nyt en ajattele lapsen silmissä.tai toki tuntus hirveeltä jos oma äiti 0lis halunnut antaa minut pois.onneksi näin ei ole käynyt.Mutta julmaa on minun mielestä oma lapsi adoptoida.Se on julmaa!abortti ei niin julmaa,koska se ei ole kehittynyt vielä ihmiseksi,eikä sitä ole nähnyt "vieressä" sitä abortoitavaa esim.kuin omaa lastaan.Halauaisko teistä joku asua vieraassa perheessä?en minä ainakaan.täytyy olla todella kylmäsydäminen,joka elävän oman vastasyntyneen haluaa pois antaa....mutta abortinvastustajat eivät tässä näe mitään julmaa.varmaan itsekkin antaisivat oman lapsensa pois.....
Mun mielestä adoptio julmempaa
totosaas
14577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
saattaa lapsia alulle käyttämällä aborttia ainoana ehkäisynä.
mutta en kyllä pidä adoptiota julmana ainakaan ihan pienten vauvojen ollessa kyseessä, sillä silloinhan lapsella on vain tarve saada hoitoa. Sillä ei ole väliä kuka hoitaa. Tosin melko pianhan lapsi kyllä kiinty siihen ensisijaiseen hoitajaansa ja tällöin jos lapsi puhua osaisi, ei hän haluaisi tästä luopua.
Adoptiossa kuitenkin suurin kärsijä on itse äiti, joka lapsesta joutuu luopumaan. Vaikka järki käskee jotain tehdä tunteet, joilla on biologinen perusta tässä asiassa, eivät halua antaa periksi. Jos ei näin olisi, olisivat lapset ja eläinten keskuudessa niiden poikaset vaarassa tulla hylätyiksi. Tämän takia myös vanhemmksi kykenemättömät äidit eivät useinkaan halua luopua lapsistaan ja jos näin tekevät kärsivät usein mielenterveydellisesti tästä(eivät tietenkään kaikki)
Vaikka en vastustaja olekaan, niin ei lapsen adoptioon antaminen minusta mitenkään julmaa ole, jos lapsi saa hyvät adoptiovanhemmat. Välillä kyllä itsekin mietin, miten joku pystyy antamaan lapsensa pois kannettuaan sitä ensin yhdeksän kuukautta ja kuultuaan sen ensiparkaisun. Noh, ihmiset on erilaisia. Itse en pystyisi antamaan lasta adoptioon. ajatuskin tuntuu pahalta, varmaan siksi, että haluan lapsia.
"Halauaisko teistä joku asua vieraassa perheessä?"
Mieluummin tietysti asuisin biologisessa perheessäni, mutta jos minut olisi annettu adoptioon heti synnyttyäni olisin varmaan kiintynyt adoptioperheeseeni samalla tavalla kuin biologiseen. Enhän tietäisi olevani adoptoitu. Kyllähän se tietysti hieman kysymyksiä herättäisi jos/kun saisin tietää olevani adoptoitu.
äidille itselleen. Sen takia siihen turvautuvat meillä Suomessa vain ne äidit, jotka eivät voi tehdä aborttia eettisen tai uskonnollisen vakaumuksensa takia, mutta eivät jostain syystä voi vauvaansa pitääkään.
Älä tuomitse lapsensa adoptioon antaneita, he kärsivät joka päivä ratkaisustaan, mutta lapsi ei välttämättä kärsi ollenkaan. Jotkut adoptoidut käyttävät paljon aikaa juuriensa etsimiseen, toiset taas eivät uhraa asialle ajatustakaan.
Minusta adoptio on kuitenkin sellainen asia, että sitä, samoin kuin aborttiakaan ei voi oikein ehdottaa kenellekään toiselle ihmiselle. Kannustetaan me vain äitejä pitämään itse lapsensa.
Korjaan lapsuksen, koska muuten ensimmäinen lause jää käsittämättömäksi.
että seli-selittää lapsen tappamista itselleen vähemmän julmana kun ei antanut jatkaa hyvää elämää muualla.
Ei se adoptiokaan helppoa olis mutta vielä pahempaa olis tappaa lapsi.
Ja kuinkahan useimmat adoptoidut ajattelee, oisko kiitollisia että sai pitää elämänsä ja jatkaa sitä sentään jossain, vai..??
Itse olen adoptoitu aivan vauvana uuteen (ja aivan ihanaan) perheeseen, koska canhempani olivat alkoholisteja. Itse en aiemmin tarkemmin ajatellut abortin olevan kovin huono asia, mutta nyt kun olen tarkemmin miettinyt niin voin todeta että jos biologinen äitini olisi tehnyt abortin niin eihän minua olisi olemassakaan. Lisäksi adoptio tarkoitti minulle hyvän/parhaan mahdollisen elämän saamista, joten itse kyllä olen aivan päin vastaista mieltä kuin alkuperäinen kirjoittaja! Nykyään on sitä paitsi niin paljon lapsettomuudesta kärsiviä (ja taatusti hyviä mahdollisia vanhempia), joten mielestäni on erittäin sääli että ihmiset eivät näe vaihtoehtona adoptiota paremminkin kuin aborttia. Itse en voisi tehdä aborttia, koska silloin puuttuisin johonkin sellaiseen johon en halua puuttua. Kannattaa miettiä siltäkin kannalta, että mitä jos se (sikiö) jolle abortti olisi tehty olisi vaikkapa teidän läheinen ystävä/tyttöystävä tai poikaystävä yms. Häntä ei silloin olisi olemassakaan. Jokaisella ihmisellä on mielestäni tarkoituksensa, enkä itse ainakaan halua olla päättämässä sitä tarkoitusta. Luonto tekee sen itsestään.. Monet sanova abortin olevan oikeutus sille, ettei lapsi joudu kärsimään pahaa yms. Mutta koskaan ei voi tietää miten hyvän elämän hän voi saada! Itselleni kävi erittäin hyvin, eikä paremmin oikeastaan voisi olla! Lisäksi juuri jokaisella ihmisellä on mielestäni tarkoitus tällä maapallolla eikä sitä saisi vähätellä. Enkä itse ajattele nyt sitä, että onko sikiö ihminen vai ei.. Tärkeintä on se, että mielestäni kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta päättää mahdollisesta tulevasta elämästä.
ei ole oikeus syyttää ja tuomita joitain naisia vain siksi, että itse ovat sattuneet päätymään hyvään perheeseen. Jos minua ei olisi- ajatus ei itseäni pahemmin mietitytä. En tunne saaneeni täällä niin suuria tekoja aikaan, että laittaisin oman elämäni esim. oman äitini elämän ja toiveiden edelle. Jos äitini ei minua olisi halunnut niin silloin minun ei olisi kuulunut syntyä. Sellaista se elämä on. Jotkut tapetaan ennen syntymäänsä ja toiset ei lähde täältä kirveelläkään.
eipä se kyllä siitä ole kiinni, että onko ihminen saanut suuria tekoja aikaan vai ei! Enkä nyt ajattele vain itseäni vaan monia muitakin ihmisiä.
Esimerkki: Jos paras ystäväni tai poikaystäväni olisi abortoitu, niin minulla ei olisi rinnallani sellaista mahtavaa ihmistä välttämättä. Esimerkiksi he ovat vaikuttaneet minun elämääni niin monella tavalla. Olen sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä on tarkoituksensa. Nyt ei ole kyse pelkästään äidistä, isästä tai mahdollisesta lapsesta vaan elämästä ylipäätänsä. Siksi juuri puhutaan "uudesta elämästä" kun syntyy uusi lapsi. Uusi ihminen tuo mukanaan kokonaan uuden elämän :)
Itse en olisi valmis puuttumaan "kohtaloon" tai mikä lie onkin.
Ihminen on aika paljon kohtaloon puuttunut jo. Se, että sairaita ihmisiä parannetaan on myös kohtaloon puuttumista.
Sitäpaitsi jos olisin ollut ei- toivottu ja vihattu lapsi, olisin tällä omalla ihanalla ja ainutlaatuisella elämälläni pilannut oman äitini elämän. Isä olisi tietenkin päässyt kuin kala veräjästä.
Mistäs tiedät jos sinulle olisi ollut vielä parempi mies, mutta hänet olisi abortoitu? Et näytä silti valittavan. Kerrotko kaikille yksinäisille ihmisille, joilla ei ole kumppania, että heidän kumppaninsa on abortoitu?
Hienoa, että on ihmisiä, jotka haluavat antaa lapsensa adoptioon, mutta minä en ikinä niin tekisi. Ihmisillä on tapana sekoittaa rakkaus ja epäitsekkyys toisiinsa. Rakkaudessa kun on aina suuri määrä itsekkyyttä. Harva päättää hankkia lapsia säälistä, että annetaan nyt tollekkin elämä...Lapset halutaan maailmaan ja niiden elämää halutaan ohjailla. Antaisitko esim. tyttäresi alkaa myymään itseään jos hän tuntee saavansa sillä onnen. Et ehkä hyväksyisi tätä. Se on itsekkyyttä, joka kuuluu rakkauteen. Jos ei ole valmis rakastamaan niin kuka siihen voi pakottaa?
En usko että voisin antaa lasta adoptoitavaksi, siis tilanteessa että odottaisin lasta jota en jostain syystä haluaisi itse pitää. Itse asiassa en usko että voisin edes lahjoittaa munasoluja. Minua vaivaisi liikaa ajatus minkälaisessa perheessä lapseni kasvaa, miten häntä kohdellaan... Koskaan kun ei voi tietää vaikka olisi joutunut johonkin pedofiilipahoinpitelijäperheeseen tai jotain muuta yhtä hirveää.
täynnä ihmisiä muutenkin, jotka kohdatessaan sinut olisivat tehneet sinuun vaikutuksen, suuren tai pienen tai mullistaneet elämäsi.
Se on voinut olla vain sekunneista kiinni ettet ole tavannut elämäsi merkittävintä ihmistä.
Kannattaako jossitella, johtaako se mihinkään?
Mielestäni sairaiden ihmisten auttamista ja abortin tekemistä ei voi edes mitenkään verrata toisiinsa. Ja mikä ihme repäisy tämä itsensä myyminen on? Haluaisin kyllä nähdä ihmisen, joka onnen saa itsensä myymisestä :D
Enkä edes tarkoittanut oikeastaan, että uskon johonki kohtaloon sinänsä. Sanotaan sitten niin, että en haluaisi itse todellakaan olla päättämässä että saako tähän maailmaan syntyä uusi lapsi vai ei. Ja koko jutulla tarkoitin sitä, että elämä on paljon suurempi asia kuin monet edes äkkiä ajattelevatkaan. Tai kyllä sitä siinä vaiheessa viimeistään ajatellaan kun ollaan vanhoja ja halutaan kaikella hinnalla elää pidempään. :D huvittavaa.. Jotenkin minusta kyllä tuntuu, että aika moni kuitenkin omalla kohdallaan mielellään vaalii elämäänsä.
En halua selitellä tai jossitella asioita, mutta väistämättä tulee mieleen että mitä kaikkea yhdenkin ihmisen elämä pitää sisällään ja mitä siihen kuuluu. Mutta näköjään se ei monelle tunnu olevan kallis ja arvokas asia ainakaan muiden ihmisten kohdalta ajateltuna. Sinänsä aika sääli..
Abortille mielestäni annetaan aivan liian helpoilla perusteilla oikeutus. Helppohan se on olla ajattelematon ja miettiä, että mitä siitä kun se on vain yksi sikiö tai verinen limaklöntti. Itse en vain haluaisi ajatella noin vastuuntunnottomasti. Todellakin adoptio mielestäni on vaihtoehto abortille.
Abortti on elaman tuhoamista, adoptio elaman ja ihanan lahjan antamista. Te ihanat aidit jotka olette sarkynein sydamin luopuneet lapsestanne adoption kautta olette antaneet suuren uhrin ja lahjan. KIITOS olisi enemman paikallaan kuin syyttava sormi.