kun nuorin tyttäreni haikaili miksi hänellä ei ole mummua ja pappaa, meidän molempien vanhemmat ovat kuolleet ennen nuorimmaisemme syntymää. Tyttö surkutteli aikansa ja keksi, että kesällä mökille mentäessä hän kysyy naapurin Anna mummulta 80v,haluaisiko tämä olla hänelle mummu. Anna mummu ilahtui ja niin tyttö sai itselleen kaipaamansa mummun. Anna mummu oli vielä monena kesänä mökillään ja vaikka hänellä oli omiakin lapsenlapsia niin silti oli aina syli avoin myös meidän tytölle.
tuli mieleeni n. 10v vanha tapaus
mummu kans
12764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minullakin oli kaksi vanhempaa naista (naapurissa, eivät siis sukua), jotka olivat minulle enemmän mummoja kuin omat mummoni. Toinen kuolikin minun ollessani 4 v., mutta toinen kuoli, kun olin jo päältä kolmekymppinen. Ei mummoa jaksanut lapsenlapset kiinnostaa, kun omiakin oli kasvattanut kahdeksan kappaletta. Oli vaan hyvillään, kun sai omat lapset aikuisiksi ja pääsi siitä lapsiasiasta eroon.
Lapsena vähän harmitti, kun ei ollut sellaista hössöttävää mummoa, mitä joillain toisilla oli. Lapsena kyllä eniten harmitti, kun oltiin köyhästä perheestä ja muut saivat mummoiltaan rahaa ja tavaroita niin minä en saanut mummoltani aina edes katsekontaktia. Eihän tuo aikuisena haittaa pätkääkään, mutta lapsen mieli on niin haavoittuva.
Minun lapsillani on molemmat mummot ja ukit elossa. Toiselta puolelta lapsi saa vain rahaa ja paljon arvostelua ja haukkumista, toiselta puolelta tulee niukasti rahaa, mutta sitäkin enemmän rakkautta. Lapset ovat valinneet jälkimmäiset isovanhemmat mieluisammaksi kyläpaikaksi ja ensimmäiseen eivät mene kovinkaan mielellään, paitsi jos ovat rahan tarpeessa. Miltäs kuulostaa se, että mummi sanoi silloin neljävuotiaalle pojalleni, joka ei halunnut pelata muistipeliä mummin kanssa, että saat vitosen jos pelaat mummin kanssa..
tämä on isovanhempien väliseen keskusteluun.
Mummujen opetus ja koulutus millä tavalla vaan, kuuluu tuonne anoppi-appi palstalle.
Jos haet täältä paitsi jäämääsi huomioita, palstan mummujen kultana ja väärin kohdeltuna tyttö parkana, olet todella väärässä paikassa.
Mummujen tarkoitus ei ole peilata paremmuuttaan jonkun tyttelin isovanhemista.
Kylläpä on jo kumma, kun olet häätämässä ihmisiä milloin mistäkin! Minä olen isovanhempi ja mitä ihmeen väliä vaikken olisikaan, niin saa kai vapaassa maassa sentään vapaasti puhua!!! Ei ole pakko lukea tekstejä jos noin rupeaa nipotuttamaan.
"palstapoliisi" tuo on sitä suvaitsevuutta parhaimillaan. Meneppä välillä tsekkaamaan muutkin palstat, jos joku vaikka kirjoittaa vähän asian vierestä.
Äitini vanhemmat kuolivat 1923 ja 1927. En siis koskaan edes nähnyt heitä eikä äiti muistanut vanhemmistaan oikeastaan mitään, Äiti oli syntynyt 1918. Äiti puhui omasta mummista aina etunimi/ sukunimi.( siis minun mumin mummi) Äidin Eno adoptio äidin ja enon/veljen joten äiti asui mummolassaan. Mummi oli syytinkiläisenä pojallaan.
Vaari kuoli ollessani 4 kk, mummu kuoli ollessani 17v.
Mitään isovanhempi kuvaa tai toivetta ei ollut. Mummun suku ei pitänyt yhteyttä isääni, myös hän ei koskaan puhunut omista isovanhemmistaan vaarin veljen tytär siis isän serkku oli ainoa tietämäni sukulainen isän puolelta.
Äitini ilmoitti, jo 5-12 vuotta ennen kuin tuli mummuksi, ettei tule ottamaan edes syliinsä yhtäkään mukulaa, on osansa tehnyt. Äitini oli 11 kertainen mummu kuollessaan, Hän piti sanansa.
Minulla on vapaat kädet olla mummu, tämän aikainen haluamani mummous, on hyvässä kehitys vaiheessa, pojanpoika on 2, 4v.
Isäni äiti, mummuni, oli mielestäni hyvä ja viisas ihminen, äiti esti tapaamiset eikä mummun kanssa saanut puhua ilman äidin valvontaa. Mummun tapaamisen jälkeen, piti katsoa äitiä suoraan silmiin, ja toistaa sana tarkasti mitä mummu oli puhunut.
mummoudesta ja niin tunnut nauttivan sinäkin :) Nautin että saan olla mummu ja nautin että saan tyttären pojan meille mahdollisimman usein.Itselläni ei lapsena ollut mahdollisuutta mennä mummulaan koska mummuni olivat niin vanhoja.En pidä mummoutta velvollisuutena vaan lahjana ja minusta on mukavaa touhuta lapsenlapsen kanssa, se on ihan erilaista kun omien lasten kanssa. Nykyään mummut ovat yhä nuorempia ja osa heistä tuntuu hakevan ns. kadotettua nuoruuttaan. Ymmärrän heitä,oma nuoruus on jäänyt kesken kun perhettä on alettu perustamaan. Sitä taas en ymmärrä että kieltäydytään mummoudesta, ei saa sanoa mummuksi ei oteta lapsia hoitoon ja sanotaan että omani olen hoitanut hoitakoon muutkin omansa.No, meitä on niin erilaisia ihmisiä ja kaikkia pitäisi ymmärtää.Mikä on sen ihanampaa kun pienet kädet kietoutuvat kaulaan ja pikkuinen kysyy, koska mummu voin tulla yökylään. Olen 53v ja voin sanoa että tämä on sitä elämää itseään.Sitten kuin olen niin vanha etten enään jaksa niin voin sanoa sen suoraan ja omat lapseni sen kyllä ymmärtävät.
mulla oli just molemmat lapset yhden yön ja kaksi päivää. Aivan ihanaa niiden touhuja seurailla.
tyttöä kiinnostaa kovin kaikki mitä teen keittiössä ja tarinaa tulee koko ajan.
Tavallaan vasta pääsen tutustumaan häneen, kun on nyt vasta oppinut suomea kun käy joka päivä tarhassa, että osaa muminkin kanssa puhua.
Tarve tuntuu olevan kova. Hauskoja juttuja tulee häneltä.
Poika halusi vielä jäädä yhdeksi yöksi, mutta tyttö sanoi, että yksi yö kerrallaan. Sekin nauratti, että osasi sanoa. Normaalisti suomea puhuvalta neljävuotiaalta ei olis juttu eikä mikään, mutta kun hän vasta opettelee, niin tuntui jännältä kuulla se häneltä.
Mullakin on ihan huono omatunto, kun tuntuu, että aivan liian vähän aikaa on ollut lapsenlapsille.
Omia hommia rempan kanssa ja muutenkin. Sitten vielä oma harrastus. Nyt ihan päätin, että sitä aikaa on vain otettava ja annettava.
Lapset kasvaa niin pian, mutt hommat saa välillä odottaa. Lapset on kuitenkin ne kaikkein tärkeimmät.
Miniäkin on niin iloinen, kun saa välillä vapaata lastenhoidosta. Hän sanoikin vitsillen, että ota ne ja pidä, saat ne omaksi.
Noin hän aina sanoo, mutta yhden yön jälkeen jo kyselee koska tulevat kotiin.
Pitää paikkansa ainakin silloin,kun omistaa
x-miniän.Kerran lapsi puhui outoja äitinsä uudesta kumppanista:eli epäsiveellistä ja mainitsin siitä x-miniälleni.Senjälkeen on
suhteet mummoonolleet kortilla.
Huoltajaksi määrätty äiti siis saa pitää lapsiaan
minkälaisella kohtelulla tahansa.HÄNHÄN ON ÄITI!
Eivät kaikki huoltajaäidit osaa antaa lastensa tavata tasapuolisesti kaikkia heitä-joita ennen
eroa kuului tuttavuuksiin.
HUOLTAJALLA ON LIIAN SUURI-MYÖS TALOUDELLINEN VALTA YHTEISIIN LAPSIIN.Erotessa se,että vie lapset,on kiristyskeino miehelle,valitettavasti.
Voi voi, mieshän on vain onnellinen vapaudestaan! Ei häntä lapset kiinnostanut aviossa, ja jos eron jälkeen kiinnostaa lapsia tavata niin haluaa vain urkkia lapsilta ex-vaimon tekemiset ja mahdollisesti itse kiristää tai muuten hankaloittaa äidin ja lasten elämää.
Harvalta isältä saa edes elatusmaksuja, joten kyllä se taloudellinen vastuu jää äidin ja sossun asiaksi.
Erossa on onneksi sekin puoli, että pääsee myös ilkeästä anopista eroon!
Kovaa on se peli,mihin lasten on alistuttava,
kun ns.huoltaja on valittu.-Siinä saavat tyy-
tyä katselemaan alastomia ukonroikaleita äidin
makuuhuoneessa,kun erehtyvät yrittämään äidin viereen ikävissään.
Jos ei siinä erotouhussa lapsia vaurioiteta,niin ei missään.-Äitihän ei aina välttämättä ole se paras huoltaja,vaan rahanimijä,joka saa tilavan asunnon itselleen -lasten kustannuksella jne.
Ukot ne kaikenlaisia hutsuja ottavat eron jälkeen pyykkiänsä pesemään ja tarpeidensa tyydyttäjiksi. Lapsiin ei olla yhteydessä ollenkaan, hyvä jos edes lasten synttärit muistavat.
Hyvä jos niin onnellisesti käy, että äidille ja lapsille jää kunnon asunto. Mitä mies siellä hutsuineen edes tekisi. Valitettavan usein kylläkin on niin, että nainen joutuu lapsineen pakenemaan johonkin vuokraräppänään väkivaltaista miestä.
Joka lähtee-entisille urilleen,kun pitäisi alkaa
elää arkea lasten kanssa.