Ei jaksa enää

-väsynyt-

Tulevaisuus tuntuu täydellisen mustalta tällä hetkellä. Oikein oksettaa. Itseluottamus on mennyt, en saa itsestäni irti enää mitään, kun ajattelen, että kumminkin epäonnistun, joten miks vitussa edes yrittäisin.

Tänään kirkastui, mikä ei ollut hyvä juttu. Meinaan itsemurha käväisi mielessä ja ajatus siitä, että voin itse päättää koska tästä pääsisi pois. Typerintä oli, että jaksoin hetken ajatella positiivisemmin sen varjolla.

En ole puhunut kenellekään, Ei ne ymmärtäisi. Kyyneleitä täytyy välillä nieleskellä läheisten seurassa ja esittää iloista.

Jos tämä pahenee, pelkään että teen oikeasti jotakin itselleni. Vielä roikun, on ihmisen psyyke vaan sitkeä kumminkin.

Voisinpa vaan nukkua.

11

1305

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sinne

      mielenterveystoimistoon.

    • SADAT OVAT <>>

      Parantuneet tuosta tilasta ja ovat sen jälkeen vahvempia ja VIISAAMPIA ihmisiä, kuin ne jotka vain rahan ja tavaran perässä juoksevat ja yrittävät sillä näytellä voivansa hyvin (visa viheltää).

      Itsekin parantunut ja ONNELLISEMPI kuin koskaan>
      ennen sairauttakin.

      On oikeus olla masentunut? > eikä siitä tarvitse itseä henkilökohtaisesti syyttää > on oikeus jäädä sairaslomalle> on olemassa kaikenlaista kuntoutusta, jossa on vertaisia , samoin ongelmin > He puhuvat samaa kieltä?> He ymmärtävät.> Heistä olen saanut elämäni viisaimmat ystävät. > soitellaan joka päivä , vaikka olen ollut terveenkirjoissa jo kaksi vuotta. Ja teen monenlaista.

      Toivottavasti tämä kirjoitus antaa positiivisen kuvan siitä että se on vain väliaikaista, jos alkaa hoitamaan itseään ! !

      • masentunut myös

        Minä olen sairastanut masennusta jo vuosia. Pahin asia, mitä voisin ajatella omalta kohdaltani, on yövaippa. Nytkin olen vaippa jalassa menossa kohta nukkumaan. Lääkityksenä minulla tällä hetkellä sepram 20mg. Unilääkkeitä tulee popsittua välillä, mutta en viitsi/halua uusia kokoaikaa unilääkereseptejä.

        Jos joku haluaa ottaa yhteyttä, niin osoite on luotsivene@luukku.com


      • SADAT OVAT <>>.
        masentunut myös kirjoitti:

        Minä olen sairastanut masennusta jo vuosia. Pahin asia, mitä voisin ajatella omalta kohdaltani, on yövaippa. Nytkin olen vaippa jalassa menossa kohta nukkumaan. Lääkityksenä minulla tällä hetkellä sepram 20mg. Unilääkkeitä tulee popsittua välillä, mutta en viitsi/halua uusia kokoaikaa unilääkereseptejä.

        Jos joku haluaa ottaa yhteyttä, niin osoite on luotsivene@luukku.com

        Minkä ikäinen olet ?
        Sukupuoli ?
        Missä päin Suomea asut > seutukunta?
        Oletko ollut työelämässä ?

        Jos vähän näitä tietoja, niin voin ottaa yhteyttä.


      • masentunut myös
        SADAT OVAT <>>. kirjoitti:

        Minkä ikäinen olet ?
        Sukupuoli ?
        Missä päin Suomea asut > seutukunta?
        Oletko ollut työelämässä ?

        Jos vähän näitä tietoja, niin voin ottaa yhteyttä.

        Olen 31 vuotias mies. Asuinpaikka Renko. Osoitteen voin laittaa privana. Työelämässä en ole tällä hetkellä, iho ja nivuskivut työrajoituksena. Samaten masennus


    • Hennuliina

      Ajattele elämääsi muutaman kuukauden päähän. Tai puolen vuoden päähän. Silloin asiat saattaa olla ihan toisin. Silloin voi olla syytä hymyyn ja iloon. Silloin tämä kärsimys ei ole enää mielessä.

      En väheksy oloasi, sillä itsekin kamppailen näinä päivinä.

      Puhu jollekin! Työkaverille, koulukaverille, serkulle, tädille, kummille, isoäidille, jollekin! Tai soita terveydenhoitajalle. Heidän kanssaan voi puhua tälläisistä. Tärkeää olisi etsiä apua itselleen. Sinäkin varmaan neuvoisit muita hakemaan apua, sillä sitä on olemassa! Ymmärrätkö, se auttaisi sinua.

      Kymmenettuhannet suomalaiset puhuvat mitä kipeimmistä asioistaan joka päivä terveydenhoito henkilöstölle. Ammattilaiset näkevät asiat eri tavoin kuin me tavalliset ihmiset.

      Itsemurhan jälkeen mitään ei ole tehtävissä. Sinuakin rakastaa varmasti moni, vaikka ei sitä koskaan olisikaan sanonut.

      Aina on toivoa, aina on syytä elää. Minäkin haluaisin auttaa sinua enemmän, mutta en tunne sinua. Kirjoita mukavia asioita paperille, mistä olet iloinnut viimeisen vuoden aikana, se tuo uskoa elämään. Jaksamisia!

      • masentunutmyös

        Jotenkin jo haluaisi heittää "pyyhkeen kehään". Jos joku edes jotenkin osaisi kuvitella, mitä olen joutunut kokemaan, niin ei ihmettelisi yhtään luovutushaluani.


      • tiikeriemo67

        iTSE SAIRASTIN PITKÄÄN ENNEN KUIN PÄÄSIN PSYKOTERAPIAAN?LÄÄKKEET AIKOINANI,
        3 VUODEN UNETTOMAN JAKSON JÄLKEEN.
        MENI HOIDOISSA 2,5 VUOTTA SEN JÄLKEEN HOITO LOPETETTIIN KOSKA KATSOIVAT ETTÄ SAISIN TARVITTAVAN VERTAIS TUEN YSTÄVILTÄ MUTTA SITEN ERÄS YSTÄVÄ ALKOI MUSTAMAALAAMAAN JA VALEHTELEMAAN MINUSTA JOTEN KÄPERRYIN TAAS KOTIIN, ONNEKSI EN ENÄÄ SAIRASTUNUT UUDELLEEN VAAN ALOITIN LASTEN KANSSA HARRASTAMAAN KÄSITÖITÄ JOITA TOKI AIKAISEMMINKIN OLIN HARRASTANUT.


    • minulla myös..

      minusta tuntuu aika ajoin samalta, olen yrittänytkin kaksi kertaa itsemurhaa. nyt lääkärit ovat alkaneet puhua että minulla olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö.

    • ...

      Tiedän tunteesi, itse käyny läpi saman eikä ajatukset vieläkään oo poissa, mutta... tilanne meni siihen, että kaikki tuntui niin toivottomalta että mä päätin hakea apua. Ainut este avun hakemiselle mun kohdalla oli ollut se että mä kuvittelin ettei kukaan ymmärtäisi tai että se ois jotenkin luuserimaista pyytää apua, ettei omin avuin saa selvitettyä päätänsä ja oloansa. Noh... lääkitystä on vaihettu vähän väliä eikä vieläkään sopivaa oo löytynyt, mutta jo se et ekan kerran sai (mun tapauksessa lääkärille) avautua ja sanoa ettei yksinkertasesti enää jaksa, auttoi siinä tilanteessa. Sen jälkeen kun olin hakenut apua ja saanut lääkityksen niin yritin enemmän tai vähemmän itsaria kännissä..en tiedä miten tosissani olin mutta se viimestään sai mut tajuamaan mun tuskan suuruuden. Ja ei muuta kun psykiatrille passitettiin ja kaikkialle purkaamaan ajatuksia.. Ei sekään oo paljoa auttanut vielä mutta ainakin mä oon päättänyt että kyllä tää on niin "vittumainen paikka" (myös hivenen hymyä suupielissä tota kirjottaessani) että pakko tää on kattoa loppuun asti!! Luovuttaminen (toisin sanoen itsemurha) ei oo enää niin selkeänä mielessä, vaan mä oon päättänyt et tapahtu sit mitä tahansa, niin mä aion ja haluun kattoa mitä tää elämä tuo. Mitä sitten jos oiskin rutkasti paskoja kokemuksia, on tää silti elämisen arvosta jos joskus kykenee näkemään edes hivenen hyviä asioita kaiken paskan keskellä.. ja tää on mun elämä, mä voin vaikuttaa hyvinkin paljon siihen miten mä koen tän kaiken ns. paskan. Enkä mä enää pidä luuserimaisuutena sitä että joskus on pakko kohdata asioita ja elämää muiden avustuksella. Ehkäpä joskus pystyy auttamaan jotain toista samassa tilanteessa olevaa ku itse on päässyt ohi pahoista ajatuksista. Mutta nyt tuli aika pitkä selostus :D vastaukseni on lyhyesti sanottuna: hae apua ja nopeasti. Sitä ei ikinä pidä pelätä/hävetä. Jotkut sietää enemmän paskaa ku toiset, mut se on rohkeutta myöntää että ei välttämättä aina selviä yksin.

    • psykiatrisella osastolla

      puhuin hoitajalle samanlaisia raskaita asioita kuin sinä nyt. Nukkumisesta hoitaja sanoi, että sen voi ajatella myös niin, että antaa itsensä nukkua niin paljon ja kauan, kuin nukkumisen tarvetta riittää. Sanoi, että siinä on se hyvä puoli, että kun välillä herää, tajuaa saavansa vielä nukkua ja jonakin hetkenä voi todeta haluavansa tehdä muutakin kuin nukkua. Voi nukkua eläessään, eikä tarvitse ikiuneen lähteä, kyllä sinne pääsee aikanaan meistä jokainen. Minua auttoi lääkitys pikkuhiljaa sairaalassa, ja se että ruoka oli valmiina yms. Sai rauhassa nukkua, nukkua, miettimättä arkitoimia. Ja sai olla masentunut. Ympärillä olevat potilaat sairastivat samaa sairautta eri vaiheessa. Ei tarvinnut esittää mitään muuta oloa kuin se, mikä silloin päällä oli. En silloin uskonut minkäänlaiseen hyvinvointiin kohdallani, mutta onneksi sain uuden mahdollisuuden elämään. Sen annoin itse itselleni suostumalla hoitoon.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1947
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      891
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      855
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      732
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      717
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      696
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      673
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      649
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      648
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      201
      640
    Aihe