Olen vakituisessa, kohtalaisen hyväpalkkaisessa työssä, ja minua on sanottu hyväksi työntekijäksi. Viime vuosina työ on kuitenkin muuttunut unelma-ammatista tylsäksi puurtamiseksi ja välillä olen kärsinyt jopa kohtalaisen kovasta stressistä, joka on ilmennyt myös fyysisinä oireina. Muutaman vuoden ajan olen pohtinut alan vaihtoa, muun muassa ryhtymistä yrittäjäksi. Jotta voisin tehdä, mitä todella haluan, minun täytyisi kuitenkin istua koulunpenkillä ainakin pari vuotta. Se taas tarkoittaisi irtisanoutumista työstä (en saisi opiskeluvapaata), rahojen hupenemista ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Vanhassa ammatissa jatkaminen tuntuu kuitenkin siltä kuin olisi loppuelämänsä pallo jalassa. Onko jollain kokemuksia alanvaihdosta vanhoilla päivillä, hyviä tai huonoja?
Uskallanko vaihtaa alaa?
Nimetön
3281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä maailman meno on nyt sitä, että ei lasketa, vaikka olisit kuinka pätevä ja pidetty. Jonain aamuna voidaan tulla sanomaan, että nyt puolet porukasta saneerataan tai että firma viedään Kiinaan.
Siis henkinen varautuminen alan vaihtoon voisi olla hyvinkin perusteltua, ettei sitten ole aivan avuttomana sormi suussa.
Omaa kokemustakin on: Kiinnostava ja hyvin palkattu työ muuttui 15 vuodessa rutiiniksi ja kyllästytti. Lähdin yrittäjäksi.
En hetken mielijohteesta. Muutaman vuoden ajatus iti. Asioista tuli hankittua tietoa ja aineistoa.
Sitten se olikin onnistunut "lentävä lähtö". Alle viikossa hoituivat paperisota ja muut järjestelyt. Seuraavana maanantaina omana pomona omaan lukuun töihin. Asenteissa se isoin muutos on. Yrittäjyys on elämäntapa. Minä nautin tuosta muutoksesta. Kaduttaa vain, etten lähtenyt jo aikaisemmin
Tunnen myös paljon sukulaisia, entisiä työtovereita ja tuttuja, jotka ovat vaihtaneet tyystin eri alan työsuhteisiin. Usein palkankin takia, mutta sanovat myös olleen virkistävää kokeilla jotain muutakin kuin "kiertää kamelina kaivoa muinaisena vesipumppuna :)
Olen myös vaihtanut alaa ns. vanhoilla päivilläni, enkä ole hetkeäkään katunut. Vaati vain n. kahden vuoden opiskelun, joskin se tietenkin oli melko haastavaa, kuitenkin kaikki osoittautui hyväksi.
Jos työ osoittaa olevansa pallo jalassa, vaikkakin usein olisikin ihan jees, tulisi todella miettiä, kuten nyt teetkin, radikaalia ja rohkeaa vetoa. Joskus pitää poistua mukavuus-alueelta ja alkaa onkia isoja kaloja siinäkin pelossa, että kattila voisikin jäädä tyhjäksi. (Tuskin näin kuitenkaan edes kävisi !)
Tsemppiä ja harkintaa, asioilla on tapana järjestyä ! ; )
minä olisin rahanarvon tunteva pomo, pitäisin
hyvän työntekijän asemassaan niin kauan kuin se
vain on mahdollista.