiin perusasiat ja opetettaisiin lapset olemaan koulussa kunnolla.
Mutta ihan miten te tahdotte. Jos teidän mielestänne on hyödyllisempää, että oppilaat ruotivat ja repivät koulussa päivät pitkät opettajien persoona (oliko se nyt 100% reilu?) sen sijaan että oppisivat asiaa, niin se siitä sitten. Mutta onko käynyt mielessä, että joskus voi olla vaikea olla 100% reilu 100 oppilaalle päivässä (5 X 20 oppilasta päivittäin...) ja niin taivaallisen kultivoitu persoona 25 tuntia viikossa + kotityöt (suunnittelu, korjaamiset) päälle lukuvuosi lukuvuoden perään. Lisäksi pitäisi olla nuori, kaunis/komea, hyvin pukeutunut ja muutenkin cool, että kakaroille kelpaa. Oletteko te oppilaiden vanhemmat todella koko ajan täydellisiä?
Menisi moni oppitunti paremmin - vanhaan malliin - jos lapset olisi opetettu opiskelemaan tunnilla ne englannin epäsäännölliset verbit ja puhumaan sitten selän takana paskaa - omalla ajallaan.
Kun muukaan ei kertomanne mukaan auta, kannattaisiko kokeilla sitä, että antaisitte 100% tukenne opettajalle ja hänen kasvatustyölleen? Mitä jos vaihteeksi luottaisitte opettajiin, siihen että ainakin 95% heistä tekee työtään parhaansa mukaan? Mitä jos antaisitte lapsillenne kunnon kotikasvatuksen ja antaisitte koulun hoitaa oman hommansa.
Ei kai sitten. Se on niin vanhanaikaista.
"Jos teidän mielestänne on hyödyllisempää, että oppilaat ruotivat ja repivät koulussa päivät pitkät opettajien persoona (oliko se nyt 100% reilu?) sen sijaan että oppisivat asiaa, niin se siitä sitten."
Nythän ei kai ollut kyse ihan tällaisesta. Vaan pari äitiä oli sitä mieltä, että jos opettaja kääntää selkänsä lapselle, kun lapsi tulee kertomaan, että häntä kiusataan. Niin silloin ko. opettaja ei ansaitse kunnioitusta. Kyllä koulukiusaus on saatava loppumaan ennen kuin pystyy keskittymään siihen oleelliseen eli oppimiseen, vai mitä?
Se mikä tässä tympii, on tuo "ko. opettaja ei ansaitse kunnioitusta". Moniko ihminen täällä kunnioitusta ansaitsee, kun oikein ruvetaan ruotimaan? Kaikilla meillä on mokamme, mutta useimmat meistä silti yrittävät elää kunnolla ja tehdä parhaansa.
Mihin maailma menee, jos noin aletaan ajatella? Aina löytyy syy kenen tahansa kivittämiseen.
Jos oikeita laiminlyöntejä tehdään, ottakaa sitten yhteys rehtoriin, vanhempainyhdistykseen tai mihin lie lääninhallitukseen ja ajakaa asiaa, mutta jos kyse on pienemmistä asioista, yrittäkää ymmärtää.
Opettaisitte lapsillennekin ymmärtämystä, sovittelua, pitkää pinnaa, optimismia, toisen ihmisen asemaan asettumista. Niin he joskus jaksavat vaihtaa vanhainkodeissa teidän vaippojanne tai ainakin käydä joskus katsomassa eivätkä sano, että "koska äitini/isäni on tylsä ja hampaaton nykyään ja koska hän teki muutamia virheitä aikoinaan, hän ei ole oikeastaan ansainnut minun välittämistäni; menen mieluummin golfaamaan".
Hei!
Nyt aion käyttää tärkeää sanaa: luottamus
-- siitähän tässä on kyse, ja luottamuksen
ansaitsemisesta.
Valitettavasti se vain on nyt niin, että
opettajat eivät tänä päivänä ole tiedon
portinvartijoita ja ylimpiä sanan julistajia,
vaan ihan tasaveroisia meidän kaikkien muiden
kanssa. Jos pässi opettaja menettää luottamuksen
-- vanhempien ja/tai lasten -- niin se on ihan
pässin itsensä vika. Ja opettajan velvollisuus
on puuttua kiusaamiseen; siitä lienemme kaikki
samaa mieltä?
Lähtisin siitä, että lapset ovat koulussa
asiakkaita, ja opettajat ovat heidän palvelijoitaan (ostamme palvelun veroja
maksamalla).
Opettaja ei voi korottaa itseään arvostelun
yläpuolelle, vaan hänen on vastattava
tarjoamansa palvelun laadusta. Ylimielinen
tai välinpitämätön ope on huono asiakaspalvelija,
eikä sellaista tule sietää.
Tiesitkö Isä, että asiakkaat eivät aina ole oikeassa? Herttainen kullannuppusi voi kertoa kotona muunneltua totuutta koulupäivästä. Lapsi "unohtaa" helposti, että hän itse asiassa oli se, joka aloitti riidan jne. Menet pahasti lankaan, jos kuuntelet vain "asiakkaan" näkökulmaa. Aikuiseksi kasvanut vanhempi kyllä tuntee lapsensa ja ymmärtää sen, ettei lapsen pillin tahdissa voi tanssia. Tai sitten saakin tanssia oikein kunnolla... Mihin unohtui vanhempien kasvatusvastuu? Lapselle on uskallettava olla välillä inhottava. Mielistelyllä iskee kätensä paskaan.
En kannata mitään vanhanaikaista kuria tai yritä asettaa opettajia ylijumaliksi, mutta tätä työtä on vittumaista tehdä, kun vanhemmat ovat ihan yhtä lapsia kuin lapset itse. Onneksi löytyy poikkeuksia! (24 v.)
Miten niin "oppilaat ruotivat ja repivät koulussa päivät pitkät opettajien persoona"? Juurihan tuossa aiemmin kirjoitin, että lapseni nimenomaan EI sano pahasti vaan on hiljaa ja alistuu tilanteeseen...ei sano vastaan ja istuu välillä kavereidensakin jälki-istunnot, koska on kokenut hyödyttämäksi puolustaa itseään aikuisia vastaan. Eli tekee TÄSMÄLLEEN niinkuin toivotkin eikä puutu sanallakaan koulussa opettajan tekemisiin.
Mutta väkisinkin tässä lapsen kanssa asuessa näkee, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Myös lapsen koulukaverit ovat kertoneet minulle tästä kiusaamisasiasta ja näistä kavereiden puolesta "lusituista jälkkäreistä", ei siis ole pelkästään oman lapseni juttuja.
Mutta kun kerran olet ammattikasvattaja, niin kerropas minulle, mitä lapselle pitää sanoa silloin, kun toinen oppilas lyö ja opettaja kääntää selkänsä? Ihan mielenkiinnosta asiaa tiedustelen. Sanonko, että "voi kurja, opettajalla oli varmaan huono päivä ja silloin sinua koulussa saa lyödä"? Entäs mitä vastaan, jos lapsi kysyy saako hän lyödä jotakin toista, jos hänellä on huono päivä? Vastaanko, että "et tietenkään, lasten pitää koulussa noudattaa sääntöjä vaikka aikuisten ei tarvitsekaan"? Ja vielä se, että miten perustelen lapselle opettajan käyttäytyneen ihan oikein kääntäessään selkänsä, jotta lapsi jaksaisi edelleen kunnioittaa tätä opettajaa?
Olen toki vienyt tämänkin asian rehtorille, joka taas ei ottanut kantaa suuntaan eikä toiseen. Olin jo viemässä asiaa eteenpäin, kun selvisi, että kyseinen opettaja oli jäämässä eläkkeelle. Olisi siis ollut täysin hyödytöntä tehdä asialle enää yhtään mitään ja ymmärrän kyllä sitä opettajaakin: muutama kuukausi eläkkeelle pääsyyn eikä työ kiinnosta enää tippaakaan.
Erityisope osui tuossa kirjoituksessaan naulan kantaan sanomalla "tätä työtä on vittumaista tehdä". Ja se kyllä näkyy opettajista. On niitä työstään pitäviäkin opettajia olemassa, sellaisia, jotka ovat reiluja ja oikeudenmukaisia oppilaitaan kohtaan, jotka puuttuvat välittömästi kiusaamiseen ja jotka eivät itke vanhemmille heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Valitettavasti me vanhemmat emme saa valita lapsemme opettajaa, emme saa siirtoa toisen opettajan luokalle, vaikka kuinka nätisti pyytäisimme. Ehkä sekin onnistuisi "ruskealla kielellä", mutta jossain menee kyllä raja. Mieluummin otan lapsen kotikouluun kuin alan rehtorin peffaa nuolemaan. Sitäpaitsi, luulisi sen opettajan työnkin olevan vähemmän vittumaista, jos kaikki perinteiseen tasapäistämismuottiin sopimattomat lapset vanhempineeen häipyisivät vähin äänin opettajien elämästä.
Enpä taida ymmärtää. Miten se ketään muuta auttaa, jos tämä kiltti ja hiljainen lapsukaisenne jää kotiin?
Eipä tästä ole järkeä kinata. Kukin yrittäköön löytää omat ratkaisunsa ja me opet yritämme hoitaa hommamme. Joka työssä on puolensa ja puolensa.
Kysymykseesi (toinen lyö, opettaja kääntää selän) vastaisin, että selvittäisin asiaa koulussa mieluiten niin, että opettaja ja lapsi (mielellään myös lyöjä) ovat paikalla. Jos tilanne ei parane, uudestaan vaan ja ottakaa tukijoukkoja mukaan: mummit ja kummit paikalle. Jos koulussa ollaan välinpitämättömiä painostakaa, jos koulussa ollaan avuttomia, tarjotkaa itse ratkaisuja. Lapset ovat teidän lapsianne, eikä ketään saa lyödä. Kyllä se opettaja yleensä on ihan samaa mieltä, kunhan ette hyökkää hänen kimppuunsa, vaan sanotte, että haluatte auttaa häntä siinä tilanteessa.
Koulun pitäisi olla siedettävä paikka kaikille, ja sen eteen ainakin meidän koulussamme tehdään töitä. Kiusaamisesta kannattaa pitää ääntä niin kauan ja kärsivällisesti, että siihen todella puututaan. Pelkkä kiusaajien rankaiseminen voi kyllä olla huonoin ratkaisu. Tapausta hoitamaan pitäisi saada useita opettajia, rehtori, kouluterveydenhoitaja, mahdollisuuksien mukaan kuraattori, tukioppilaita jne. Pitäisi selvitellä mitä tapahtui ja miksi, vaatia lupauksia siitä, ettei moinen jatku ja järjestää seuranta.
Vaatikaa palvelua, äidit ja isät, mutta tukekaa samalla opettajia! Yrittäkää löytää yhteinen sävel!
Mutta jossain vaiheessa vaan vanhemmiltakin loppuu voimat. Kun lähes 5 vuotta on koittanut saada lapsen kouluasioita kuntoon, niin ei vaan enää jaksa aina "tapella". Olen itse työskennellyt pitkään asiakaspalvelutyössä ja kollegat mulle aina delegoi "hankalat" asiakkaat. Ja kunnia-asianani pidin hoitaa homman hyvin. Siksi tuntuu jo kovin turhauttavalta aina hakata päätä seinään lapsen kouluasioiden vuoksi. Eikä ole myöskään kivaa olla se "hankala" äiti. Vuoden verran olen vielä taistellut toisen, vammaisen lapseni oikeudesta saada asianmukaista liikunnanopetusta ja päädyimme lopulta koulun vaihtamiseen.
Onhan näiden lasten vuoksi joutunut viemään asioita eteenpäin, eräässä asiassa jopa kaupunginjohtajalle asti. Mutta se vaatii melkoisesti henkisiä resursseja, lakipykälien selvittelyä yms eikä lopputuloksesta ole koskaan mitään takeita. Minulla on aika vahva näkemys siitä, että - niin sisukas kuin olen koittanut ollakin - nyt luovutan. Voin käyttää energiani lapseni opettamiseen ja koulumotivaation palauttamiseen. Ja vuoden päästä sitten yläasteelle toivon mukaan paremmalla menestyksellä. Kyllähän se lapsen kotikoulu auttaa niin lasta itseään, meitä vanhempia kuin opettajaakin. Voimme kaikki keskittyä siihen kaikista tärkeimpään..lasten oppimiseen.
"tätä työtä on vittumaista tehdä, kun vanhemmat ovat ihan yhtä lapsia kuin lapset itse."
Jos sinä olet oikeasti erityisope niin...no huh..en tiedä mitä sanoa. Kielenkäyttö ei ainakaan ole hirveän aikuismaista. Niin no, tiedän kyllä, millaisia erityisluokkalaiset voivat olla -ja seurahan tekee kaltaisekseen :-)
Joten, mitäs sitten jos opettaja onkin yhtä lapsi kuin lapset itse?
TE OPETTAJAT OLETTE NIIN VAIKEITA IHMISINÄKIN ETTEI JAKSA JAUHAA PASKAA.NAAPURISSA PARISKUNTA JA IHAN SEKO SAKKIA...HEITTÄÄ PULTTIA KUN ASIAT EI MENE NIINKUIN NE HALUAA JA KAIKEN HUIPUKSI PITÄVÄT MYKKÄKOULUA VAIKKA HEITÄ TERVEHTISI ILOISESTI.varsinaisia kansankynttilöitä...
Tuskin tämä erikoisuuden tavoittelua on, pikemminkin huolta oman lapsen tulevaisuudesta. Opettajien palkka on ajettu niin alas etten ihmettele motivaation puutosta. Surullinen tosiasia on että omakin ekaluokkalaiseni sanoo oppineensa puolessa vuodessa odottamaan. Odottamaan vuoroaan. Muu oppiminen on tapahtunut tuossa keittiön pöydän ääressä yleensä kuukausia ennen kuin asia on tullut koulussa käsittelyyn. Tietysti voisin kieltää lasta harjoittelemasta laskuja jotka kiinnostavat mutta tulevat eteen vasta vuoden kahden kuluttua, mutta mielestäni parhaiten oppii silloin kun oppii uutta, ei silloin kun kertaa jo parivuotta sitten oppimiaan asioita. Eihän tilanne parane yhteiskunnan kannalta jos omani kotona opetan, mutta ainakin saan hänen mielenkiintonsa uuden oppimista kohtaan säilymään ja näin takaan paremmat mahdollisuudet selviytyä jatkoopinnoista. Itse olen ollut riman alittaja aikoinani lähes aineessa kuin aineessa juuri siitä syystä että olin hiljainen ja väritön tausta oppilas.
...vaihtaisit koulua? Sillä onhan koulu parempi paikka oppimiseen, kuin koti.
Mutta kun vuoden päästä sitten TAAS vaihtuisi koulu, niin en tiedä, olisiko se vaihtaminen tässä vaiheessa enää järkevää. Olisi pitänyt vaihtaa jo aikaisemmin.
Omalla lapsellani on koulu ja asuinpaikka vaihtunut melko tiuhaan. Se huono puoli siinä on ollut, ettei ole ollut sellaisia koko kouluiän kestäviä ystävyyksiä.. kaverisuhteet ovat sitten katkenneet ja välillä on ollut vaikea luoda uutta kaverisuhdetta, ei ole oikein huolittu joukkoon.
Eka luokan jälkeen muutimme toiselle paikkakunnalle ja siellä kävi koulua A 2-ja3-luokat. 3-luokalla otin yhteyttä opettajaan monta kertaa mutta emme päässeet yhteisymmärykseen .. enkä minä siis tullut vakuuttuneeksi että koulussa ihan todella opiskellaan ja vaaditaan jotain. Esim. oikeinkirjoitus oli ihan olemantonta, punakynä kun kuulemma ahdistaa joitakin oppilaita, niin ei voi takertua virheisiin.. lapsi ikään kuin jotenkin itse oivaltaa miten joku lause tai sana kirjoitetaan oikein.. sama matematiikassa. Ei kotitehtäviä sillä tavalla tarkistettu, että olisi käyty laskut läpi ja puututtu jos jotain ei osaa = on tehnyt väärin.
Mulla ja opella meni napit vastakkain.
lapsi vaihtoi koulua, kävi siellä 4-6 luokat.. nyt taas muuton takia vaihtuu yläaste, 9.luokan käy uudessa koulussa. Harmillista sinänsä, mutta nuori ottaa asian varsin reippaasti. Uusi koulu teki vaikutuksen hienoine tietokoneluokkineen. Kaveripuoli hiukan huolestuttaa, minua, että saako vai ei, jääkö ulkopuolelle.
Uskon, että kaikki menee hyvin, kodin tuki on.
Minusta itsestäni kuulostaa koulun vaihto paremmalta kuin kotikoulu. Kun kodin tuki ja kannustus on taustalla, yksi vuosi uudessa ei haitanne. Ja kaveripiiriähän lapsesi ei vanhasta koulusta jää kaipaamaan, sen sijaan hän saattaisi saada uusia kavereita.. kun aloittaa puhtaalta pöydältä, aivan tuntemattomana, ilman "menneisyyden taakkoja tai leimoja". Kannattaisko sitä kokeilla esimö jouluun asti, ja jos ei toimi, vaihtaa kotikouluun sitten?
Ei lapsi mielestäni tarvitse tylsiä kirjoja oppiakseen ulkoa turhia asioita. Lapsi tarvitsee tilaa ja mahdollisuuksia tutkia maailmaa ja kartoittaa tietoa kaiken arjen keskellä, kyllä ne kielikurssit vieraalla maalla aina enkuntunnit voittaa.
Hei!
Tässä muutama osoite kotikouluasioista kiinnostuneille, tuo Phasmascriptin kustantama vihkonen "Kotioppiminen - vaihtoehto koulunkäynnille" erityisesti on valaisevaa luettavaa, on koulun penkkejä kuluttamattomien ihmisten käytännön kokemuksia ja muuta arkiasiaa. (en saa provikkaa kehuista ;-)
http://www.kolumbus.fi/phasmascript/kotikouluhylly.html
http://www.oppiomaantahtiin.info -sivustolla on jotain pientä juttua aiheesta, ja siihen liittyy keskustelupalsta, jolle voi liittyä webin kautta tai sähköpostilla lähettämällä minkä tahansa viestin osoitteeseen [email protected]
Kiitos kovasti linkeistä! Täytyypä käydä lueskelemassa.
kiitos linkeistä nämä tiedot on todella piilotietoa, onko jotenkin väärin haluta opettaa lastaan kotona? Kiitos viel kerran.