No niin..Haluaisin auttaa ja valistaa muita abortti asiassa. Olen itse siis tehnyt abortin, jota myös kadun. Aikaa ei ollut riitävästi päättämään suuresta asiasta. Mutta muista että päätös on yksin sinun, äläkä anna muiden vaikuttaa asiaan. Jopa vanhemmille kertominen on vaikeaa,itse en niin tehnyt,koska olin varma että minut tuomittaisiin. Kuitenkin abortin jälkeen he saivat kuulla asiasta "vahingossa" ja sanoivat että todellakin olisin saanut pitää lapseni jos olisin halunnut. Heille se olisi ollut unelmien täyttymys. Se oli kuitenkin pahin pelkoni, mutta enää en saa pienokaistani takaisin. Muista miettiä tarkkaan asiasta. Se ei tule olemaan helppoa,mutta pakko on kuitenkin tehdä päätös. Jos vain mitenkään voin auttaa juuri sinua tai tarvitset tukea niin älä epäröi ottaa yhteyttä! OLet ison asian kanssa,vaikka päätös on sinun, jokainen tarvitsee kuitenkin jonkun joka tukee päätöstäsi. Paljon jaksamista kaikille jotka elävät suurenpäätöksen edessä ja senkin jälkeen!
Abortin tehnyt,muille avuksi?
Diuzgit
4713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tiedän ihmisiä,jotka ihan tosissaan sanovat,että tuntevat vain helpotusta tai ei yhtään mitään,abortin tehtyään,syystä tai toisesta. Uskon,että sellaisiakin ihmisiä on,mutta vähän,kukapa tietää,mitä he syvällä sisimmässään ajattelevat,tai mitä he myöhemmin,ehkä vasta vuosien jälkeen asiasta ajattelevat? Itse tein 25 vuotiaana abortin, minulla oli jo pieni lapsi,enkä olisi jaksanut niin pian toista,vaikka periaatteessa olisin voinut toisen lapsen joskus tehdäkin.Mutta,tulin raskaaksi,koska mieheni pakotti minut toistuvasti seksiin ilman ehkäisyä (käytimme vain kondomia,koska erään sairauteni vuoksi en voinut käyttää itse mitään hormoonivalmisteita) Nämä tapaukset olivat satunnaisia ja koetin huolehtia jälkiehkäisystä,mutta erään kerran se sitten ei tehonnut,ja huomasin olevani raskaana. Minulla oli ensinmäisestä synnytyksestä lisäksi jäänyt iso kammo,sillä lapsi syntyi ns syöksysynnytyksellä ilman kivunlievitystä ja olessani yksin salissa, sain leikkauksen vaatineita repeämiä yms. Tässä vaiheessa muuten olin jättänyt sadistisen mieheni,joten niin tyhmä en ole,että olisin jäänyt...Ainoa,mitä toivoin,olisi ollut edes pienen pientä tukea,lapsenhoito apua jo olemassa olevalle lapselle sekä henkistä tukea itselleni,mutta en saanut sitä,koska uudella paikkakunnalla minulla ei ollut ystäviä ja lähiomaiseni olivat sitä mieltä,että ehdottomasti abortti, oma äitini suorastaan painosti minua siihen. Lääkärissä,hakiessani lausuntoa aborttia varten,kerroin ensinmäisestä synnytys kokemuksestani ja kysyin,eikö olisi mitään mahdollisuutta saada keisarinleikkausta,sillä raskaus oli jo muutenkin traumaattinen,saatika vielä se synnytyspelko...Lääkäri oli todella tyly ja ilmoitti suoraan,että ei missään nimessä,pelko ei ole mikään peruste tässä sairaalassa...niinpä se oli viimeinen pisara ja tein olosuhteiden painostamana sen abortin. Sairaalassa sain ala-arvoista kohtelua,eräs hoitaja mm sanoi,että kai tiedät että tämä voi johtaa lapsettomuuteen yms. Ihan niin kuin ei muutenkin olisi ollut kaikki painajaista koko elämässä...Tapauksesta on kulunut pian 10 vuotta,enkä ole siitä toipunut,enenpää en voi saada lapsia,tosin ei abortin,mutta toisen syyn vuoksi. Kadun lopun ikääni,ettei lapsellani ole sisaruksia,samalla olen katkera siitä,että yhteiskunta ei mitenkään tukenut päätöstä pitää lasta,eikä edes oma sukuni.Siinä tilanteessa en ollut mitenkään rationaalisessa tilassa,väkivalta,avioero yms. että olisin itse voinut edes ajatella selviäväni yksin...Tiedän,että siinä tilanteessa se oli tavallaan oikea ratkaisu,mutta kadun silti ja suren ihan järjettömästi...
moi! Mukava kuulla, että joku muukin miettii menneisyyttä. sekun pakostakin kummittelee mielessä. Sain myös sairaalassa huonoa kohtelua,eräiltä ihmisiltä, johtuu varmaan nuoresta ( huomattavan nuoremmasta iästä kuin sinulla,mutta en kuitenkaan ihan teini) iästä ja mielipiteistä. Minulla on vielä koulut kesken,tosin todella vähästä olisi jäänyt paitsi. Ajattelin että siinä olisi syytä miksi jo kaikki tuomitsisivat minut. Niin typerää kun ajatella muiden puolesta. Nyt raskaudesta koulussani on tullut jokin muoti-ilmiö, ja ikävää katsella kuinka tytöt kävelevät mahapystyssä ja osa kun vaan tekee sen näyttääkseen. Raskauden ja abortin jälkeen olen muuttunut täydellisesti. Elin ennen normaalia nuorten elämää.Nyt minua ei huvita hillua kaupungilla ja baareissa,mieluummin olen rauhallisissa kotioloissa. Olen huomannut, että seikkailen joka päivä netissä ahmimassa lisää tietoa lapsen kehityksestä,ruokavalioista..kaikesta! Kadun syvästi lapseni "menetystä". Olisin valmis menemään ajassa taaksepäin ja antamaan lapselleni kaiken minkä vain voisin. Nyt olen päättänyt käydä viimeisen vuoden koulustani sinnikkäästi kamppailen ja toivomaan vielä sitä iloista päivää kun saan ottaa lapseni syliin. Raskauden ja tuon suuren kamppailun aikana äiti tarvitsee tukea, tukea vielä vuosia eteenpäinkin. On mukavaa että on muitakin jotka todellakin miettivät asioita,eivätkä vaan teen aborttia puhtaalla omatunnolla jos esim. nuori hyppää täysin ilman ehkäisyä sänkyyn ja sitten hupsis. Sitten vaan tohtorin luo ja homma selvä. En siis tarkoita että sitä pakosta olisi käydä jankkaamaan, mutta normaali ihminen paneutuu asiaan edes olessaan raskaana. Jokaisella meillähän on omat syymme pitää lapsi tai tehdä raskaudenkeskeytys. Toivon sinulle valtavasti hyvää jatkoa ja jaksamista niin itsesi kuin lapsesi kanssa! Jokainen äiti on oikeutettu tukeen ja välittämiseen!
miehesi voi pakottaa sinut seksiin ilman ehkäisyä? Johtopäätös: jos hän haluaa seksiä ilman ehkäisyä ja sinä et. Tästä huolimatta hän pakottaa sinut yhdyntään ilman ehkäisyä, niin eikö kyseessä ole raiskaus. Miten pystyit olemaan miehen kanssa, joka pakottaa sinut johonkin? Anteeksi nyt vaan, mutta sääliä ei tipu. Kyseessähän oli raiskaus ja se kannattaa ilmoittaa poliisille.
heippa!
Haluaisin keskustella sun kanssa näistä asioista. Olen raskaana enkä tiedä pitääkkö lapsi vai ei. En tarkoita aborttia vaan adoptioon antamista. Se on kuitenkin lapsesta luopumista joka tapauksessa.
Olen kerran tehnyt abortinkin joskus kauan sitten. Nyt en enää aborttiin pysytnyt.
En usko että haluat laittaa osotettasi (kiihkoilijat saattaa heittää herjamailia) mutta tässä on minun: [email protected]
ps. kiihkoilijat, en herjamailista välitä, joten turha lähettää!