Olemme yrittäneet mieheni kanssa jo muutaman kuukauden lasta, ja nyt tapahtui moka, jossa mieheni meni puhumaan siitä kuinka muotoni kärsii raskauden aikana, kuinka takapuoli ei näytä enää koskaan samalta ym. rupesi pilkkaamaan aika paljon :( Se vaikutti hyvin vahvasti, ja olen nyt yrittänyt tutkia keinoja miten pysyä raskaudenkin aikana hyvässä lihas kunnossa, siis kiinteänä, Älkää käsittäkö väärin, en ole mikään yli tarkka muodoistani ym. Ja aion toimia niin mikä olisi lapselle parasta. Jos se vaatii sen 20kg ylimääräistä painoa niin sitten niin. Mutta haluaisin välttää kuitenkin kauheat pelot mieheni suhtautumisesta minuun. Minulla on herkkä itsetunto, kyse ei ole siitä etteikö mieheni olisi luotettava, minä olen vain epävarma. Haluaisin kuulla vinkkejä miten te muut olette pitäneet kuntoanne yllä raskauden aikana? Ja turvallisia keinoja miten pysyä edes melkein vanhoissa muodoissaan?
Hyi että. Kuulostanpa epätasapainoiselta ihmiseltä joka ei mielestäni sopeutuisi ollenkaan äidiksi :( mutta nämä asiat oikeasti vaivaa mieltäni ÄÄRIMMÄISEN paljon..... Toivoisin asiallisia vastauksia ja kiitos niistä. Kiitos ja anteeksi
Hyi että. Kuulostanpa epätasapainoiselta ihmiseltä joka ei mielestäni sopeutuisi ollenkaan äidiksi :( mutta nämä asiat oikeasti vaivaa mieltäni ÄÄRIMMÄISEN paljon..... Toivoisin asiallisia vastauksia ja kiitos niistä. Kiitos ja anteeksi
Vastaukset 35
Vanhimmat
joten älä ala äidiksi. Koska se on ihan varmaa, että pelkkään perseeseen ei repsahtaminen jää. Menee rinnat, vatsa ja lantio. Sen lisäksi olet alatiesynnytyksen jälkeen löysä kuin seitsemänleivän uuni.
Ja mies hakee paremman.
ja lantionpohjanlihaksia pitää treenata raskauden aikana jo! :)
yhtään. Treenata toki sopii, mutta synnyttänyt nainen on synnyttänyt, hormonien pehmittämä ja selluliitin oma. Ei sille mitään voi.
Jos näitä muutoksia EI halua, on syytä pysyä ilman biologista itse synnytettyä lasta. On typerää kertoa legendaa joiden mukaan mikään ei muutu tai että muutoksen saisi jotenkin pois.
Ei saa.
Minulla kyllä jumppa on auttanut kovasti. Kahden lapsen jälkeen olen pimpastakin piukempi kuin koskaan, ja ihan vain siksi, että aiemmin en jaksanut jumpata lainkaan, mutta lasten saannin jälkeen innostuin.:) Miehen kanssa on joskus ongelmia niin päin, että kun ei meinaa mahtua sisääni.
Selluliittiä on olemattoman vähän, ei enempää kuin ennenkään.
En väitä että mikään ei muutu, mutta aika moni asia on itsestä kiinni. Turha siis pelotella kokemattomia. Eniten muutos näkyy minulla rinnoissa. Mutta eivät nekään mitkään patalaput ole. Pienet muutokset voi kantaa kunniamerkkinä lapsen saannista.:)
koska joku keksi heitää tämän vanha stoorin tiukasta pillusta usean synnytyksen jälkeen. Fyysisesti se on mahdotonta ilman kirurgiaa.
Mutta tule uskollasi autuaaksi. Kai sitten saat kuvitelmistasi jotain. mutyta älä kuvittele että uskoisin tarinasi.
Ajattele minkälaisia seurauksia on omilla valheillasi?
siis meillä mies ei ole kommentoinut vartaoni muuttumista muuten ku että onpas rinnat kasvanut, sitte tokas että mitäs sit ku alakautta synnytät ja reikä suurenee... nauro itse asialle ja tuumas et täytyy sanoa sitten että ompelevat muutaman tikin enemmän...
itse otin huumorilla asian, en osaa suuttua moisista...
ainakaan raskausarpiin ei oikein voi vaikuttaa.. ne tulee jos tulee.. ((vaikka kuinka paljon rasvaisikin :)))..syömällä terveellisesti ja välttämällä roskaruokaa sekä liikunnalla. liikut niin paljon kuin hyvältä tuntuu! :) itse harrastin kuntosalia ja söin suht terveellisesti ENNEN RASKAUTTA, raskauden jälkeen loppui liikunta ja roskaruokakin maistuu (ja pullat jne..).. tuloksena on löysä perse ja selluliittiä polviin saakka :D. käsissäkin taitaa olla.ja lihaksista ei enään tietoakaan!!ja tuli muuten tosi ''helposti ja nopeasti'' ne selluliitit ainakin mulle..mutta kova bodaus sit synnytyksen jälkeen toivottavasti hoitaa asian ennalleen :D.
mut näähän on sellasia juttuja et kaikki me ollaan erilaisia..ei voi tietää miten helposti itte löystyy jne..ja toisilla ei tunnu missään vaikka pullaa söis elämäntyökseen :)
Mielestäni on pötypuhetta, ettei muodoile voi mitään tehdä. Itsekin olen tosi tarkka ulkonäöstäni ja fyysisestä kunnostani. Minulla on jo yksi lapsi ja olen raskaana toista kertaa nyt. Olen koko elämäni harrastanut liikuntaa - ennen raskautta, sen aikana ja sen jälkeen. Tärkeintä on, että liikkuminen (ja oikea ravinto) on ELÄMÄNTAPA, eikä mikään kuuriluonteinen juttu. Painoni on tarkalleen sama kuin ennenekaa synnytystäni, kroppani on tosi timmi, selluliittia ei ole ollut ikinä ja rasvaprosentti on vähän yli 10 (eli käytännössä ei läskiä ollenkaan). Liikun siis lähes joka päivä, n. 6 kertaa viikossa (kuntosali, lenkkeily). Moni esim. salilla on hämmästynyt, kun on kuullut, että olen äiti, jos ei ole tätä tiennyt.
Tämä on ihan tahtokysymys mielestäni. On tekosyy sanoa, ettei ole aikaa liikunnalle. Jos itsensä hoitamiselle (lasten ja perheen lisäksi) ei löydy aikaa, niin mille sitten?
Kun syöt terveellisesti etkä asetu sohvaperunaksi, niin tulet olemaan yhtä sutjakassa kunnossa kuin ennen raskauttakin. Toki raskausaikana paikat hieman ehkä leviää mutta palautuvat kyllä synnytyksen jälkeen, kun kilot lähtee, vatsa vetäytyy jne.
Esim. itse olen paremmassa kuosissa nykyään kuin ennen ensimmäistä raskautta! Ja nyt kun olen toista kertaa raskaana, en aio stressata painosta tai muustakaan kun tiedän, että sitä palautuu kyllä omiin mittohin.
esim imettämällä kilot mulla ainaki karisivat kuin hups vaan :)
terveelliset ruuat, vähennä kakkuja yms herkkuja (minimiin vaikka) ja liiku: ulkoile, ui, joogaa... ja jos ruumiinrakenteeltasi vieläpä olet suht hoikka/normaali ei ongelmaa varmaan tule. eikä mullakaan alapää venynyt, siis pysyvästi! kamalaa pelottelua ja inhottavaa soopaa täällä jotkut kirjoittavat!
ei turhaa stressiä, kunhan et anna periksi sohvalle ja herkuille sataprosenttisesti, olet ihan ok, usko vaan :)
perustuu sun väite, että raskaus ei muuta mitään?
Ensimmäinen ja suurin muutos on hormonitoiminnassa, sekä raskauden aikana että synnytyksessä. Hormonit vaikuttavat juuri ihoon ja lihaksiin, kerryttävät rasvaa ja vaikeasti poistettavaa selluliittia. Kunto on aivan eri asia kuin ihon muutokset.
Synnytyksen aikana emättimestä tulee halkaisijaltaan n. 15 cm vauvan pää, joka ei tosiaan jätä arvailujen varaan sitä, muuttuuko paikat vai ei. Lisäksi tehdään välilihan leikkaus.
Väljenemisestä kertoo sekin, että toisessa tai kolmannessa synnytyksessä välilihaa ei useimmiten enää tarvitse edes leikata, emätin on jo tarpaaksi venynyt ja väljä. Siksi myös uudelleen synnyttäjä synnyttää lyhyemmän aikaa kuin ensisynnyttäjä - vastusta on vähemmän ja paikat löysemmät.
En tiedä, mitä tuolla kirjoituyksellasi ajat takaa, mutta totta se ei ole.
Välilihan leikkausta ei nykyään tehdä, ellei ole pakko. Valitettavasti löytyy nykyäänkin kätilöitä, jotka tekevät sen rutiininomaiseesti. Omalleni sanoin, ettei leikata ellei ole ihan pakko, eikä leikattukaan. En tiedä miten paljon naiset yleensä alapäätään tiirailevat, mutta olenkin jo aiemmin todennut, että omani on ihan yhtä ruma kuin ennenkin.
Hormonit toki vaikuttavat ja raskausaikana kroppa muuttuu, mutta useimmilla se myös palautuu ennalleen. Suurin osa ihmisistä tuntuu vain ajattelevan, että raskausaikana ei tarvitse liikkua ja syödään herkkuja kaksin käsin, joten en ihmettele jos tulee selluliittia, josta ei eroon pääse synnytyksen jälkeen. Omat 10 raskauskiloani lähtivät heittämällä ja imetyksen myötä kalorinkulutus oli niin kovaa, että lähti melkein saman verran ekstraa (alku bmi normaali). Olen todellakin paremmassa kunnossa kuin ennen ekaa raskautta ja jos tämä sujuu samalla lailla, olen seuraavan synnytyksen jälkeen missinmitoissa x)
selluliitti ei tule mistään herkuista tai liikkumattomuudesta, sitä on aivan laihoillakin useimmiten juuri hormonimuutosten seurauksena.
Enkä tosiaan tarkoittanut että leikkaus tehdään aina, mutta silloin kun se tehdään sekin omalta osaltaan muuttaa sukuelinten ulkomuotoa ja kokoa.
Ja usko jo nyt, että kilot ovat aivan eri juttu kuin ihon muutokset!
Naisen itsensä on sitä hirmu vaikea huomata, kun ei enää raskautta edeltävää aikaa niin hyvin muista (raskaus on kuitenkin aika pitkä) mutta asian kanssa joka päivä tekemisiin joutuvana (työni puolesta) voin vakuuttaa, että ammattilainen tietää, milloin nainen on ollut raskaana, vaikka siitä ei puhetta olisikaan.
Muutokset ovat pysyviä. Iho kuuluu kuluvaan osaan kehostamme. Samoin lihakset. Molemmat myös muuttavat ulkönäköämme ajanoloon.
Ymmärrän kyllä hehkutuksen siitä, että "palaa" samanlaiseksi kuin ennen raskautta, mutta se johtuu tosiaan lähinnä siitä, että raskaustila muuttuu taas normaalitilaksi, mutta ei koskaan enää neitsyttilaksi. Niin ikävää kuin se nyt onkin. Se ei silti kieltämällä muuksi muutu.
Saat vain toiset tavoittelemaan stressaantuneina sellaista, joka ei palaa.
Vai niin. Itse en usko, että kukaan ammattilainen voi kenestäkään päältä päin todeta, että onko nainen synnyttänyt vai ei! Enkä todellakaan ole ainoa synnyttänyt nainen, jonka kroppa ei päällisin puolin ole muuttunut miksikään. Varmasti se sisätutkimuksessa huomataan (jos sun pointtisi liittyi ainoastaan siihen alapäähän, kun otit tuon neitsyydenkin esille..), mutta enpä niitä itse kotona harrasta x)
harrastaa. Kaiketi?
Toinen asiaan liittyvä seikka sukupuolielimen lisäksi on ihon kimmoisuus, jota raskaus verottaa. Siitäkin pystyy tietämään jotain. Jos ei raskautta niin ainakin vakavan hormonimuutoksen.
Eikä kaikki tuohon lopu. Myös naisen psyyke muuttuu raskauden ja synnytyksen seurauksena.
On se ihme, että väittää pitää kuin suurempikin tekijä, vaikka lopulta ei tiedä mistään mitään.
Ihoa heikentää myös esim tupakointi ja runsas auringonvalo. Väitä nyt vielä, etten kykene noitakaan huomaamaan asiakkaistani, sittenhän olet viimeisen naulan lyönyt arkkuusi, jolla tyhmyyttäisi mitataan.
Raskauden aiheuttamat muutokset iholle ja sukupuolielimiin ovat selvät ja pysyvät.
Ai että miehet huomaa synnyttäneen naisen alapäässä eron.. heh heh.. jos olet oikeasti joku ammattilainen, niin ihan uskomatonta potaskaa kyllä syötät. Ehkä jonkun alapää löystyy tuulitunneliksi, mutta ei todellakaan pidä paikkaansa jokaisen kohdalla.
mutta kaikilla alatiesynnyttäneillä löystyy.
Onko se sinulle niin tärkeää olla "neitsyttilassa"? Mitä paskaa se nyt on? Jos sellaisena haluaa pysyä niin ei tosiaan kannata raskaaksi hankkiutua!
onko itsetuntosi noin nolla kun sinun pitää päteä ja haukkua muita tyhmiksi ja olla niin "ammattilainen"...oman tyhmyytesi vain osoitat.
ammattilaisista puhut, mutta poikkeuksetta kaikki aina yllättyvät minun äitiydestäni, kun siitä kuulevat. Niin lääkärit, fysioterapeutit kuin normaali-ihmisetkin. Joskus saan oikein vakuutella, että kyllä minulla todellakin on neljä lasta. Sitten kaivelen lompakosta heidän kuviaan ja kelakorttejaan ennen kuin uskovat.
Että ei se nyt ihan kauhean selkeästi päälle päin näy. Toki minultakin asian huomaa, kun mahaan on muutama raskausarpi tullut. Paidan läpi ne tosin ei näy. Ja harvempi on sisätutkimuksia tehnyt, mutta ainakaan seksielämään ei synnytykset ole vaikuttaneet.
Kilot on pysynyt samoissa kuin ennen ensimmäistä raskautta ja vaikka en ole lantion ympärystä mitannut ennen ja jälkeen, niin ainakin samat, tiukat farkut mahtuu. Jos se ympärys sitten on pari senttiä kasvanut, niin tuskin sitä kukaan huomaa.
Huonoiten on (raskausarpien lisäksi) palautuneet rinnat, mutta toisaalta siitä on lähes kymmenen vuotta, kun ensimmäistäni aloin odottaa, joten eiköhän ihan aikakin olisi tässä ajassa muuttanut rintojani. Ainakin minulla on useampiakin synnyttämättömiä kavereita, joilla on paljon roikkuvammat rinnat kuin minulla. Ja imetysaikanahan ne rinnat on kiinteät ja isot. Mies on ainakin tykännyt.
isopäisen lapsen jos halkasia 15cm eli päänympärys ollut yli 45cm, hahahaaa!! ei se oikeesti veny kun n.10 senttiä! laske vaikka. Jos vauvan pään ympärysmitta on reilun 30 senttii niin halkasian saat jakamalla pään ympärysmitan (n.30 senttiä) 3.16 elikkä tulos on n.10 senttiä.
Aika moukkamainen kommentointi mieheltä... Hyvähän se on sanoa kun nainen sen lapsen kropallaan kantaa. Tuossa kohtaa meillä käytäisiin kyllä vähän periaatekeskusteluja.
Mutta kropan muutoksista kannattaa udella hiukan omalta äidiltään. Niihin nimittäin vaikuttaa perimä aikalailla. Itse olen nyt toista kertaa raskaana, ja äitini neuvolakortti voisi olla minun, niin samalla lailla menevät verenpaineet, hemoglobiinit, sf-mitta ja paino. Ei se nyt tietenkään ihan suoraan niin aina mene, mutta suuntaa antaa äidin taipumus raskausarpiin ja lihomiseen ym. juttuihin.
Raskaudesta voi selvitä myös hyvin vähillä muutoksilla. Itselläni on ollut hyvä säkä. Ekassa raskaudessa painoa tuli alle 10 kg, ja niin taitaa tässä toisessakin käydä. En ole juuri muuttunut muualta kuin vatsanseudulta. Raskausarpia, suonikohjuja tms. jälkiä ei ole. Viime raskaudessa tosin treenasin paljon ja aika pitkälle (ohjasin aerobicciakin jonnekin viikon 30 tienoille ym.) eikä ruokailu repsahtanut normaalista terveellisestä treenaajan ruokavaliosta. Nyt toisella kertaa treenaaminen on ollut paljon vähäisempää, mutta muutokset kropassa edelleen pieniä. Positiivisiakin juttuja on ollut, esim. kynnet ja hiukset ovat huippukunnossa.
Suurin osa muutoksista palautuu. Vaikka raskaus levensi rintakehää (rintojen alusmittaa) ja lantion ympärystä (siis ihan luita) muutamalla sentillä, ne kaventuivat raskauksien välissä takaisin. Vuoden päästä synnytyksestä mahduin niihin vauva edeltäviin tiukimpiinkin farkkuihin. Emätin on aivan yhtä tiukka kuin ennenkin. Vatsalihakset ehkä ovat ne suurimmat vauriot saaneet, niistä ei taida enää tulla ihan niin tiukkoja kuin ennen lapsia, mutta sen tuntee lähinnä treenatessa, ei niinkään näe päällepäin. Mutta tuleehan kroppaan muutoksia vanhentuessa ilman raskauttakin joka tapauksessa.
Perimä siis vaikuttaa, itse asiaan voi vaikuttaa syömällä ja liikkumalla järkevästi. Liikunta ei tietenkään saa aiheuttaa mitään pahaa oloa, supisteluja tms, ja syötävä on riittävästi. Lähinnä tarkoitan että pitää syömisen terveellisenä, eikä raskauden varjolla repsahda pikaruokaan ja suklaaseen. Mutta pitäisi saada myös mies ymmärtämään että naisen vartalo ei ole vain häntä, vaan myös hänen jälkikasvuaan ja naista itseään varten. Tuskin mies itsekään ikuisesti pysyy nuorena ja hoikkana...
Muutokset jäävät useimmiten pysyviksi rinnoissa ja emättimessä/lantionpohjassa.
Tiedossa on virtsankarkailua, peräpukamia ja löysä emätin.
Vanhanakin synnyttänyt nainen kärsii näistä synnyttämättömiä enemmän.
Tän täytyy olla joku provo!? :D :D :D :D :D
Täällä onkin näitä trollaajia ollut vähemmän. Mutta nyt on joku ilmeisesti synnyttämätön tai mies tai sitten katkeroitunut pahasti revennyt ja repsahtanut ruvennut täällä oikein urakalla pelottelemaan huvikseen.
Parempi olla provosoitumatta vaan ja kommentoida alkuperäiseen kysymykseen pelkästään.
pakko uskoa.
Mutta Siperia opettakoon. Ja sehän muuten opettaa.
Toiset on parempia pettämään itseään kuin toiset. Mutta jokaisen on petettävä, joka luulee, että "paluu" on mahdollinen entiseen.
Mutta kuten sanoin; ei tarvitse uskoa. Saa oppia kantapäänkin kautta.
;D
Minkä takia hän olisi mies tai synnyttämätön, ei kai noista kumpikaan tietäisi, sitä minkä teistäkin molemmat tietää ja tuo jota kimpassa siinä nyt dissaatte?
Synnytyksestä löystyy paikat ja sillä selvä. Entisiin mittoihin on mahdollista päästä pirun kovalla työllä, mutta vain harvat siihen pystyvät ja sitä haluavat. Synnytyksen jälkeen on muutakin sopeutumista - jos et satu tietämään. Useimmille jää kilojakin, eikä siitä tarvii masentua.
Älkää viitsiko tehdä raskaudesta mitään kuntotapahtumaa tai laittaa ketään rääkkiin, että muka mitään ei raskaudessa menetä kun vaan jaksaa rehkiä. Onkohan sellainen ihan terveellistäkään?
Aina kun saa jotain pitää myös olla valmis menettämään. Niin on tässäkin asiassa.
Kiitos asiallisesta viestistä. Ja otan asian puheeksi äitini kanssa,vaikkakin olen seurannut hänen edellistä raskauttaan aika tarkasti :) Ja mitä mieheeni tulee niin kyllä hän on anteeksi jo pyytänyt ja ruusujakin kotiin raahannut. Pahoillaan hän oikeasti on ja ihan vitsillä asioita tarkoitti, vaikka lievästi sanottuna yli menikin. Keskustelimme ja Hän totesi rakastavansa vaikka kuinka veltostuisin, kunhan en ihmisenä muutu hirveästi :)
Olenko oikein ymmärtänyt kaikista edellisistäkin viesteistä että voisin pyrkiä pitämään nykyistä kuntoa yllä mahd. pitkään, mutta kunnes tuntuu pahalta niin löysyttää treeniä? ja toki kasvattaa niitä kiloja lapsen huomioon ottaen. TIEDÄN kyllä, vaikka ensikertalainen olenkin, tasan tarkalleen mitä raskaus tekee elimistölle, ihan mikrobeja myöten. ei kyse olekaan siitä että haluaisin vältellä synnytyksessä tulevia PAKOLLISIA, kuitenkin tilapäisiä muutoksia.. vaan että saisin pidettyä kuntoni hyvänä ja synnytyksen jälkeen treenattua itseni kuntoon...
että sellaista elämää vietetään myös raskauden aikana kuin ennenkin raskautta - jos kaikkea on ollut kohtuudella. Jos siis olet ollut huippukuntoija ennen raskauttasi voi jatkaa sitä tietyin edellytyksin lähes koko raskauden. Mutta vauvan ehdoilla ei oman ulkonäkösi.
Jos tekee raskauden aikana radikaaleja muutoksia elämätapoihinsa saattaa äkkiä käydä kuten minulle kävi ja lapsi syntyykin ennenaikaisena ja jos huonosti käy hän menehtyy.
Kannattaa siis tosiaan miettiä, miksi riskeerata oman ulkonäkönsä takia (sillä sisäisiä muutoksia ei pysty edes elämäntavoilla poistamaan), koska esim. ihon kimmoisuus väkisin vähenee, josta selvin ulkoinen merkki on raskausarvet.
Mutta mitä väliä sen sitten on? Miksi synnyttäneen äidin pitäisi olla ei-synnyttäneen näköinen?
Raskaaksi tullessa saa jatkaa treenaamista itseään kuunnellen. Jos olet ollut himoliikkuja, voit jatkaa, mutta kilpaurheilutyyppistä itsensä ylittämistä ei saa enää harrastaa. Eli pois sellaiset joukkuepelit missä joukon kannustamana repii itsestään liikaa, tai nousujohteiset valmennusohjelmat tms. Sellaisia juttuja voi tehdä missä osaa/malttaa kuunnella kehoaan ja pystyy hiljentämään vauhtia heti kun siltä tuntuu. Jotkut lajit ovat myös isku/onnettomuusvaaran vuoksi paras jättää kun masu alkaa kasvaa (ratsastus, kontaktilajit ym.).
Yleensä raskaanaoleville annettavat liikuntaohjeet ovat jotain mamma/vesijumppaa ja sauvakävelyä, ja ne ovatkin ihan hyviä ohjeita sellaiselle joka ei muuten liiku. Raskausaikana ei kannata aloittaa mitä vaan uutta lajia. Mutta omia tuttuja lajejaan voi jatkaa. Ei ole siis mitenkään vastuutonta vaikka jossain spinningissä näkyy isoja masuja :)
Raskauden puolivälin jälkeen olisi myös hyvä ettei syke enää ole pitkiä aikoja yli anaerobisen kynnyksen (jolloin sikiön hapensaanti voi kärsiä), tätä voi mitata sykemittarilla, rajana voi käyttää jotain 140-150 jos ei tiedä omaa kynnystään. Mutta itse en ainakaan tarvinnut tuohon mitään mittaria, ihan luonnostaan tuntui ikävältä jos syke oli liian korkea liian pitkään. Samoin tietyt liikkeet kuten vatsarutistukset jäävät ikävän tuntuisina pois. Saliharjoittelussa pitää hiljalleen pidentää sarjoja ja vähentää kuormaa.
Loppuraskautta kohti palautuminen huononee, ja treenin määrä vähenee luonnostaan. Ei enää jaksa montaa tuntia putkeen, tai monta päivää peräkkäin. Hypyt ja nopeat käännökset jäävät pois. Joitain juttuja pystyy kuitenkin tekemään loppuun asti, itselle ei tullut tanssiin (pehmeämmät hypyttömät lattarit tms.) monenkaan viikon taukoa synnytyksen vuoksi.
Ja pakkohan se on sanoa tämäkin: varaudu siihen että synnytyksen jälkeen se treeni ja nopea palautuminen ei sitten yhtäkkiä tunnukaan enää niin kamalan tärkeältä asialta ;) Treenaamaan ehtii myöhemminkin, vauva on pieni vain hetken.
Synnytin juuri esikoiseni 2 kk sitten ja oikeastaan muuta muistoa en raskaudesta saanut kuin raskausarvet mahaan ja lantiolle. Maha ja peppu on ihan samannäköinen nyt kuin aiemmin, ensimmäisen kuukauden maha roikkui enemmän mutta palautui sitten normaaliksi.
Eipä se välttämättä hyvinkään paljon ulkomuotoa muuta. Parasta raskaudessa oli se (ulkonäköön liittyen) että iho parani huomattavasti. Ja väljeni paikat tai ei, seksi on parempaa kuin ikinä. Sori vaan mutta näin meille kävi, turha tulla sanomaan ettei ole mahdollista.
Lihoin raskausaikana 11 kiloa jotka olivat poissa jo 2 viikkoa synnytyksen jälkeen.
Itsellä yhä tiukka ja kiinteä kroppa, kaikkialta. Lantio oli jo naisellinen ennen synnytyksiä. Hoikka olen ollut aina. Reipas urheilu ja lantionpohjatreeni kyllä palauttaa. Ei tietenkään viikossa, mutta kuukausien mittaan. Ja terveellinen ruokavalio. 10 kg tuli painoa, joista 7kg jäi synnärille. Että ei oo kirurgia tarvittu, ei kannata noita kaikkia juttuja uskoa.
Voimia :)
Yksikään äiti ystäväpiirissäni ei ole levähtänyt pelkän synnytyksen ja raskauden takia muodottomaksi.
On ihan itsestä kiinni, millaiseksi kroppansa haluaa raskauden jälkeen. Ne, jotka väittävät ettei raskauden jälkeen pääse kiinteäksi ja hyvään kuntoon, puhuvat täyttä paskaa. Lihavilla on yleensäkin taipumus väittää etteivät laihdu vaikka kuinka yrittäisivät, kyse on laiskuudesta.
Raskauden aikana keho muuttuu aika yksilöllisesti, itselläni muutoksia ei ole tapahtunut muualla kuin keskivartalossa, samat lantiofarkut mahtuvat edelleen jalkaan viikolla 27. Maha on se mikä kasvaa. Toiset leviävät erilailla, sille et voi mitään.
Mikään pakko ei silti ole sohvaperunaksi muuttua vaikka raskaana onkin.
Synnytyksessä paikat venähtävät kaikilla, sille ei voi mitään, ja ne voi sitten tosiaan vaikka kirurgisesti räätälöidä jos miehestä tuntuu kuin heiluttaisi patonkia autotallin ovella.
Tissit alkavat roikkua jos imetät, sillekään ei voi mitään, paitsi kirurgi.
Miehen pitäisi ymmärtää tällaiset asiat, ja varmasti ajan kanssa tulee sinuiksi. Miehiä raskaus usein pelottaa ihan yhtä lailla kuin naisiakin, eikä siitä tarvitse ottaa itseensä jos heidän kommenttinsa tulevat ulos vähän väärällä tavalla. Keskustelemalla niistä selviää.
Mutta siis, ei ole mikään pakko alistua läskien ja löysyyden kanssa elämään, niistä kyllä pääsee tavalla tai toisella.
Se miltä näyttää ja miten keho raskauteen reagoi on yksilöllistä sekin. Itsekin hyvin pieni ja hoikka nainen ja yhden lapsen äiti, toista odotan - ei muuttunut vartalo juuri ollenkaan vaikka alateitse synnytin eikä siellä alapäässäkään mitään suuria muutoksia ole tapahtunut. Pieniä muutoksia tulee toki aina mutta johan ikääntymisen myötä vartalo muuttuu...silti minusta ei tuntemattomat esim. uimahallin saunassa usko, että olen lapsia saanut. Älkää hyvät ihmiset kuunnelko katkerien ja kateellisten selityksiä ja kauhujuttuja, eniten vaikuttaa oma asenne ja se miten itsestään huolta pitää. Ei sitä tarvitse liioitella mutta kun jaksaa vähän liikkua ja syödä normaalisti niin ihan hyvin menee.
kyllä täällä on katkeraa porukkaa:D ittelläni on raskausaikana kiloja tullut vajaa kuusi, ja nyt on menossa viikko 33..työt loppui jo marraskuussa ja liitoskipujen ym. vaivojen takia olen aikalailla ollut sohvaperuna. siltikään ei noita kiloja ole tullut tuon enempää. ruokailutottumuksia en ole muuttanut entisestä mihinkään, mitä nyt noita ei-suositeltavia on jäänyt pois. mutta kropassa huomaa silti löystymisen, olo on kuin olisi lihonut 20 kiloa kun vanha lihas häviää ja tilalle tulee nuo saamarin ihrat..
minä en myöskään ole koskaan ollut mikään hillitön tiukkapillu, josta meidän isi ainakin on ihan innoissaan. mukavampi keksiä lisää täytettä, kun kaivaa mulkkua lusikalla väkisin sisälle..:D ja kroppa muuttuu toki, mutta niinpä se muuttuu miehelläkin..pitää vaan osata vastata toisen kiusoitteluun samalla mitalla. meidänkin isi kun lähentelee neljääkymmentä, on mun mielipuuhaa tietenkin vertailla että kumpi meistä on mahan perusteella pidemmällä raskaana xD ja tottakai oman kropan muutokset saa mietityttää, itteäänhän sitä joutuu raskauden jälkeenkin kattelemaan peilistä. ja voiko sitä olla onnellinen ja tasapainoinen äiti, jos koko ajan mielessä pyörii että onpas kivaa kun perse on panssarivaunun kokoinen. Olen varma että jos itsekkin olisin normaalia liikkumista voinut jatkaa, olisin samoissa mitoissa kun ennen raskautta, eikä tarvisi joka päivä kirota levahtaneita reisiä. mutta anyhow, vanhat farkut menee vieläkin jalkaan..ja miehelle on hyvä teroittaa että eipä asiat välttämättä mene niinkuin on suunnitellut..jos käy kökkö mäihä, niin saattaa kärsiä koko raskauden ajan pahoinvoinnista, jolloin ei juuri liikuta..tai liitoskivuista tai mitä vaan voi tapahtua. ei odotusaika todellakaan ole mitään elämän ihaninta aikaa, vaikka monet niin valehteleekin. maailman paras asia tällä hetkellä olisi päästä eroon tästä pallomahasta ja saada nukkua mahallaan, tai laittaa kengät jalkaan ilman kiroilua ja ähinää:D