Ettekö ole laumasieluja?
Tuutte katsomaan
eikö teillä ois paljon hauskempaa
lentää , kiertää kaukaa?
Sade sakenee
yksinäisiä hiutaleita
ruudun luo lentää
Sanooko ne mitää
onko niillä jokin tarkoitus?
Eikai mitää?
Olenhan jo niin paljon katsellu
millon hiutaleita
Milloin sadepisaroita
taivas, olen katsellu
itseni uuvuksiin
Unohduksen maastoon
naamioituneeks jo itseni tunnen
Sielä unhoduksen maastossa
sieläkö luonnollisuus?
Sinne hautaantuneet
monet keväät
Niin ja monet kauniit
kesät pilvilampaineen
Sielä ne kesäiset polut
ahonlaidat lämpimät aallot
Sammaloituneet
uhohduksen kiviks
Ei niillä istu kukaa
aurinkoki unohtannu
unhohduksen tuulet
ne vain tuulee
Kaikki sanatki repaleiset
ei niistä saa selvää
Unhohduksen junassa
se kiertää kaiken aikaa
kyytiinsä kerää
tuonki kauniin elämän kevään
Vaunut täyttyy
ei vain ikääntyneistä
ei vain sairaista
Katseesta näkee
tyhjyys katsoo silmistä
ei heillä oo enää puhumista
Monellaki ollu pitkä tie
kuluneet auringon polttamat
sateen pieksemät on yllä
Unohduksen juna
Se kulkee päätepysäkille
tyhjentää täyteen sullotun lastin
Ei sielä
Ole ystävällistä vastaanottoa
ei , eikä kukaa sano mitää
Raunioituneita maisemia
moutoutuneet unohdetuista
Onko se?
Se laakso
josta sanassa kerrotaan
"kuolleitten luitten laakso" - mietin?
Luojani katson
Olenhan kuin nähny tuonne kauas
sinne sielä elotonta kuollutta
Olen itkenny kumpareella , katsellu
sylissäni mukanani soitin
Itsekki
Taisteluista tullu
sydän verillä
olen selviny rotkosta
viimeisillä voimilla
Käteni polveni verillä
huuleni rohtuneet
syvää sisimmän janoa
ainut toivo enää
saada pisara huulille
Avaralla
Siinä siitä nään kauas laaksoon
liekki lepattaa katson siihen
Osaanko vaalia Sinua etten sammuttais?
Olet ainut toivo, tunnen vastuun
On sylissäni soitin hiljaa, toivon
Annoithan kädet soimista varten.
Lasken toivoni kielilles
niistä esiin henkii
Siivilleen nousee
valkoisten kyyhkysten parvi
Laskeutuvat
Alas kuolleeseen laaksoon
herää esiin, alaston puhkeaa
toivon linnut laulaa
Itse istun kumpareella
Katson oon kauas katsonnu kauan
nyt katson lähelleni nään
Olen kuin vihdoinki heränny
tullu jostai kaukaa
Yksittäiset hiutaleet
tuutte lähelleni
Tuutte katsomaan
eikö teillä ois paljon hauskempaa
lentää , kiertää kaukaa?
Sade sakenee
yksinäisiä hiutaleita
ruudun luo lentää
Sanooko ne mitää
onko niillä jokin tarkoitus?
Eikai mitää?
Olenhan jo niin paljon katsellu
millon hiutaleita
Milloin sadepisaroita
taivas, olen katsellu
itseni uuvuksiin
Unohduksen maastoon
naamioituneeks jo itseni tunnen
Sielä unhoduksen maastossa
sieläkö luonnollisuus?
Sinne hautaantuneet
monet keväät
Niin ja monet kauniit
kesät pilvilampaineen
Sielä ne kesäiset polut
ahonlaidat lämpimät aallot
Sammaloituneet
uhohduksen kiviks
Ei niillä istu kukaa
aurinkoki unohtannu
unhohduksen tuulet
ne vain tuulee
Kaikki sanatki repaleiset
ei niistä saa selvää
Unhohduksen junassa
se kiertää kaiken aikaa
kyytiinsä kerää
tuonki kauniin elämän kevään
Vaunut täyttyy
ei vain ikääntyneistä
ei vain sairaista
Katseesta näkee
tyhjyys katsoo silmistä
ei heillä oo enää puhumista
Monellaki ollu pitkä tie
kuluneet auringon polttamat
sateen pieksemät on yllä
Unohduksen juna
Se kulkee päätepysäkille
tyhjentää täyteen sullotun lastin
Ei sielä
Ole ystävällistä vastaanottoa
ei , eikä kukaa sano mitää
Raunioituneita maisemia
moutoutuneet unohdetuista
Onko se?
Se laakso
josta sanassa kerrotaan
"kuolleitten luitten laakso" - mietin?
Luojani katson
Olenhan kuin nähny tuonne kauas
sinne sielä elotonta kuollutta
Olen itkenny kumpareella , katsellu
sylissäni mukanani soitin
Itsekki
Taisteluista tullu
sydän verillä
olen selviny rotkosta
viimeisillä voimilla
Käteni polveni verillä
huuleni rohtuneet
syvää sisimmän janoa
ainut toivo enää
saada pisara huulille
Avaralla
Siinä siitä nään kauas laaksoon
liekki lepattaa katson siihen
Osaanko vaalia Sinua etten sammuttais?
Olet ainut toivo, tunnen vastuun
On sylissäni soitin hiljaa, toivon
Annoithan kädet soimista varten.
Lasken toivoni kielilles
niistä esiin henkii
Siivilleen nousee
valkoisten kyyhkysten parvi
Laskeutuvat
Alas kuolleeseen laaksoon
herää esiin, alaston puhkeaa
toivon linnut laulaa
Itse istun kumpareella
Katson oon kauas katsonnu kauan
nyt katson lähelleni nään
Olen kuin vihdoinki heränny
tullu jostai kaukaa
Yksittäiset hiutaleet
tuutte lähelleni
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipas pitkä runo Sinulta, poikkeuksellisen pit-
kä.
" Olen itkenny kumpareella , katsellu
sylissäni mukanani soitin "
Äärettömän koskettava tuo osuus, kuin koko runo-
sikin. Sinun sielusi on puhunut ja siveltimesi
piirtänyt näköisesi, oloisesi runon.
Kiitos ja lohdullista päivän jatkoa.
Se sen sai aikaan
otti minut mukaansa ja
vei ja näytti - ihmettelen minäki?
lindalindal1
Kiitos jaksoit lukea pikäks venyneen.
Antoisaa päivää askeliis.Liisa
Tämä täytyy lukea sitten tänään,
kun aikaa enemmän paneutua,,
Nyt, mukvaa pvää, Liisa, Muru toivottaa ! :)
MURUU.
Sinulle kiitos käynnistäs ja
hyvää perjantaita..karkauspäivää..Liisa
minkä teit:)
"Itsekki
Taisteluista tullu
sydän verillä
olen selviny rotkosta
viimeisillä voimilla "
sielunsisareni tuossa:)
"Olen kuin vihdoinki heränny
tullu jostai kaukaa
Yksittäiset hiutaleet
tuutte lähelleni"
kuin tässäkin:)
mutta koko pitkä runo on mahtava...kiitos lukunautinnosta:)
Lämpimistä ajatuksistas, ymmärryksestäs kiitos.
Tänää uus päivä, aurinkoki esiin ryömii.
Sinulle hyvää viikonloppua.Liisa