Ostin hiljattain ensimmäisen digijärkkärini, Pentax K 110D:n täysin tietoisena siitä että se on jo mallina vanhahtava. Ostopäätökseen oli vahvana vaikuttajana hinta, alle 400 2-gigaisella muistikortilla sekä reilu koko joka ei megaräpylääni huku. Muutaman kymmenen kuvan jälkeen olen vakuuttunut että tein ihan hyvät kaupat, kuvien laatu on ihan OK ja objektiivin rajoituksia kompensoi 30 m:n säteellä toimiva radiokaukolaukaisin, sen toki ostin erikseen. Toisin sanoen, pitääkö tavisnäppäilijän ostaa se hienoin kaikilla herkuilla kuorrutettu laite?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Sää hoidat tolla ihan normaalit kuvaukset kun muutkin eikä jälestä juuri huomaa millä kuvat on otettu.
Kaikki lasitavara mikä käy tohon K10D ja 20 malliin käy tohonkin.
.... hän jolla on jo hiukan kokemusta ja käsitys omasta kuvaustavasta, voi ostaa juuri sen tuotteen, joka näyttäisi vastaavan omiin tarpeisiin. Silloin ei myöskään tarvitse piitata toisten mielipiteistä. Toisaalta aina toisinaan tälläkin palstalla törmää toisiin ajattelevaisiin ja kokeneisiin ihmisiin joiden kanssa on kiinnostava vaihtaa mielipiteitä.
Tällä palstalla aaltoilee aina milloin mikäkin teema "maailman tärkeimpänä". Ensin meuhkattiin kohinoista palstametreittäin kadottaen yhteys todellisuuteen jo alkuvaiheessa. Sitten tuli vakaajakeskustelu omine tolkuttomuuksineen ja nyt on käynnissä tämä kennokokofullframekinohöpötys. Välissä vänkättiin pikkuisen liveview sanahirviöstä ja sivuttiin jo hiukan hdr:ääkin. Itse uskon, että tuo dynamiikkakeskustelu vielä tulee jahka canon keksii miten vastata fujin superccd variaatiolle. Tokihan teknisellä rintamalla tapahtuu koko ajan, mutta täällä esille nousevat ne aiheet, jotka kameratehtaat ovat saaneet tuotteistettua ja lanseerattua isolla metelillä ja uusilla muotisanoilla ja komealta kalskahtavilla termeillä joita voi sitten viljellä foorumilla kovasti asiantuntevana.
Tuo ostamasi kamera on sitä paitsi hyvä kamera ja aikanaan sitä ylistettiin ihan yhtä paljon kun nyt ylistetään näitä nykyisiä ihanuuksia (jotka eivät eroa siitä läheskään niin paljon kun monet tahtoisivat uskoa).
Miten kehtaat liikkua tuon antiikkilelun kanssa yleisillä paikoilla?
Eikö katu-uskottavuutesi ole minkään arvoinen?
Ketään kiinnosta kuitenkaan millaisia kuvia saat...pääasia on että on hienot vermeet.
Että lähes kaikki nämä nyky kamerat ovat antiikkia jo vuoden päästä, sitä vauhtia kehityksen rattaat vaan tänäpäivänä pyörii. Jos haluaa pysyä katu-uskottavuudessa mukana, niin rungon päivitys vauhti kyllä syö lompakkosi sisältöä tosi hyvällä ruokahalulla. Itse en enään viitsi välittää tuosta katu-uskottavuudesta tippaakaan. Mulle on ihan sama mitä ihmiset ajattelevat kamerastani, kunhan itse olen siihen tyytyväinen. Jos jollain on pakottava tarve tulla ilmaisemaan oma näkemyksensä asiasta, niin siitä vaan, vaikka eipä noin ole koskaan käynyt. Omakin peli alkaa olemaan jo suht iäkäs, mutta saa mennä vielä vuosi tai pari ennen kuin vaihdan/ostan uuden. Todennäköisesti silloin, kun tuo kuluu loppuun tai siihen tulee sellainen vika jota ei kannata rahalla korjata.
Viime kesänä kaivoin vanhan Kodak'in DCS 760 digikamerani esiin (nykyinen digikamera oli tuolloin lainassa). Ja se kyllä herätti aavistuksen huomiota kaupungilla. Kameran yläosahan on Nikon F5:sta, ja alaosa Kodak omaa perua. Muut kamerat tahtovat näyttää varsin heppoisilta tuon rinnalla. Edelleen ihan kelpokuvia silläkin syntyi.
ei ole tippaakaan valokuvausvälineistä kiinni. Ulkoinen olemukseni sitävastoin herättää katu-uskottavuutta. Hekoheko...
Viime kesänä kaverin kanssa naurettiin mun putki filmirunko yhdistelmälle, kun testattiin putkea jonka juuri olin ostanut. Molemmat ostettu käytettynä, putkesta pulitin 2500€ ja rungosta olin maksanut 20€.
Mulla taas ei ole tapana kuvata missään ihmisten näkyvillä, joten kommentteja kalustosta ei tule...
Kadulla kuljen muuten kyllä päivittäin varsin epäuskottavan näköisenä...;)
Mutta valokuvaus itsessään on mitä suurimmassa määrin "välineurheilua".
Ilman välineitä, kameraa ei kuvia synny, vai mitä?
Myös sinä itse olet jo syyllistynyt välineurheiluun hankkimalla kaukolaukaisimen, mikä ei ollenkaan kuulu "tavisvälineisiin".
Useimmilla luontokuvaajillakaan ei sellaisia ole.
Jos ajatellaan pelkästään valokuvausta harrasteena, olet empimättä tehnyt onnistuneet kaupat, mutta jos sitten mennään myyntipuolelle ja pitäisi ansaita välineillään olet juuri ja juuri riman päällä.
Mitä parempi välineistö, sitä kilpailukykyisempi olet ja siksi digikuvaus suosiikin rikkaita.
Vielä 20-vuotta sitten saatoit olla kuuluisa kuvaaja ja menestyä käytetyllä, toisten hylkäämällä kino tai 6*6 kameralla, eikä kameraa tarvinnut uusia, ennen sen rikkoontumista.
Tänä päivänä ei ole mitään mahdollisuuksia eilispäivän digijärjestelmällä nykyisillä markkinoilla.
Otetaampa esimerkiksi, vaikka hyvä ja kuuluisa Nikon D1, jossa oli kokonaista 2,6 tehollista Megapikseliä.
Tänä päivänä nauretaan sinut ulos, jos menet esittämään niin pieniä tiedostoja, vaikka laatu onkin erinomainen kokoluokassaan, ei siinä ole mitään rajausvaraa, eikä pikselit riitä vaadittuihin suuremmuksiin.
D1 riittää enää uutiskuvaukseen, jossa laatukriteerit on kännykkäkameran luokkaa.
"D1 riittää enää uutiskuvaukseen, jossa laatukriteerit on kännykkäkameran luokkaa."
Täyttä roskaa. D1:llä saa edelleen erinomaisia kuvia, sen nopeus ja tarkennuksen nopeus ja tarkkuus hakkaa edelleen perusjärkkärit.
Käy sanomalehtikuvaukseen siinä missä mikä tahansa muukin runko.
ei pidä siitä että menen 55 mm:n objektiivilla (no tässä tapauksessa vastaa 82 mm vajaakennolla) kuvausetäisyydelle. Mutta kun vien kameran siihen kuvausetäisyydelle ja käytän kakea niin ei se ole moksiskaan. Siis kiistän välineurheilun tältä osin.
Lukihäiriö nimittäin.
En väittänyt ettei sillä saisi "hyviä" kuvia sarjassaan.
Mutta kokeilepas tarjota 2-3 Megapikselin kameralla otettuja kuvia johonkin niin näet.
On tietenkin eri asia jos olet kuvannut "Nessien" niin ne kuvat otetaan kiljuen vastataan ja vielä tapellaan yksinoikeudesta, vaikka ne olisi kuvattu kännykällä.
Mutta on sitä kuvattu pahempia ja arempiakin kohteita 28 ja 85 millisellä ilman etälaukaisimia.
Kaukolaukaisimet ei vain kuulu joka räpsijän varustukseen. Aina ei edes erillinen salama.
Kuten sanoin. Valokuvaus on "välineurheilua" aidoimmillaan. Ilman välineitä ei tule kuvia.
Minulla ei ole minkäänlaista kaukolaukaisinta, mutta olen vienyt välieurheilun hieman pidemmälle ja käytän automaattilaukaisimia.
Hinta jossakin 5-30 €:n nurkilla tyypistä riipuen.
Ei saa kaupasta.
Tänne kirjoittavista tuskin kukaan tarjoa kuviaan yhtään minnekkään. Mihin niitä pitäisi tarjota? Hyvin kelpaavat tuonne labraan jos teetän isoja(kin) kuvia.
Keikkakuvaukseen tuo D1 on aivan mainio, häät ja hautajaiset menee mainiosti.
Ihan oikeasti, lehtikuvia ottaa promillen pieni osa maailman kuvaajista, ammattilaisistakin mitätön joukko.
Kymppikuviin riittää.
Yleiset vaatimukset vain on toista. A4 300dpi ja tiedostokoko vähintään 30 MB.
Kerro ihmeessä, missä selviää vähemmällä niin alan käyttää pokkaria.
Selviää missä vaan missä toimitat kuvia etkä tiedostoja.
Pokkaria en kuitenkaan suosittele, mutta tuota Nikonin D1:ä, vanhaa työhevosta, voin vilpittömästi suositella.
Sinäkin oleskelet. Eihän kukaan enää halua "kuvaa", vaan tiedoston, mistä sen sitten voi väsätä, miten ja mihin haluaa. Usein vielä peilikuvaksi tai muuten tuhottuna.
Oikeastaan ei sitten MV-kuvien ole kuvia käytetty minkäänlaiseen työskentelyyn, vaan filmioriginaaleja. Nykyään ne korvataan tiedostoilla. Perhepotretit ja muistokuvat on erikseen.
Oletkos nähnyt Nikonin negatiivilähettimen?
Pokkari oli lähinnä vitsi, ellet sitä ymmärtänyt.
Tunnen muuten yhden Pekan, jolla on juuri tuo kamera.
Kyllä ne tavallisten ihmisten hautajais- yms kuvat toimitetaan vieläkin valmiina kansiona. Tarkoitin juuri noita perhe/muistokuvia. Mainos yms-kuvaus on sitten erikseen. Sellainen johon ennen toimitettiin iso dia.
Oletko koskaan tutustunut Heikki Willamon kirjaan "Hirven Klaani". Iso osa kirjan kuvista on otettu juuri D1:llä. Eipä ole valittamista laadussa. Mutta senhän tiedämme ettei kuvan laatu ole megapikseleistä oikeasti kiinni, ainakaan alle A4-kokoisissa kuvissa.
Minulla ole tuota kameraa. Olen joskus sellaisella muutaman sata ruutua kokeillut kun omistin muita Nikoneja.
http://www.digitarvike.fi/product_catalog.php?c=73&page=2
Ei näytä ihan vitosella irtoavan. Lienee kätevä juttu.
edelliseen
http://www.digitarvike.fi/product_details.php?p=571
Tuohan on lähinnä kauko-ohjain.
Turhan kallis ja epävarma.
"Snubbel trådkin" on varmempi.
" Eipä ole valittamista laadussa. Mutta senhän tiedämme ettei kuvan laatu ole megapikseleistä oikeasti kiinni,"
Kuvan laatu ei ole kiinni pikseleiden määrästä, mutta suurennettavuus on.
Näyttäähän työpöydän ikonitkin siedettäviltä ja montakos pikseliä niissä on.
Kuvaa voi tietenkin suurentaa fraktaloimalla tai interpoloimalla ja uskotella, että se on suurempi kuin se on.
Kuvan informaatio ei siitä kuitenkaan lisäänny.
Helposti sitä kaipailee aina parempaa laitetta, eli rahaa on vaarassa palaa. Jokainen ostaa tietysti varojensa mukaan, mutta onhan tämä sellainen oravanpyörä. Olen muutaman kerran täällä aloittelijoille suositellut käytetyn laitteen ostamista, kunnon liike antaa niistä vielä jonkinlaisen lyhyen takuunkin.
Viestisi kameran hankinnasta oli terve tuulahdus ja ostos vastaa omia tarpeitasi, siis O.K.
Itse olen ollut mm. tällä Sonyn digijärkkäri linjalla, (kompaktien lisäksi) ja havittelen jo nyt hankkia sen uuden mallin joka tulee myyntiin Sony 700:sen jälkeen. Olen maisema ja luontokuvaajana lapissa ja tavoittelen usein niiden heikompien sävyjen tallentamista, esimerkiksi kaamoksen ja yön aikaan talvella. Järki sanoo, että hyvään tulokseen pääsen myös vanhalla Nikonin ammattilais filmijärkkärilläni. Mutta onhan digissä kuitenkin hyviä puolia, kuvata voi satoja kuvia ilman filmin vaihtoa, esimerkiksi. Digiaika on vienyt mukanaan.
Mielestäni uuden laitteen osto on silloin perusteltavissa kun vanha laite alkaa olla esteenä omien kuvaus- ja ilmaisutaitojen käyttämiselle.
Että kamera vanhenee 1,5 vuodessa.
Hyvä filmikamera ei koskaan!
Se että ei tarvitse ostaa filmiä ei ole etu sinänsä.
Filmi on vain turhan kallista ja halutut tyypit vain paikoin saatavia.
Digikuvaus ei ole kovin halpaa sekään. Ei vain ole niin helppo laskea kaikkia kuluja.
tullut digikamerakuume suunnilleen joka toinen vuosi. Ensimmäinen vaihto oli puhtaasti vaihto parempaan, kolmas runko ostettiin sen takia kun on töissä pakko olla 2 runkoa. Neljännen rungon ostin kuvalaadun parantamisen takia.
Uusin on jo 2,5 vuotta vanha malli mutta vastaavaa muilla ei ole tarjota. Sillä aion pärjätä ainakin 3 vuota jonka jälkeen saa jäädä kakkosrungoksi.
Ns. ''lensholic'' on pirunmoinen sairaus...lompakolle.
mä vaihdan rungon noin vuoden välein. en halua kuvata vanhentuneella tekniikalla vaan mun täytyy saada kehityksestä kaikki irti. kyllä sillä on vaikutusta uskottavuuteenkin. kyllä jengi katsoo pitkään jos jollain pari vuotta vanhalla romulla kuvaa.mulla on mark III Ds.
Kukaan ei kiellä ostamasta uutta kalustoa vaikka heti kun jotakin vaan markkinoille ilmaantuu. Ja joku ensimmäistä järkkäriään hankkiva hyppii riemusta ostaessaan vanhan kamerasi viidelläkympillä. Näin tulee kaksi ihmistä onnelliseksi.
''kyllä jengi katsoo pitkään jos jollain pari vuotta vanhalla romulla kuvaa.mulla on mark III Ds''
Osaksi totta, mutta ehkä jengi katsoo vielä aavistuksen pidempään, kun sulla on mark III Ds, ja sähläät selkeästi sen kanssa koko ajan kuvia ottaessasi. Ainakin minä katsoisin.