Olen herkkä nainen, joka itkee usein, mutta yleensä katseilta piilossa paitsi nyt juhlissa tai hautajaisissa saatan itkeä myös muiden nähden. Jo lapsena kärsin siitä, etten itkenyt. Muut lapset saattoivat käyttää tätä sillä tavalla hyväkseen, että jos he kiusasivat minua niin he saattoivat alkaa tihrustamaan itkua ja loppujen lopuksi minusta tuli se syypää kun en kerta itkenyt.
Eikä tämä hirveästi ole aikuisenakaan helpottanut. Joskus jos tulee kinaa jonkun kanssa, joka tekee mua kohtaan väärin ja sanon tästä hänelle niin saattaa sitten tämä toinen osapuoli alkaa itkemään kun olen niin julma että uskallan sanoa vastaan. Ja loppupeleissä väärintekijästä tuleekin se kaltoin kohdeltu.
Ongelma kuulostaa pieneltä, mutta ei se sitä ole. Naistenmaailmassa itku on aika tehokas ase, jolla saadaan toinen näyttämään pahalta. Tässä mielessä sympatiseeraan miehiä, jotka joutuvat parisuhteessa kokemaan naisen taholta tällaista.
En tiedä, olenko ongelmani kanssa yksin. Onko kukaan muu kokenut samaa?
Eikä tämä hirveästi ole aikuisenakaan helpottanut. Joskus jos tulee kinaa jonkun kanssa, joka tekee mua kohtaan väärin ja sanon tästä hänelle niin saattaa sitten tämä toinen osapuoli alkaa itkemään kun olen niin julma että uskallan sanoa vastaan. Ja loppupeleissä väärintekijästä tuleekin se kaltoin kohdeltu.
Ongelma kuulostaa pieneltä, mutta ei se sitä ole. Naistenmaailmassa itku on aika tehokas ase, jolla saadaan toinen näyttämään pahalta. Tässä mielessä sympatiseeraan miehiä, jotka joutuvat parisuhteessa kokemaan naisen taholta tällaista.
En tiedä, olenko ongelmani kanssa yksin. Onko kukaan muu kokenut samaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kohdallani asia on toisinpäin. Lapsena olin varsin herkkä tapaus, mutta itkupillismi kyllä kitkettiin tehokkaasti pois mitä moninaisimmin keinoin sillä seurauksella että muistutan lähinnä Lehtoa Tuntemattomasta sotilaasta.
"Ne perkeleet" eivät näe minun enää koskaan itkevän.
olen pohtinut elämääni että onpa yksinäistä..ja sitten kun meinaa löytyä niin....en tiiä...olen [email protected]
jos haluat vastailla
itkeä tai että tulkitset muiden itkemisen jonkinlaiseksi manipuloimiseksi. Itkemistä on kuitenkin mielestäni uskottavasti aika vaikea teeskennellä. Ihmiset ovat erilaisia. Itse esimerkiksi itken tilanteessa kuin tilanteessa. Asia on kai siis melko luonnekohtaista. Ikävä, että itku usein tulkitaan naisten manipulatiiviseksi toiminnaksi eikä todelliseksi tunteenilmaisuksi. Entä onko oma vihasikin sitten teeskenneltyä? Ja M1985:n kanssa olen samaa mieltä siinä, että on paljon miehiä, jotka itkevät, ja vielä enemmän miehiä, jotka itkivät, kunnes heille teroitettiin, ettei se sovi ja että se on "akkojen" säälin keräämistä tai muuten vaan muiden manipulointia.
Kun tulee oikein paha mieli ja tullut loukatuksi turhan takia menen koirani kanssa metsään rauhoittumaan ...saatan vähän yksikseni itkeä ja katsoa koiraani silmiin ja jutella sille..se helpottaa. Mieshän ei saa itkeä,menettää kasvot.
Viiskympppisenä miehenäkin on joskus vaikeaa...niis