Kuinka paljon pitää sietää

Sori nyt vaan, en ole kyseinen henkilö mutta hiukka särisee korvaan tuo "meidän porukoissa on keskusteltu". Aika jeesustelua.

Mitä jos puhuisit vain ihmisestä, et kategorioisi. Ei ole sinun arviosi alla kuka kuuluu sairaalaan ja kuka ei. Sitäpaitsi miten sun toleranssi noin muuten pelaa sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät kuulu virallisterveisiin - nk. standardi-ihmisiin?

Jotkut valvoo öisin. Löytyy myös vuorotyöläisiä, heidänkin vuorokausirytmiään on jaksettava. Mites venyy toleranssi siinä tapauksessa?

Eli mellastaako tämä "tapaus" ja soittaa musiikkia kovaa? Onko hän käyttäytynyt väkivaltaisesti?

Miten olet yrittänyt keskustella hänen kanssaan vai oletko kenties vain lähettänyt hänelle vihaisia lappusia mielipiteinesi? Kerro niin minäkin kerron lisää. :)

Omasta mielestään he ovat niin täydellisiä ja aina sörkkimässä toisten asioita. Varsinainen maanvaiva kun ovat vajonneet oppiensa lumoihin.

Olemme yrittäneet kertoa heille konstilla jos monella että emme kaipaa heidän interventioitaan mutta kaikki sanat ovat kaikuneet kuuroille korville kerta toisensa jälkeen. Ilmeisesti pitävät kaikkea itseensä kohdistuvaa kritiikkiä esittäjänsä mielenterveydellisenä ongelmana.

Me normaalit kunnon ihmiset (määritelmä: sosiaalihössötystä vierastavat) olemme valittaneet heistä kaikille mahdollisille laillisuusvalvojille ja politiikoille - tuloksetta.

Pitäisiköhän heille perustaa oma asuntola jonnekin laitakaupungille? Ilmeisesti sekin olisi taas se kuuluisa sosiaalihöyrähtäneen etu että heidät vietäisiin sinne väkisin kun eivät ymmärrä omaa parastaan (kato ahtaasta ja homeisesta asuntolasta voi laskuttaa kuntaa niin paljon kuin sielu sietää).

Ovathan he ympäristölleen vaarallisiakin. Yksikin Tokion metron sariinikaasuiskuun osallistuneen serkun kummin kaima oli siteerannut Freudia vuonna yksi ja kaksi.

On kuitenkin varsin todennäköistä että he aiheuttavat oman juuri ja nimenomaan sosiaalihöyrähtämisensä vuoksi kohtuutonta häiriötä sielläkin (asuntolan valvoja kuuli melua. Jätetään tietysti mainitsematta että se kuultiin päiväsaikaan ja korva kiinni seinässä.)

Asuntolan valvojat ja naapurusto käyvät kilpaa sillä kuka häiriintyy niistä sosiaalihöyrähtäneistä kaikkein eniten. Kaikkein kovin häiriintyjä on sitten niin täydellinen kuin vain voi olla, sai ansiomitallin kun huomasi heidän ongelmansa. Asukit ovat siis suurennuslasin alla ja leimakirveen kohteena. Asukkien reaktiot tietysti selitetään johtuvan laitospaikkojen vähyydellä.

Olen mt-kuntoutuja. Asun myös erään säätiön asunnossa, asuntoyhtiössä mikä jakaa asuntoja ihmisille laidasta laitaan. Siis myös niille kunnon ihmisille. heh.

Mitähän minä tekisin alakerran guben kanssa kun se häiriköi mun oven takana kännipäissään vaikkei ole deegu vaan ihan terve tuntuu olevan. Miestä väkevämpää kun ottaa niin johan rohkeus kasvaa kipittämään rappuset ylös soittamaan mun ovikelloa. Se on sitte miellyttävä näky kun toinen inttää inttämistään niin että kuola valuu alahuulesta; thuu khahville thuu khahville.

Se on ihan terveen olonen gubbe. Mitähän mun pitäisi asialle tehdä?


Sitte on toi pesutupa. Mä siivoan jälkeni siellä ennen ja jälkeen koska harva virallisterve ei siivoa jälkiään. En asiasta ole pahemmin ääntä pidellyt. Hittoako siitä.

Sitte on toi virallisterveiden jälkeiläisryhmä joka notkuu juuri meidän talon kulmilla. Pistivät viereiseen metsikköön turvepalon alun kesällä minkä palolaitokselta kävivät pari kertaa sammuttamassa. Hakkaavat kivellä talon päädyn metallisia paloportaita kivellä niin että putket raikaa. Tekevät mitä lystäävät.

Mitä niille pitäis tehdä? Emmä vaan tiiä, enkä välitä. Turha niistä on vanhemmillekaan sanoa kun sielläkään ei kait ole ketään kotona (viittaa latvaan) vaikka ovat virallisesti virallisterveitä.

Että jos nyt naapuriini muuttaisi cp-vammainen ja hän soittaisi erkki junkkaraista liian lujaa kovaa ja korkealta yömyöhästä aamunkoittoon niin kait menisin sitten cp-vammaisten foorumille kysymään neuvoa jot miten pitkään mun pitää tollasta sietää?

Meitä on moneksi.

Minulla oli edellisessä osoitteessani niin sekopää perhe naapurissa, siis koko perhe, että huhhuijaa. Äijä oli jo edelliselle naapurilleen käynyt raivoamassa ja haukkumassa natseiksi tms. ilman syytä. Tuijotti vastaantullessa, tarkisteli oveaan, aukoi oveaan (väli), kun kuuli minun tulevan tai lähtevän asunnosta. Aikuinen tyttö asui samassa asunnossa, ja aivan kuutamolla oli pukeutumisesta seiniä pitkin kävelyyn. Äiti huusi ja kiroili naapureita ja uhkaili poliiseilla. Kun äijä rupesi autoilemaan rinnallani tuttipulloa heilutellen ja kaasutti kerran roskia viedessäni kohti, päätin, että nyt riittää. Kerroin isännöitsijälle ja poliisille tapauksesta. Eli että voi olla harmitonta mutta myös vaaralliseksi voi mennä.