Emotionaalinen heitteillejättö taitaa vaivata vl-perheiden jälkikasvua.
Muuten en ymmärrä tätä keskustelupalstaa.
Kertokaapa asianosaiset kokemuksianne.
Muuten en ymmärrä tätä keskustelupalstaa.
Kertokaapa asianosaiset kokemuksianne.
Heitteillejättö
Kuuntelija nahkatuolissa
141167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No kun nyt satuit asiasta kysymään, niin kerronpa tarinani.
Olen 30-kymppinen nainen ja kasvanut vl-kodissa. Vl-liikkeestä olen irrottautunut Jumalan armosta jo yli kymmenen vuotta sitten.
Asian laita on niin, että odotan nyt ensimmäistä lastani ja kaikki lasta odottaneet tietävät varmasti, että odotusaika tuo monenlaisia mietteitä naiselle mieleen omasta äidistä ja omasta lapsuudesta.
Olen jollain tavalla omalla kohdallani kokenut, että lapsuudessani minua kosketti juuri to mainitsemasi "emotionaalinen heitteillejättö". Mielestäni se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että lapselle ei olla läsnä, ja lapsi jätetään tavallaan yksin pelkoineen ja kaikenlaisine peikkoineen. Tästä tietysti aikuisuudessa seuraa monenlaista hämminkiä ja ongelmaa.
MUTTA
En kyllä lähtisi syyttämään tästä vanhempia. Nyt ymmärrän, että ehkäisykieltohan on äärimmäisen julmaa kidutusta monen naisen kohdalla. Ei se ole ihme, jos naisesta on tehty synnytyskone, ettei aika riitä lapsen tunne-elämän rakentamiseen. Minä syytän tuollaisesta kohtalosta vain ja ainoastaan julmaakin julmempaa oppia, jota ei monellakaan ole ollut resursseja lähteä kyseenalaistamaan.
olen tullut omissa pohdinnoissani siihen tulokseen, että uskon ydin tulisi olla lähimmäisenrakkaus. Kun vl-uskoa kuoritaan kerros kerrokselta ja tullaan vihdoin ytimeen niin onko se tuo lähimmäisenrakkaus? Mielestäni ei ole. Ytimessä on seurakunta ja sen neuvot. Toisin sanoen jotakin, joka tulee ihmisestä. Hedelmistään puu tunnetaan ja jos hedelmät ovat mätiä, niin...
Luin tänä aamuna mopin palstaa ja voin allekirjoittaa, että siellä oli virkistäviä ja avoimia ja rehellisiä kirjoituksia. Varsinkin Jem-nimimerkillä oli virkistävää sanottavaa.
En tunne vl-liikettä kovinkaan hyvin, mutta palstan sisältöä lueskellessani olen päätellyt jotakin tuollaista "heitteillejöttöä" pahoinvointiin sisältyvän.
Mitenkä arvelet tuon vanhempien "tyhjiön" korvattavan vl-perheessä.
Jumala, vai jääkö se yleensä ammottavaksi aukoksi?
No jos nyt ihan psykologisessa mielessä mietitään, niin kyllähän lapset sopeutuvat melkein mihin vain. Kaikki sopeutuminen ei vain tuota hyvinvointia. Jos vanhemmuutta ei ole tarjolla niin kyllä lapset kieltävät omat tarpeensa ja alkavat elää muiden tarpeiden mukaan. Näinhän käy alkoholistiperheissäkin. Eli: ole hiljaa ja ole näkymätön, ettet vain kuormittaisi luhistumispisteessä olevaa äitiäsi enemmän.
Onhan monessa perheessä todellisutta ollut se, että äiti on vaikkapa 20 vuotta ollut joka vuosi tai joka toinen vuosi raskaana. Ihan varmasti joukossa on niitäkin lapsia jotka on itkulla ja tuskalla otettu melkein pakotettuna vastaan.
Irtipääsy mustavalkoisesta vl-ajattelusta vaatii sen verran voimia ja tukea ja opiskelua, että sepä ei olekaan kuukauden tahi kahden homma, vaan vuosikausien ja vuosikymmenten!
Kyllä sitä voisi heitteillejätöksikin kutsua, kun omat vanhemmat "kieltävät" lapsensa tämän erotessa nuorena tuosta lahkosta. Kaikilla vl-liikkeestä eronneilla ei varmaan näin ole, mutta minun tapauksessani on.
Vanhempani eivät ole eroamiseni jälkeen halunneet osallistua elämääni millään tavalla. Olemme toki vaimoni ja lasteni kanssa käyneet heidän luonaan aina, kun on jotkut suvun juhlat, mutta silloinkaan he eivät puhu meille ja muutenkin kohtelevat meitä, kuin jotain saastaa. Itse he eivät ole käyneet meillä vierailulla koskaan, vaikka asumme n. 10 km päässä heistä.
Kuulostaa uskomattomalta, mutta oma isäni ei vaivautunut tulemaan edes häihini. Oli kuulemma kiireitä.
Eli heitteillejättö on oikea sana. Pahinta on, että lapsiltamme puuttuu toiset isovanhemmat. Miksi he syrjivät ja karttavat myös lastenlapsiaan? Eiväthän he ole "epäuskoisia". Eikö lapset ole vl-lahkonkin opetuksen mukaan lapsenuskossa.
t: Yksi entinen.
Vanhemmiltasi todella typerää käyttäytymistä, mutta ehkä he eivät ymmärrä mitä tekevät. On varmasti todella raskasta, että vanhempasi ovat sinut tuolla tavalla hylänneet. Pitäisikö heidän mielestään vain olla vl:ssa jolloin tietenkin kokoajan valehtelisit vaikket uskokaan heidän laillaan?
Ihmeellisen ahdasmielisiä.
Sinä olet kyllä vahva ihminen. Paljon onnea ja menestystä elämääsi!!
tässä ketjussa!
Kasvoin ison perheen nuorimmaisena, ei kyllä vanhemmilla ollut aikaa paljoa lapsielle ja ollessani 4v menetin äidin kuoleman kautta...ison perheen kasvatuksella on hintansa.
Jonkinlainen perusturvattomuus jäi lapsen sydämeen noiden kokemusten kautta.
Tuo mitä kerroit, kirvoitti mielessäni tällaisen kommentin.
Käytännön elämässä, arkista arkisemmassakin vuorovaikutuksessa tulee usein esille vl-ihmisten ajattelun äärimmäinen mustavalkoisuus. On olemassa sellaisia vanhoillislestadiolaisia, jotka osaavat ajatella hiukan "laajemminkin", mutta ne tavalliset Liisa ja Matti Lestadiolaiset saattavat ajatella hyvinkin mustavalkoisesti, tyyliin sinä olet epäuskoinen ja piste.
Tällaisia siis valitettavasti on ja tällaisilta vl:ta saa vielä usein sellaisen leiman että on "katkera" kun on vihainen saamastaan kohtelusta. Tavallaan sen lisäksi että sinut on hyljätty, sinut leimataan myös katkeraksi.
Itse jouduin tällaista vyyhteä selvittelemään kun olin hyvin nuori ja erosin vl-liikkeestä. Mutta sitten sain lohtua siitä, että annoin anteeksi. Annoin anteeksi sen että he eivät ymmärrä mitä tekevät eivätkä ehkä koskaan tule muuttumaan. Tulin surulliseksi, tosi surulliseksi mutta jostain syystä en enää ole vihainen kun olen tavallaan löytänyt oman minuuteni ja vapautunut siitä mustavalkoisesta ja sairaalloisesta ajattelumaailmasta.
Jospa yks entinen tekisit parannusta omista synneistä, se on niin helppo nähdä toisten viat ja virheet.
Oikea järjestys on kuitenkin, että ensin omat asiat ja omista synneistä parannus.
Minulle on jäänyt jonkinlainen etäisyydentunne vanhempiini anteeksipyynnöstä. Pienten rikkomusten jälkeen äidiltä anteeksi pyydettyäni sain "Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi."
Viisivuotialle pikkupojalle jäi hämmennys: "Äiti sainkos minä sinulta anteeksi." Tuota kysymystä en koskaan tullut tehneeksi, mutta se on jättänyt tyhjän tilan ja orpouden tunteen sisälleni.
En tiedä onko tämä nyt heitteillejättöä, mutta jotakin hyvin syvää etäisyyttä se on sisälleni jättänyt.
myös (olluttkin) nähtänästi varsin tehokas, sinun tapauksessa.
Olet saanut juuri oikeanlaisen "lääkkeen", tähän on vain sinun tyytyminen; onneksi ja/tai valitettavasti.
Ja MEIDÄN kaikki muutkin "lääkket" ovat jokaiselle (valittajalle) juuri oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan!
Näistä kaikesta voitte kiittää Luojaanne, meille riittää ne Teidän valituksenne!
jonkin aikaa lukeneena näyttää siltä, että vl-koodikieli ei ole monellekaan auennut huolimatta lapsuusiän vl-opetuksesta. Olisiko ollut syytä puhäkoulussa käydä ensin niitä uskon perusasioita lasten ystävästä Jeesuksesta? Sieltä se turvallisuus olisi ollut löydettävissä. Lapsen käsityskyky on rajallinen ja niin näyttää olevan usean aikuisenkin.
Kyllähän vl-lapset kouluiässä joutuvat kohtaamaan erilaisuutensa, sillä huolimatta siitä onko niitä syntilistoja olemassa, vl-lapset joutuvat jäämään pois sim. teatteriesityksistä. Muut lapset alkavat kysellä mitä outoa heissä on, ja vanhemmat kotona kertovat kaikki lestadiolaiskauhut väritettyinä.
>>>vl-koodikieli ei ole monellekaan auennut huolimatta lapsuusiän vl-opetuksesta.>>>
Tämä on täysin totta, nimimerkillä omakohtaista kokemusta. Silloin kun en uskomista asiana sen tarkemin ajatellut tuntui turvalliselta olla mukana vl-joukossa: näin uskoen ja eläen minulla on asiat hyvin, "maailmassa" ei ole todellista onnea. Sitten kun tuli ns. etsikon aika, olin täysin hukassa. Ei minulla ollut mitään käsitystä siitä missä on todellinen uskon kohde. Kaikki oli päässä yhtä sotkua; Jumala, Jeesus, Pyhä Henki, Jumalan valtakunta ja seurakunta. Pelkäsin tilaani todella ja tajusin, että en taida oikeasti tietää mistään mitään. Valmiit fraasit toivat vain suunnattoman pelon, kun en päässyt sanoista läpi niiden todelliseen merkitykseen. Kaikki piti kyseenalaistaa ennenkuin Kristus alkoi kirkastua ja fraaseihin löytyä jotain todellista ajatusta. Vl-uskovaisten mukana edelleen kuljen, mutta vähän hirvittää se, kuinka paljon mahtaa olla niitä laumasieluja, jollainen itsekin olin. Kuinka moni hylkää uskon todellisen, kirkkaan opetuksen puutteessa?
Mistähän johtuu, että tällä foorumilla on tänään näin hyviä kirjoituksia, eikä asiattomia "huuteluita" esiinny juuri lainkaan? Tosi hienoa!
"puhua enemmän" kerroit minun tarninaani. Kiitos sinulle!
Myös lopussa mainitsemaasi toteamukseen on helppo yhtyä: Kuinkahan paljon on niitä laumasieluja, jollainen itsekin olin. Ja erityisesti tämä seuraava asia on mielestäni vielä vakavampi: Kuinka moni hylkää uskon todellisen, kirkkaan opetuksen puuttuessa!
Kunpa ne monet, erityisesti nuoret, eivät jättäisi uskoaan em syyn vuoksi, vaan jaksaisivat yhä uudelleen ja uudelleen kysyä, ovatko asiat todella näin, kuin meille seuroissa ja kristillisyytemme kirjallisuudessa opetetaan. Kyseenalaistaminen ei ole synti. Se on "hengissä pysymisen" ehto. Uskon hylkääminen sen sijaan on todella vaarallista.
"""Kuinka moni hylkää uskon todellisen, kirkkaan opetuksen puuttuessa!"""
Mistä tietää, että on hylännyt uskon?
"""Uskon hylkääminen sen sijaan on todella vaarallista."""
Mitä tarkoitat tällä? Millä tavalla vaarallista?
SELITÄ NIIN, ETTÄ EI-VL:kin YMMÄRTÄÄ!!!
(Mistä muuten tiedät olevasi nyt "oikeassa" uskossa?.....saanen kyseenalaistaa???)