Täytyy nyt tulla oikein tänne tilittämään kun olin niin järkyttynyt ystäväni puheista. Tämä ystävä asuu naapurustossa ja meillä on muidenkin kadun äitien kanssa yhteisiä leikkipäiviä, autellaan lastenhoidossa, kokkaillaan yhdessä yms. Olemme olleet aika tiivis kaveriporukka, kaikilla lapsia ja monet meistä niiden kanssa päivät kotona ja kiva kun on ollut muista äideistä seuraa!
Nyt kuitenkin tämä yksi ystävänä on 'syrjäytetty' porukasta sen takia että hän on miehensä kanssa tullut uskoon, ja muut äidit eivät enää halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Oma perheeni oli lomailemassa ja kuulin vasta nyt asiasta kun palasimme kotiin. Kerroin ystävälleni että minun ystäväni hän tulee olemaan aina, riippumatta uskosta tai mistään muusta. Tuntuu kuitenkin kurjalta että tämän takia hänet on heivattu joukosta... ihan niin kuin kouluaikoina...
Tiedoksi vielä se, ettei tämä ystäväni ole millään käännyttämisreissulla, vaan ei ole edes uskoontulostaan puhunut meille mitään vaikka se muutos oli tapahtunut jo kuukausia sitten. Asia oli tullut ilmi ihan muita teitä. Hän ei ole mielestäni muuttunut mitenkään, ainakaan huonompaan suuntain - päinvastoin. Nyt muut naapuruston äidit perustelevat sillä, etteivät ainakaan halua että lapset joutuvat kuulemaan mitään uskonto juttuja.
Olin todella järkyttynyt. Onko uskovaiset tai uskonnot yleensä kauheinta mistä lapsi voi kiinnostua? Minulle on ok jos lapseni kiinnostuvat joskus uskonasioista. Kauheempaa olisi juopotteluun, huumeisiin tai jengeihin sekaantuminen! Olenko yksin näine ajatuksineni vai löytyykö muita? Uskovaisia syrjitään varmaan enemmän kun he ovat koskaan syrjineet muita... surullista... ja sitten vielä kasvatamme lapsemme käyttäytymään samalla tavalla!! Mielipiteitä??
Nyt kuitenkin tämä yksi ystävänä on 'syrjäytetty' porukasta sen takia että hän on miehensä kanssa tullut uskoon, ja muut äidit eivät enää halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Oma perheeni oli lomailemassa ja kuulin vasta nyt asiasta kun palasimme kotiin. Kerroin ystävälleni että minun ystäväni hän tulee olemaan aina, riippumatta uskosta tai mistään muusta. Tuntuu kuitenkin kurjalta että tämän takia hänet on heivattu joukosta... ihan niin kuin kouluaikoina...
Tiedoksi vielä se, ettei tämä ystäväni ole millään käännyttämisreissulla, vaan ei ole edes uskoontulostaan puhunut meille mitään vaikka se muutos oli tapahtunut jo kuukausia sitten. Asia oli tullut ilmi ihan muita teitä. Hän ei ole mielestäni muuttunut mitenkään, ainakaan huonompaan suuntain - päinvastoin. Nyt muut naapuruston äidit perustelevat sillä, etteivät ainakaan halua että lapset joutuvat kuulemaan mitään uskonto juttuja.
Olin todella järkyttynyt. Onko uskovaiset tai uskonnot yleensä kauheinta mistä lapsi voi kiinnostua? Minulle on ok jos lapseni kiinnostuvat joskus uskonasioista. Kauheempaa olisi juopotteluun, huumeisiin tai jengeihin sekaantuminen! Olenko yksin näine ajatuksineni vai löytyykö muita? Uskovaisia syrjitään varmaan enemmän kun he ovat koskaan syrjineet muita... surullista... ja sitten vielä kasvatamme lapsemme käyttäytymään samalla tavalla!! Mielipiteitä??
Vastaukset 21
Vanhimmat
En itse karsastaisi uskovaa ihmistä, sehän on henkilökohtainen ratkaisu ja kuten sanoit, ei parhaassa tapauksessa vaikuta ystävyyssuhteisiin tai elämään mitenkään. Kuitenkin turhan monta esimerkkiä on nähty, jokaisella on jokin mummo tai tutuntuttu joka perlottelee lapsia helvetin tulilla :D niin että ymmärrän ystäväpiirin karsastuksen sikäli. En itsekään haluaisi lapsilleni uskoteltavan satuja tosina. Sen sijaan uskomuksiin ja perinteisiin tutustumista pidän vain hyvänä asiana.
Ystäväpiirisi on nyt ehkä hiukan hakoteillä tuossa, ja olet hieno ihminen jos et anna muiden ennakkoasenteiden vaikuttaa omaan ratkaisuusi. Erilaiset ja eri tavoin ajattelevat ihmiset ovat rikkaus, niin kauan kuin jokainen heistä kunnioittaa toisen tapaa ajatella eikä yritä sitä pakolla muuttaa.
***
Minusta on kauheaa että ihmiset ajattelevat uskosta pahaa! Kristinuskokin korostaa mielestäni rakkautta, toivoa ja anteeksiantoa, jotka eivät todellakaan ole ihmisissä huono piirre. Törkeintä minusta on ihmiset, jotka vievät lapsensa pyhäkouluun ja sitten sanovat: " Onneksi se ei ollut mitään Jeesustelua." Pyhäkouluhan on lasten jumalanpalvelus, eli tavallaan pikkukirkko. Siellähän on TARKOITUS puhua Jumalasta ja uskosta.
Itse olen uskovainen, mutta minulla on kaveripiirissä todellakin ihmisiä, jotka eivät usko mihinkään, tai uskovat että Jumala asuu heissä itsessään. Minusta on tärkeintä ettei ketään syrjitä uskonnon takia, koska se on ihmisen henkilökohtainen valinta, eikä tee kenestäkään huonompaa. Joskus uskovainen voi olla pahempi kuin ei uskossa oleva luonteeltaan. Uskonto ei ole vika. Vika on ihmisessä itsessään.
asiaa!!!
Usein vaatii lujempaa luonnetta olla ystävä sille uskovaiselle jota muut katsovat pitkin nenän vartta. Eli ole ihmeessä ystävä siinä missä ennenkin!
Tuttavapiirissäni on lukuisia uskovaisia (osa perheestäni myös), ja tiedän että suurin osa heistä on mahtavia ihmisiä joilla on enemmän rakkautta ja hyvää tahtoa kuin suurimmalla osalla ihmisistä! Jos joku törmää ns. pelottelijoihin tai kiihkoilijoihin leimataan siinä heti kaikki uskovaiset hihhuleiksi. Kyllä siihenkin sakkiin mahtuu erikoisia luonteita niin kuin ei-uskoviinkin.
Ehdottomasti olet ystävä edelleen, ja ehkä voisit myös puhua naapureillenne asiasta ja pyytää heitä olemaan suvaitsevampia!
rehellisiä, niin olisin jopa iloinen jos lapseni joskus löytäisivät uskon elämäänsä! Kaikki uskovaiset jotka tunnen ovat jotenkin täynnä rauhaa ja rakkautta, vaikkei heidän elämänsä sen helpompaa ole!
Ihmettelen myös juuri sitä miksi monien vanhempien mielestä uskontoon hurahtaminen olisi suurin häpeä lapsen elämässä. Mutta sitä ei yhtään pelätä tai häpeillä että lapset rupee jo teineinä kännäämään, kiroilemaan ja rellestämään ? Syyn tähän jos joku osaisi selittää niin olisin kiitollinen...
Uskonnot ovat kyllä kauheinta mitä lapselle voi tapahtua. Niiden avulla pienen raukan pää aivopestään harhoihin. Mikä onkaan lopulta valhetta pahempaa?
kokenut aitoa uskoa elämässään ei voi sanoa onko se valhetta vai ei! Jos kysyy keltä tahansa uskovaiselta heille se on hyvin täyttä totta! Ja tietääkseni tässä keskustelussa ei olla edes aivopesusta puhuttu ??????????
Kyllä uskonnossa on juuri kyse aivopesusta. Miten voit muuten selittää, että eri puolilla maailmaa ihmiset uskovat fanaattisesti juuri heidän omiin uskontoihinsa? Vastaus on yksinkertainen, heidät on aivopesty siihen lapsesta asti. Hitlerin Saksassa uskottiin myös kolmannen valtakunnan oikeuteen alistaa muuta maailmaa aatetta kyseenalaistamatta. Tähän voisi sanoa, joka ei ole kokenut aitoa natsitunnetta, ei voi sanoa onko se valhetta vai ei. Raju kärjistys, mutta kertoo samalla myös paljon uskonnoista=uskomuksista=meistä ihmisistä.
keskustelussa ei ollut tarkoituksena kiistellä siitä onko uskonto aivopesua vai ei. Toiset uskovat että on, toiset eivät! Eiköhän se kuitenkin ole aika henkilökohtainen asia... itse ainakin kunnioitan sitä!
Tarkoituksena olikin pohtia sitä onko oikein jättää ystävyys toisen uskon takia, tai onko normaalia pelätä enemmän lapsensa kiinnostuvan uskonnosta kun kaikesta muusta mihin lapsi voi löytää tiensä. Ehkei ole edes alkuperäisen kannalta kauhean fiksua kiistellä siitä mitä usko meidän muiden mielestä on... hieman kunnioitusta pyydän!
"Aivopesu"-teema liittyikin siihen, onko uskovaiset tuttavavanhemmat juuri uhka lapsen tulevalle vapaalle ajattelulle.
Jos uskonto pysyy henkilökohtaisena asiana, ei se ole minunkaan mielestä ongelma, mutta kun kuvaan tulee mukaan lapselle ohimennen tiputellut jumalasadut, ollaan helposti jo aivopesun puolella. Ja kuinka helppo onkaan pienen lapsen mieltä muokata!
Ei ystävyyttä kannata uskon takia toki lopettaa, mutta pelisäännöt kannattaa tehdä selväksi.
Aivan yleisesti ajateltuna, jätetään uskonasioiden valinnat lapsen itse päätettäviksi > mitä lapsi tekee aikuisena on hänen asiansa, mutta uskonnon tuputus lapsena on aivopesua.
Myönnetään, osittain väärä keskusteluketju..
ja tiedän kuinka pahalta se tuntuu kun ystävät hylkäävät uskon takia. Tuntuu pahalta myös lasten takia, jotka ovat menettäneet leikkikavereita sen takia että meidän perhettä kohdellaan kuin olisimme vaarassa tartuttaa muille jotain kauheaa tautia!
Älä missään tapauksessa sinä ainakaan ystävääsi hylkää! Se tuntuu todella pahalta! Tiedän kokemuksesta! Koskaan en ole ketään 'aivopessyt', enkä edes yrittänyt. Nykyään vältän uskosta puhumista vallan koska se tuntuu saavan ihmiset ihan pakokauhun valtaan. Voin myös kokemuksesta sanoa sen, että uskovaiset ovat usein niitä suvaitsevampia osapuolia - toisin kuin usein luullaan.
Ystäväsi tarvitsee sinua nyt kun muut ovat hänet hylänneet! Ole sinä hänelle sitä mitä muut eivät kyenneet olemaan! Itse olen ylpeä siitä että lapseni oppivat Jumalasta, rakkaudesta, anteeksiannosta ja tärkeästä osasta maailman historiaa. Ei Jeesuksen syntymä ja kuolema ole yhtään sen enempää satua kuin mikään muukaan historiallinen tapahtuma! Meidän perhe on ainakin onnellinen, ja ylpeitä uskostamme - huolimatta siitä että se tuntuu olevan niin monelle ongelma!
Sinä olet ylpeä siitä, että lapsesi oppivat Jumalasta. Älä ole, olisit antanut lastesi itse valita aikuisena minkälaisen maailmankuvan haluavat valita. Silloin voisit olla ylpeä ja ehkä he olisivat valinneet siitä huolimatta Jumalan, nyt valinta tulee aina perustumaan aivopesuun, jonka itse olet suorittanut.
Se, että Jeesuksesta on viitteitä historiallisena henkilönä, ei se tee hänestä Jumalaa tai Jumalan poikaa. Historiallisessa mielessä raamattu on hyvin hataralla pohjalla. Se voi toimia opaskirjana ihmisille, mutta ei se tee sisällöstä sen enempää jumalallista kuin Kalevalakaan. Suosittelen tutustumaan eri maailmanuskontoihin. Niistä löytyy hyvin paljon yhtäläisyyksiä ja ne kaikki väittävät olevansa historiallisia totuuksia. Miksi kirkolliskokouksissa päätetyt Euroopan uskonraamit olisivat sen oikeammassa kuin buddhalaisten tarinat? Uskontoa tarvitaan hallitsemaan ihmisiä ja tämän vuoksi sillä on ollut aina keskeinen rooli. Eri aikojen hallitukset/diktaattorit ovat halunneet saada alamaiset kuriin ja siihen parasta lääkettä on jokin uskonto. Palkintona aivopestylle kansalle on annettu sitten lupaus tuonpuoleisesta elämästä - ja kansa on ollut tyytyväinen.. siinä on uskontojen historia pähkinänkuoressa. Historia, jonka on ihminen kirjoittanut hallitakseen toisia ihmisiä.
Etkö sinä sitten opeta lapsillesi niitä arvoja ja perinteitä mihin sinä uskot? Jokainen vanhempi kasvattaa lapsensa niihin periaatteisiin nojaten joita itse pitää oikeina, tähän kuuluu myös uskonnot! Jos se on aivopesua että opettaa lapsilleen että Jumalaan voi turvata, niin onko se sitten aivopesua kun sinä opetat lapsillesi miten haluat heidän käyttäyvän (esim. kohteliaisuus, kunnioitus yms.)???
Pidän myös loukkaavana uskovaisia kohtaan sitä että kaltaisesi ihmiset haukkuvat ja vähättelevät heidän uskoaan, ja sanotte sitä aivopesun harjoitukseksi! Pyysinkö aloitustekstissäni kenties ottamaan kantaa onko uskonto kaikkien mielestä ok vai ei? En todellakaan! Sillä ei ole edes merkitystä miten sinä tai minä näemme uskon, vaan koska se on henkilökohtainen asia täytyy sitä kunnioittaa eikä solvata täällä keskustelupalstoilla - osoittaa sinusta täyttä kypsymättömyyttä ja epäkunnioittavaa luonnetta!
Kiitos niille jotka olivat asiallisia, mutta sitä kunnioitusta toisten uskontoa kohtaan on ilmeisesti turha vaatia kaikilta! Kiitos myös toisille hyvistä neuvosta - en TODELLAKAAN ole hylkäämässä tätä ystävääni, ja yritän vielä puhua muille naapurin ystävillemme... En halua kuulua niihin ihmisiin jotka arvostelevat ja mittaavat ystävyytensä uskonnon pohjalta, antaahan ystäväni minunkin ajatella niin kuin tahdon!
>>> Lainaus: Etkö sinä sitten opeta lapsillesi niitä arvoja ja perinteitä mihin sinä uskot? Jokainen vanhempi kasvattaa lapsensa niihin periaatteisiin nojaten joita itse pitää oikeina, tähän kuuluu myös uskonnot! Jos se on aivopesua että opettaa lapsilleen että Jumalaan voi turvata, niin onko se sitten aivopesua kun sinä opetat lapsillesi miten haluat heidän käyttäyvän (esim. kohteliaisuus, kunnioitus yms.)??? > Lainaus: Sillä ei ole edes merkitystä miten sinä tai minä näemme uskon, vaan koska se on henkilökohtainen asia täytyy sitä kunnioittaa eikä solvata täällä keskustelupalstoilla - osoittaa sinusta täyttä kypsymättömyyttä ja epäkunnioittavaa luonnetta! > Lainaus ekasta postista: Nyt muut naapuruston äidit perustelevat sillä, etteivät ainakaan halua että lapset joutuvat kuulemaan mitään uskonto juttuja.
usko on ainakin hyvin todellista ja todella kaukana saduista!
Ehkei kannata yleistää että usko on satua tai aivopesua kaikille... jos sinä koet niin, niin se on sinun asiasi, mutta jos toivot että uskontoja ei pidettäisi yleispätevinä maailmantotuuksina, älä myöskään kiellä toisia ajattelemasta omilla aivoillaan!
Ja itse olen myös elämässäni uskon lisäksi kokenut sen, että Jumala on vähemmän satua kuin moni muu asia - mutta väitän kyllä että jollei ole sitä itse kokenut ei voi myöskään tuomita koko uskontoa (tai uskontoja)!!!!! Itselläni ei ole mitään tarvetta tuomita muita uskontoja, eikä myöskään kutsua harhaoppiseksi niitä jotka eivät usko...
vanhemmat iskostavat lapsiinsa niitä omia atteitaan ja uskomuksiaan. Teet itse aivan taatusti samoin omien lastesi kanssa, et välttämättä uskonnon suhteen, mutta varmasti jossain asiassa.
Ja jos sanotaan ettei ole varmaa faktatietoa Jumalan olemassaolosta, niin onko sinulla sitten varmaa faktatietoa siitä että Jumalaa EI ole?? Asiaa ei voida todistaa puoleen eikä toiseen, joten on yhtä 'väärin' sanoa että Jumala ei ole todellinen, kuin että on. Tässähän se USKO tulee kehiin. Uskovat uskovat, sinä et. Miten voit väittää että itse olet enemmän oikeassa???
>> usko on ainakin hyvin todellista ja todella kaukana saduista!
Tähän tulin vastanneeksi jo aikaisemmin, että ero on siinä, että opetetaanko lapsille todellisuuden arvoja: Älä varasta > se ei ole oikein ja yhteiskunta rankaisee siitä sakoilla, VAIKO älä varasta > Jumala rankaisee taivaanportilla. (Ja älkää nyt puuttoko tähän, en todellakaan opeta lapsilleni pelkästään että älä varasta, muuten saat sakkoja...ja varmasti ei myös uskovaiset pelkästään opeta että Jumala rankaisee... tämä oli vain kärjistetty esimerkki).
Ja tuohon loppukappaleeseen vastasin tuossa viereisessä vastauksessani.
Ei tieteessäkään opeteta/väitetä totena kuin todistettuja asioita, teoriat ovat tieteessäkin teorioita kunnes ne tosiksi todistetaan. Ja tässä on se ero, uskonnoissa opetetaan teorioita tosina.
sitä mieltä että tämä väittely on aivan turhaa. Minulla ei ole mitään tarvetta vakuutella sinua, eikä ketään muuta, siitä onko Jumala olemassa, vai voiko usko olla todellista. Minulle riittää se että itse pystyn näihin asioihin turvaamaan ja olen konkreettisesti havainnut kuinka elämäni on parempaa näin! En missään tapauksessa haluaisi takaisin aikaan jolloin en uskonut Jumalaan - minulle, ja perheelleni, on hyvä näin!
Aina vaan jaksaa ihmetellä sitä miksi jotkut näkevät niin paljon aikaa selittääkseen miksi usko ei voi olla todellista (kuten sinä jo useaan otteeseen)!?? Minulla ei ainakaan ole mitään tarvetta vaahdota siitä kuinka uskon on pakko olla todellista. Se on todellista minulle ja se riittää...
Enkä ole KOSKAAN varsinaisesti iskostanut lapsiini mitään uskoa, vaan he ovat omaksuneet sen käytöksestäni ja tavoista millä kohtelen toisia ja elän elämääni... itse he ovat päätöksensä tehneet! Itse en edes haluaisi elää maailmassa missä voisi uskoa vaan kaikkeen mikä on tieteellisesti todistettavissa. Minulla useampi kk-tutkinto, erikoisalojen tietoa ja työkokemusta, ja mikään oppimistani asioista ei ole sen enempää todellista minulle kuin uskoni, vaikka olisi kuinka tieteellisesti pätevämpää!
Mutta niin kuin sanoin, en enää asiasta enempää väittele koska en koe siihen tarvetta. Jokainen näkee asiat omalta kantiltaan ja se on minulle ok! Tuntuu tosin että sinulle ei ole...?
Kumpikohan "suuntaus" sitä loppujen lopuksi on kokenut aikojen saatossa enemmän tarvetta vakuutella - toisinaan miekan ja kidutuksen voimin? :)
Jos sitten joku joskus kyseenalaistaa Jumalan olemassaolon, koetaan se väittely heti turhaksi. Niinpä niin.
En minäkään täällä yritä sinua käännyttää. Tuon vain esille mielipiteeni vapaalla foorumilla. Jos ajattelet sen olevan turhaa, toimit kuten uskonnot yleensä. Arvostelijat hiljaisiksi!
pistät sanoja suuhuni (tai kirjoitukseeni paremminkin)!
En ole koskaan ollut sitä mieltä että arvostelijat tai kyseenalaistajat pitäisi hiljentää. Ja olen itsekkin usein kyseenalaistanut Jumalan olemassaolon - en olisi ihminen jos en olisi niin tehnyt. Olen kuitenkin kokenut sellaista elämässäni mikä ei jätä arvailujen varaan Jumalan olemassaoloa, joten minun on helpompi uskoa kuin olla uskomatta. Minulle usko on todellisempaa kuin olla uskomatta - mutta tätä tunnetta on turha kuvailla ihmiselle joka ei ole sitä kokenut.
Mutta olen todellakin sitä mieltä että meidän kahden 'kiistely' ei ole muuta kuin turhaa. Minulla ei ole mitään tarvetta saada sinua ajattelemaan tai uskomaan niin kuin minä - olen siinä mielessä ns. huono uskovainen, etten jaksa aina olla kiinnostunut muiden sielujen tilasta. Olen itsekäs ja keskityn ehkä liikaakin omaan ja perheeni tyytyväisyyteen. Se on toistaiseksi ollut minulle tarpeeksi. Koen kuitenkin asenteesi epäreiluksi, koska yleistät kaikki uskovaiset aivopesijöiksi ja oletat että he haluavat hiljentää kaikki ne jotka ajattelevat toisin. Avarakatseisuus ei lienee tekisi pahitteeksi - ei kaikki uskovaiset ole samasta muotista veistettyjä!
Pahoittelut, jos väittämäni tuntuvat liian henkilökohtaisilta. Ei ole tarkoitus loukata, hieman vain kaivella. En vain oikein meinaa hyväksyä sitä, että väittely voisi olla turhaa, ellei sitten syy ole että asiasta halutaan vaieta (tai ei halua tuhlata aikaa ko. keskusteluun).
Toki suon sinulle oikeuden uskoa siihen mihin uskot! Asioita mitä halusin tuoda esille oli mm. se, että tiede on kuitenkin löytänyt näihinkin moniin asioihin hyvin vakuuttavia selityksiä, miksi ihminen kokee uskonkokemuksia ymv.
Uskontojen asettaminen totuudeksi vain tuntuu nykyään oudolta kaiken olemassa olevan tiedon valossa.. ottaen huomioon kuinka joku länsimaalainen kristinusko on vuosien varrella muuttunut. Niin monia kirkon äärimmäisinä totuuksina pidettyjä asioita on tiede kumonnut kerta toisensa jälkeen. 50 vuotta eteenpäin ja homot saavat olla pappeja, uskonto muuttuu juuri niin kuin sen aikainen yhteiskunta haluaa. Tuntuu vain koomiselta, että tämmöiseen aatteeseen voi joku tosissaan nykypäivänä uskoa enää.
Pahoitteluni, tarkoitus ei ollut pilata mitenkään sinun uskonkokemusta, vaan kritisoida uskontoa ylipäätänsä ja lähinnä sen tuputtamista/hivuttamista lasten aivoihin.