Olisi kiva kuulla, mitä opiskelette ja aikooko joku vielä suorittaa jotain tutkintoja, tehdä väitöskirjaa tms. Vai opiskeletteko huviksenne?
Mikä kiinnostaa tai kiinnostaisi, jos...
Itse olen ikuinen opiskelija ja suunnittelen yhden gradututkimuksen aloittamista ensi vuonna. Jos...
Mikä kiinnostaa tai kiinnostaisi, jos...
Itse olen ikuinen opiskelija ja suunnittelen yhden gradututkimuksen aloittamista ensi vuonna. Jos...
Vastaukset 16
Vanhimmat
täällä niitä tutkijoita ja "opiskelijoita" riittää!
vaikka kohta häivyn 60-palstalle. Juuri tänne tarkoitin kirjoittaa. Ei minua kiinnosta nuorempien mietteet tästä asiasta.
opiskellaan matkailualaa,
nyt on käytännön osaa.
Tammikuussa oltiin 4 viikkoa Australiassa, helmikuussa pari viikkoa Portugalissa,
lennot on tilattuna jo mustanmeren rannalle, Puolaan, Kanadaan ja etelä-Amerikkaan ja kai siinä jokin matka vielä tilataan tänä vuonna.
osaa ihan huvikseen, mutta nyt on tährtäimessä tutkinto oikein!
Koskaan ei ole liian myöhäistä!
jollain tutkinnolla on esim.60 lähestyvän ihmisen elämässä.
Alkaa olemaan noita työttömiä akateemisia muutenkin kortistot täynnä.
Pystyy ainakin päihittämään ihmiset keskusteluissa.
Viimeisin kurssi oli työpaikkaohjaaja koulutus. Tykkään opiskella, mutta juuri nyt ei ole mitään, kun olen hakenut yhdelle kurssille mutta sinne ei ollut tarpeeksi hakijoita.
Nyt venäjää, espanjaa harrastin 8 vuotta kansalaisopistossa. Jaha Teemalta alkoikin kapusta -opintojakso...pakaa! Suosittelen ruskinkieltä, vaikeaa, mutta eiköhän se siitä :)
jossain vaiheessa päätin, etten matkustaisi maahan, jonka kieltä en edes auttavasti osaisi. Siitä päätöksestä olen joutunut tinkimään.
Huomasin, että liikaa kieliä ahnehtimalla opitut sanat alkavat vähitellen sekaantua puuroksi päässäni. Enää ei kaikki tartu muutenkaan yhtä helposti mieleen kuin nuorempana. Uutta kieltä pitäisi varmaan päästä myös käyttämään pitempään kuin vain lomamatkoilla. - Kielikurssit ulkomailla on myös mukava tapa lomailla. Hiisi, että ajan puutteen vuoksi joutuu tekemään valintoja. Olisi niin paljon mielenkiintoista tehtävää, opiskeltavaakin.
Venäjää en osaa kuin alkeet, mutta olen huomannut, että jo kirjainmerkkien tuntemisesta voi olla yllättäen hyötyä. Muutama vuosi sitten olin jättänyt matkakumppanin hotelliin päivätorkuille ja lähdin itsekseni seikkailemaan kaupungille Sofiassa. Piti sitten tarkistaa, missä olen ja huomasin kadunnimien olevan kilvissä kyrillisin aakkosin ja kartassa meikäläisin. Siinä sitten tavailin ja harmittelin, etten ollut ottanut asioista selvää ennen pikaista matkapäätöstä. - Asiaa ei yhtään helpottanut se, että kävin samoihin aikoihin kreikan alkeiskurssia.;))
Kielten opiskelu ei mielestäni kuitenkaan koskaan mene hukkaan. Jonkin kielen osaaminen helpottaa muiden samansukuisten ymmärtämistä, vaikka joskus siitä saattaa seurata hauskoja sekaannuksiakin. Onneksi ihmiset ovat yleensä mukavia ja ymmärtäväisiä sekä arvostavat ulkomaalaisen kiinnostusta heidän kieltään kohtaan. Joskus hetken takelteluni jälkeen paikalliset ihmiset uskaltautuvat itsekin puhumaan jotain yhteistä vierasta kieltä, vaikka ovat hetkeä aikaisemmin sanoneet etteivät osaa sitä.
ylioppilaaksi luin aikuisiällä, sen jälkeen 3 vuotta ammattikorkeakoulua ja nyt on suunnitteilla taloushallinnon erikoistutkinnot.
Lisäksi käyn lyhyitä kursseja vapaaehtoistyöni tiimoilta. Siinä se aika kuluu eikä aika käy pitkäksi.
Opiskelin ja sain suoritettua maisteriopinnot. Kyllä tuntuu hienolta, kun saavuttaa jonkun päämäärän. Tulevina eläkevuosina jatkan varmaan "opiskelua", vaikka mitään suuria urakoita en suunnittelekaan. On paljon kaikkea mielenkiintoista, johon voisi tutustua vähän paremmin.
Aikuisena opiskelussa on se hyvä puoli, että on kertynyt paljon elämänkokemusta ja jo opittua voi hyödyntää melkoisen usein. Aikaa tosin saattaa kulua aiempaa hieman enemmän. Mutta mikä kiire tässä on valmiissa maailmassa.
Opiskeluintoa kaikille.
moni ikiteekkari ja -valtiotieteilijä varmasti kadehtii hatunnoston arvoista suoritustasi.
Aletaan sitten eläkeiässä vääntämään väikkistä, ellei parempaa puuhaa keksitä.;))
Olen joskus leikilläni uhannut tehdä niin, kun olisi niin paljon mielenkiintoisia tutkimisen arvoisia asioita. Ajatuksen toteutumiseen en tosin usko itsekään.
Oletko onnistunut opiskelun avulla vaihtamaan työpaikkaa vielä 50 -vuotiaana?
..tarvetta vaihtaa työpaikkaa. Opinnot palvelevat myös nykyisiä tehtäviäni, ja ovat melkein edellytys tehtävien hoitamiselle.
Oman organisaation sisällä toimenkuvan vaihto voisi onnistua tämänkin ikäisellä. Onneksi ei ole ollut tarvetta kokeilla kilpailemista nuorempien hakijoiden kanssa. Voisi jäädä toiseksi.
Olen vaihtanut työpaikkaa juuri viiskyt täyttäessäni. Vaihdoin pätkätyöt vakituiseen työhön. Uskon, että opiskelulla oli myös paljon osuutta asiaan.
opiskelee tai ei. Ainakin minulta on mennyt montakin työpaikkaa alta, eikä yhtään entistä ole enää olemassakaan.
Useimmiten työhön liittyvät opintoni ovat käynnistyneet omasta tarpeesta tietää enemmän ja hallita omat tehtävät paremmin. Siinä on sitten puolihuomaamatta tullut välillä joitain tutkintojakin suoritetuksi, kun yksi kurssi johtaa seuraavaan.
Miksei 50-vuotiaan kannattaisi enää opiskella työuraansa ajatellen?
Sehän tekee työnkin kiinnostavammaksi ja antaa uutta potkua tekemiseen. Jos aikoo viralliseen eläkeikään asti työskennellä, ehtii ihan hyvin luoda uran ihan uudella alallakin.
Tiedän useampia ihmisiä, jotka ovat tässä iässä pysähtyneet pohtimaan mitä haluaisivat tehdä, kun ei ole enää tarvinnut miettiä mistä saisi eniten rahaa. Joitain on haastateltu mediossa, kun ovat vaihtaneet näyttävän, hyväpalkkaisen työnsä pienipalkkaiseen kutsumustyöhön.
Opiskelu on varmaan monelle elinikäinen harrastus. Jotkut tekevät sitä suunnitellusti, jotkut eivät edes tiedosta opiskelevansa, kun hankkivat lisätietoja ja -taitoja.