Kadutko

lähes kaikkea...olin yksin niin ihastunut. Jotenkin hävettää kaikki. No, ehkä tämä tästä.

..kaikki hänen valheensa..ei hän välittänyt, ei
ollut edes ystävä..ystävää ei kohdella niinkuin hän kohteli minua.
ehkä hänellä on nyt hyvä olla..

en silti kadu mitään
olen sanonut aina kaiken niin hyvässä kuin pahassa läheisille ihmisille yleensäkin, niin pitkälle kun muistan. Olen aina kertonut ihastumiseni suoraan,
paitsi yhdelle.
Olkoon se yksi elämäni virhe menneisyydessä,

mutta hei... se oli aika fox muija, vaikka saattoi jopa pitää minusta.
Ei mulla ollu munaa :D
eikä ole muuten vieläkään vaikka voisin ottaa yhteyttä.

Mitä se tämmösestä surkeesta alkoholistista muutenkaan, hehheh

njoo oon muutenkin sitä mieltä että on hyvä olla joku haave unelma mitä en mee ja vedä vituiks, sotke ja tuhoa.

Ehkä sitä kadun kun en osaa "pelata"
en osaa pitää mitään sisällä niin että se tulis joskus oikeaan aikaan ulos tjsp
Ja jos ihan rehellisiä ollaan niin taidan olla aika kärsimätön nykyään.
Menee jotenki niin turhauttavasti kaikki naisasiat että luovuttaa jo todella herkästi.

Kadun sitä, etten ollut hänelle se oikea.

että koskaan ihastuin häneen, että ikävöin ja niiden lyhyiden hetkien ajan annoin itseni kuvitella, että hän tuntisi samoin ja että voisimme olla yhdessä onnellisia.
myöhemmin hän rikkoi minut pahemmin kuin kukaan koskaan aikaisemmin olemalla välinpitämätön ja antamalla ymmärtää, etten koskaan mitään merkinnytkään..tai niinhän asia oikeasti olikin.
en ole vieläkään päässyt siitä täysin yli.
mutta yksi asia on varma- en enää koskaan anna kenellekään tilaisuutta tehdä samoin, en enää koskaan anna itselleni lupaa uskoa...olen pääsemässä tasapainoon ja en aijo ottaa pienintäkään riskiä, että joku sitä pääsisi horjuttamaan. onneksi osaan olla onnellinen yksinkin.

t.M*****(n)

ns "pelata". olen kertonut kaiken suoraan, ajattelemattomasti, hyvät ja huonot jutut. ja en suostunut enää tapaamaan, koska koen, että se olisi väärin. jos olisin peluri olisin pitänyt suuni kiinni ja ajan kanssa katsonut mitä tuleman pitää. vituttaa etten osaa tapella oman onneni puolesta ja näin rakastunut en ole ollut koskaan eläissäni. typerä elämä typerämpi minä.

saanut sanotuksi, mitä yritin ja etten pyytänyt anteeksi.
Ja sitä, että kerroin tunteistani, sitä ei olis pitänyt tehdä.
Niin voimakasta tunnetta en ollut kokenut... ties koska :(

hänet, valehtelijan ja tyhjänpuhujan, itse avauduin hänelle mutta häneltä en saanut vastakaikua, nyt sulkeudun kuoreen kuin simpukka.

Ja ne regrette rien!

Eletty mikä eletty, tehty mikä tehty. En tehnyt pahaa, muttei kaduta silti että olin liian kiltti.

annoin hänelle kaikkeni, sieluni ja ruumiini, kaipasin niin että kaipuu tuntui vartalossani fyysisenä kipuna - mutta hän ei antanut minulle yhrään mitään itsestään. Ensin rakastin häntä, ja sitten aloin vihata, kuinka kukaan voi olla niin kylmä ja kova toiselle, joka rakastaa ehdoitta.