Tuttua?

oon nyt niin loppu noihin tollasiin suhteisiin miks aina siis samanlaisia,oon kai joku idiootti magneettiXD ja yksin parempi ku ei ainakaa pääse kukaa loukkaamaa,joo mut joo alux tuntu et pakko olla joku johon niiku turvautua tai aikas vaikee selittää vai ei niiku es rakastanu sitä,oli vaa nii hajalla siis muus maailmassa.............

Itse en jaksa sellaisia, jotka asettaa liian lujia vaatimuksia, joihin ei voi millään taipua. Tällaisia on tullut tavattua. On erittäin vaikeaa, jos toinen näkee kokoajan oikeitetuksi olla hyvin törkeä, jos ei pysty taipumaan niihin kohtuuttomiin vaatimuksiin, mitä toinen odottaa.
Ja ku ei aina voi tietää, mitä toinen odottaa...

Esimerkiksi tällaisia vaatimuksia mulle on asetettu, että mun täytyisi joka päivä lausua, kuinka syvä on suhde. Jos unohdan jokin kaunis päivä sanoa sen, niin sitten toinen mököttää. En jaksa sellaista, jos toinen kokoajan epäilee, jaksaako toinen varmasti rakastaa. Ei kai sellaista jaksa kukaan.

Mieluummin yksin, kuin olla oikein vaikeassa suhteessa jonkin narsistin tai perfektionistin kans.

Itse olin tälläisessö suhteessa reilu 8 vuotta. Ei asuttu yhdessä muta mies vaan piti pelolla otteessaan. v.99 pääsin eroon fyysisesti mutta vielä senkin jälkeen kesti 2 ja ! vuotta ennenkuin lopullisesti ohi. V-99 pääsin psykoterapiaan koska pelon takia en ollut nukkunut 3 vuoteen kuin 5-10 minuuttia. Kamat pakattuna vahditiin lasten kanssa että jos mies tule niin päästään toissta ovesta karkuun.

Eli aina ei pääse karkuun varsinkin kun on masentunut. Vaatii todella tukijoita jotta pääsee irti suhteesta.

Edellen pelkää että sairastuisin uudelleen koska lähipiirissä on monella masennusta. Ja ittelläkin ollut monia vastoinkäymisiä.

Ai niin aikoinaan olin yksinhuoltajien tukihenkilönä jolloin tapasin pahojakin masennustiloja joita sitten uhdessä pohdittiin.