Rakas ystävä ja tukija! Tiedän että olin se, joka kiinnostui ensin: hain huomiotasi ja sain sitä. Tapasimme, sama aaltopituus löytyi myös oikeassa elämässä, ja kiinnostuin entistä enemmän.
Ystävystyimme "sekunnissa", vaikka eroaavaisuuksiakin väliltämme löytyy pilvin pimein. Olimme molemmat toipilaita entisistä suhteistamme, ja nopeasti päädyimme lohduttamaan toisiamme myös fyysisesti. Sinä aloit rakastua minuun ja kerroit sen, myös muille. Minä taas kerroin, etten olisi valmis rakkaussuhteeseen kanssasi, en ainakaan nyt enkä ehkä piankaan.
Mutta jollain tasolla rakastan sinua. Sinussa on jotakin sellaista, johon olen ihan hulluna. En halua menettää sinua, enkä aio jättää - uskoisit jo kun sanon tämän taas! Sinä et ole nähnyt minua eräiden toisten ihmisten seurassa, mutta muutaman kanssa halin ja pusuttelen kuten sinun. Tykkään koskea sitä josta tykkään (kuten olen kertonut), mutta jos toimintatapani painaa enemmän kuin toistamani sanat... Onkohan se silloin väärin?
Minä en halua satuttaa enkä pitää hauskaa tärkeän ja syvästi tuntevan ihmisen - sinun - kustannuksella. Kun tarjosit uskomatonta apuasi vaikeassa pakkotilanteessani, tunnuit enkeliltä. Vain sinun unelmasi tulevasta alkoivat hieman pelottaa. (Ja sunnuntaini muutti tilannetta muutenkin, kuten tiedät.)
Haluan olla kanssasi ja lähellä, tehdä asioita, olla ystävä. Älä pelkää että lähden pois, sillä en halua. Mutta pidä silmäsi auki, kuten olen pyytänyt -
Toivutaan rauhassa, rakastetaan samoin. Ei omisteta toisiamme eikä hosuta.
Ystävystyimme "sekunnissa", vaikka eroaavaisuuksiakin väliltämme löytyy pilvin pimein. Olimme molemmat toipilaita entisistä suhteistamme, ja nopeasti päädyimme lohduttamaan toisiamme myös fyysisesti. Sinä aloit rakastua minuun ja kerroit sen, myös muille. Minä taas kerroin, etten olisi valmis rakkaussuhteeseen kanssasi, en ainakaan nyt enkä ehkä piankaan.
Mutta jollain tasolla rakastan sinua. Sinussa on jotakin sellaista, johon olen ihan hulluna. En halua menettää sinua, enkä aio jättää - uskoisit jo kun sanon tämän taas! Sinä et ole nähnyt minua eräiden toisten ihmisten seurassa, mutta muutaman kanssa halin ja pusuttelen kuten sinun. Tykkään koskea sitä josta tykkään (kuten olen kertonut), mutta jos toimintatapani painaa enemmän kuin toistamani sanat... Onkohan se silloin väärin?
Minä en halua satuttaa enkä pitää hauskaa tärkeän ja syvästi tuntevan ihmisen - sinun - kustannuksella. Kun tarjosit uskomatonta apuasi vaikeassa pakkotilanteessani, tunnuit enkeliltä. Vain sinun unelmasi tulevasta alkoivat hieman pelottaa. (Ja sunnuntaini muutti tilannetta muutenkin, kuten tiedät.)
Haluan olla kanssasi ja lähellä, tehdä asioita, olla ystävä. Älä pelkää että lähden pois, sillä en halua. Mutta pidä silmäsi auki, kuten olen pyytänyt -
Toivutaan rauhassa, rakastetaan samoin. Ei omisteta toisiamme eikä hosuta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen vastaavan kaltaisessa tilanteessa. En vain tiedä tuota, minkä kirjoitit tuossa yllä. Minulle ei ole sanottu, ettet mene pois. Itse asiassa minulle ei ole vähään aikaan sanottu yhtään mitään. Olen yrittänyt kaikkeni osoittaa, mitä merkitset minulle. Välillä tuntuu, ettei se vaan nyt riitä.
En yhtään tiedä, mitä tässä pitäisi uskoa tai ajatella. Olisi todella helpottavaa, jos edes tuo huutomerkein varustettu lauseesi sanottaisiin minulle. Joskaan en hyppisi riemusta, jos tietäisin sinun halivan joitain toisia. En tämän hiljaisuuden jälkeen varsinkaan.
Toisaalta ymmärrän vasrin hyvin, että tulevaisuus voi joskus pelottaa ja sen ajatteleminenkin olla liikaa. Ei tuota asiaa kuitenkaan yhdellä aiemmin käydyllä keskustelulla kuitata, kyllä siihen pitää voida palata vielä uudelleen. Jos toinen pelkää tulevaisuutta ja toinen hylkäämistä kuin kuolemaa, mitä mistään voi tulla, jos asioista ei voida enää puhua?
Toivottavasti te pystytte puhumaan, niin vaikeaa kuin se onkaan. Puheiden ja tekojen pitäisi minusta myös mennä linjassa.
Minä syvästi rakastan sinua. Minä kuitenkin olen sillä tavoin hullu, että haluan sitoutua. Tiedän omat tunteeni, pystyn rakastamaan yhtä naista vaikka taivaalta sataisi akkoja. Olet ihana!
Kun on elänyt niin vahvasti syrjäytettynä kuin mitä minä olen, niin elämän kantavaksi ideologiaksi on muodostunut solidaarisuus syrjään sysittyjä tai syrjäytymisen vaarassa olevia kohtaan.
Tämä on minun sotani apatiaa, tylsistymistä ja itsekkyyttä vastaan.
Samalla kun on ollut aina marginaalissa toivoo kuitenkin löytävänsä turvan ja rakkauden pitkäkestoisesta seurustelusuhteesta. Mutta jos sinä et sitä halua, niin sen mukaan toimitaan. Ei minun tarjouksiini ole naruja kiinnitettyinä. Kun sinä laskeudut taivaasta kädelleni lepäämään, en minä sinua sulje häkkiin.
hänestä ystävänä, se pisti silmääni? Vai tarkoitatko kuitenkin syvempää ystävyyttä siinä, eikä vain kaveri ystävyyttä?