Pitkän harkinnan tuloksena olen päättänyt ottaa koiran perheeseemme. Olen lukenut paljon kirjallisuutta, mutta paljolti näyttää olevan niin, että eri rotujen kasvattajat ja omistajat kertovat itseään miellyttävistä roduista ja yksilöistä vain parhaita puolia. Haluaisin kuulla "tavallisilta" koiraihmisiltä vinkkejä siitä, mikä olisi aloittelijalle paras rotu. Kannattaako hankkia pentu vai vanhempi koira? Meillä vierailee ja on hoidossa usein parsonrussellinterrierinarttu, joten oman koiramme pitäisi hyväksyä tämä vakivieras. Koiran pitäisi myös hyväksyä pienetkin lapset. Olen kova lenkkeilijä ja toivon koirasta seuraa niin pitkille kuin lyhyemmillekin kävelyille. Asumme omakotitalossa, ja metsäiset ym. lenkkeilymaastot alkavat heti takapihalta.
Aloittelijan koira
Koiratta
82491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yllättää vaativuudellaan ensimmäisen koiran ottajan täällä kyllä annetaan turhan ruusuinen kuva koiranhoidosta rodusta riippumatta.Itse olen yhden labbarin kasvattanut pennusta nyt jos olisin koiraa hankkimassa harkitsisin täysikasvuisen koiran ottamista mikäli sopiva löytyisi.Tollerin omistajat ovat ainakin rehellisiä mitä olen täältä lukenut.Olen kyllä yrittänyt labbarinkin pentuaikaa tuoda esille ja yleistä hösellystä.
Kyllähän pennusta koiraksi kasvattaminen on aika vaativa homma, jos sen kunnolla tekee. Olen kuullut sanonnan, että pentua joutuu hoitamaan, kuin vauvaa. Ja todella aika lähelle se meneekin, koira tosin on jo puolivuotiaana hieman helpompi. Löytyy muuten kokemusta muutamasta lapsesta, kuin myös neljästä koiranpennusta aikuiseksi kasvatettuna.
ottaa aikuinen koira. Koskaan ei voi varmuudella tietää miten joku toinen on sen koiran kasvattanut. Itse olen kasvattanut pennusta neljä koiraa ja ottanut yhden aikuisena. Enää en ottaisi aikuista koiraa, vaikka omani ei mikään ongelmakoira olekaan.
koirasi teillä vierailevasta parsonista vai ei. Koirien suhteet ovat usein monimutkaisia. Yksi helpoimmista aloittelijalle sopivista roduista taitaa olla cavalier kingcharlesinspanieli.
ekaksi koiraksi ovat monet spanielit (joskin niitä joutuu trimmaamaan hiukan). Esim. walesin- tai englanninsprinkku ovat helppoja kouluttaa, pitävät yleensä lapsista ja sopivat lenkkikavereiksi. Myös esim. lappis ja kultainennoutaja ovat mukavia perhekoiria, joskin hieman kookkaampia kuin spanielit. Lapinkoira tulee myös mieleen:)
Kiitos tähänastisista vastauksista. Siihen olen varautunut, että mikäli pentukoiran otan, sen "vauva-aika" on paljon työläämpää kuin ihmislapsilla. Minun ihmisvauvani ovat olleet erittäin tyytyväistä sorttia, joten heidän hoidossaan vauva-aika on ollut leppoisaa. Suomenlapinkoira on yksi rotu, joka monella tavalla kiehtoisi.
Ehkä joku paimentavampi koira sopisi, voi pitää vapaana missä vaan.
Otatpa sitten minkä rotuisen tahansa, niin tosiaan kannattaa miettiä, haluaako koiran olevan metsästysviettinen vai laumaviettinen. Itselläni on ollut molempia ja kun en metsästä, niin paimenrotuinen on ollut paljon helpompi. Sehän ei sitten karkoittamatta lähde niin minnekään laumansa (eli perheen) luota.
Helpoin koira aloitella on varmaankin kooltaan jotain keskikokoista, mahdollisimman vähän trimmattavaa ja mahdollisimman tervettä rotua. Sitten vaan mieleistä koiraa katsomaan kuvista, ja lukemaan niitä rotumääritelmiä. Ne nyt ainakin antavat yleiskuvan. Roduista, joiden kohdalla lukee "omistajansa alituinen varjo" tai "on yhden ihmisen koira" tms., kannattaa uskoa, että näin on. Jokaisen rodun sisälläkin on toki vaihtelua, ja tyttö/poikakoirat ovat usein aivan erilaisia (nartut olistuvampia ja pojat uhoilevia - noin kärjistetysti).
Jos sattuu "sortumaan muotirotuun", niin kannattaa kysellä laajasti, että saa sitten terveen yksilön (ettei ole mikään pentutehtailun tulos huippu näyttelyominaisuuksilla, mutta luonne tai muulla vialla). On sattunut lähipiirissä huonoa tuuria ystäville, niin piti nyt tämäkin kirjoittaa.
Pikaisella arvioinnilla sanoisin myös, että ota pentukoira tai hyvin nuori (koira kiintyy perheeseen parhaiten alle 6 kk:n iässä). Ja ei se oikeasti ole NIIN kauheaa - se pentuaika. Kesällä on toki helpompaa sen sisäsiistiksi oppimisen kanssa. Vanhemman koiran ottaessasi, koirasi luonne ja tavat ovat pitkälti edellisen omistajan muokkaamat. Ota ainakin selvää, miksi luopuvat. Ekaksi koiraksi ei ole fiksua ottaa mitään toisten ongelmakoiraa.
Onnea koiran hankintaasi. Aivan varmasti jossain odottaa aivan ihana karvapalleroinen pääsyä juuri teidän perheeseenne!