Olen kärsinyt jo kymmenen vuotta paniikkihäiriöstä. Viime joulukuussa menin ensimmäistä kertaa suggestoterapiaan, ja paniikkihäiriöni lieventyivät. Mutta nyt tilalle on tullut armoton punastelu. Punastelen jatkuvasti, minun ei tarvitse olla missään stressaavassa tilanteessakaan kun naama helottaa heti. Jos esim. keskustelen ystäväni kanssa niin saatan punastua ilman mitään syytä. Onko kenelläkään samanlaisia oireita? Suggestoterapeuttini sanoi että tämä punastelu voi olla merkki paranemisesta ja minun pitää nyt hetki odottaa meneekö ohi. Jos ei mene ohi niin menen uudestaan siellä käymään. Olen harkinnut lääkärille menoa ja lääkehoitoa. Minulla on jo propralia, mutta ei sitäkään viitsi kokoaikaa syödä.
Punastelu
paloautoko
8804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ikäni kärsinyt samasta vaivasta, ja olen nyt jo 50 v. En mitään diagnoosia mistään hakenut enkä saanut. Luulen, jotta asia juontaa lapsuudestani ja ankarasta isästäni joka syyllisti jo etukäten varalta minua (villi kun olin), vaikka olin syytön j akyttäämisestä ja vahtmisesta ja asioiden tenttaamisesta. Jo lapsena aloin syödä evääni eri pöydässä kuin muu perhe, en kestä syyllistävää tuijotusta (tai ainkin minusta tuntuu niin). Ja yx kax esitetyt kysymykset, tavallisetkin, saavta minut punastumaan. Outoa. En voi koskaan esim. rennosti syödä ihmisetn kannsa, en voi siis harrastaa yhteisiä lounaita työkavereiden kanssa ja kahvikekkerit ovat kauhistus. Voin syödä rennosti VASTAPÄÄTÄ miestäni ja omia lapsiani, muita en !! Istun jos suinkin viereen ja jos en voi istua tavallaan yksin joukossa, valitsen tarkoin, missä istun ja kenen VASTAPÄÄTÄ. On joitakin ihmisiä (enimmäkseen miehet), joita vastapäätä on helpompi istua. Omituista tämäkin. Minulla täytyy olla iana ns. pakopaikka, eli jos alan punastella, otan nenäliinan ja niistän tai alan yskiä (sanon, jotta krukkua kaivaa) ja joku namunen suuhun, jotta kiinnitän itse huomioni muuhun. Ja ny vielä viihdevuodet ja kyllä kuumentaa ja punastuttaa. Paha vaiva. Inhoan kokouksia ja yhteislounaita ja kahvikekkereitä. EN osallistu, kuin pakon edessä. Mökillä, ulkona syödessä olen rennompi, kun ympärillä on kaikkea muutakin (koira esim. touhuaa), voi kiinnittää huomion muualle. MUTTA: pienessä siiderissä ollessa en punastele ollenkaan. peitän tämän pelottavan vaivan paljoon puhumiseen, vitseihin ja paskan lörventämiseen. Vaiva on siis psyykkinen eikä fysiologinen, minun mielestäni. Parturikäynit ovat kauhistus !Joku tuijottaa sinua peilistä, etkä pääse pakoon!! ENtäs kehityskeskustelut esimiehen kanssa. Kuinkahan olen selvinnyt työpaikkahaastatteluista ? Olen ollut työssä v. 1978 lähtine, eli heti valimistuttua. Teen toimistotyötä.
Otan osaa kohtalosi on kova tiedän sen.
Miehenä luulen kärsiväni tästä vaivasta vielä enemmän,koska äijäthän eivät punastelle ja kainostele.
kouluaikana ruokailut olivat yhtä hirvitystä suuressa salissa ja vaikka ketäkin VASTAPÄÄTÄ!! Pelkäsin jo etukäteen lounasaikaa. Kun sai syödä omassa pulpetissa keskikoulun alkuaikoihin, olipa mukavaa! Sitten kaikki muuttui. Monesti jätin ruokailuni jopa kesken, kun jännitin ja vapisin jotta ihan pyörrytti. Kun poistuin pöydästä, mikä ISO helpotus !! Ed. vastaaja jatkaa..
kovaa vauhtia parantumassa.Se on vaan että sitä helposti kiinnittää sitten huomionsa muuhun
jännitys oireeseen. Itsellä toimi siten että
keskitin ajatukseni ihan muihin asioihin kuin itseeni ja simbsalabim.... punastuskin väheni.
Sitä paitsi punastuminenhan on vaan söpöä ainakin meistä miehistä ;-)
Mulla on ihan sama ongelma nykyään ja on todella häiritsevää ku on punainen koko ajan ja kaikki kattoo :(
tuttu juttu juu. välillä ei pysty mitenkää pitää naamaa peruslukemilla ihmisten edessä. tuntuu että alkaa naama myös nykii ja mitä vielä !!
"Suggestoterapeuttini sanoi että tämä punastelu voi olla merkki paranemisesta ja minun pitää nyt hetki odottaa meneekö ohi."
Lainaan viestiäsi. Mitä terapeuttisi tarkemmin tarkoitti, ujoutta, sos.tilant.pelkoa vai mistä vaivasta paranemiseen liittyy vaihe, jossa armotonta punastelua?
Menin suggestoterapiaan paniikki oireiden takia. Kaikki sosiaaliset tilanteet olivat täyttä tuskaa. edelleenkin jännitän kokouksia ja yhteisiä ruokailuja isossa porukassa. Kaupassa käynti on helpottanut. Nyt en saa enää kaupan kassalla paniikkikohtausta.
Olen luonteeltani sosiaalinen ihminen, mutta nämä oireet ja punastelu on rajoittanut elämääni todella paljon. Olen keskeyttänyt kouluja sen takia kun esiintyminen on ollut niin hirveää, ja lopulta muiden ihmisten kohtaaminen vaikeaa.