Heips. Tuntuu idioottimaiselta kirjoittaa tälle palstalle tilanteestani, koska täällä ei keskustella mistään järkevästä. Pelkkää tappelua siitä kahden osapuolen välillä. Toiset fundamentalisteja, joille abortti ei missään tapauksessa (raiskauksista, ym) huolimatta ole sallittua, ja toiset niitä jotka ovat itse tehneet abortin ja puolustavat tekoaan.
No, ei ollut mitään muutakaan palstaa jolle avautua, joten toivon saavani edes muutaman järkevän mielipiteen asiaan.
Olen 20v nainen. Oma elämä jo ehtinyt alkaa suht hyvin. Kouluja en ole vielä kerennyt käymään, vaan paiskin pätkätöitä. Minulla on 18 vuotias poikaystävä, jonka kanssa olemme seurustelleet erittäin ihanan, peräti 1,5 vuotta. Nyt rakkaus on alkanut rakoilla pahasti, johtuen varmaan osittain eri elämäntilanteista (hän asuu vanhempiensa luona kotona ja käy lukiota viimesimmillään ja minä olen jo pitkään saanut tulla toimeen omillani)
Tilanne on tällä hetkellä kuitenkin se, että sain tänään tietää olevani raskaana. Abortin vastustajat voivat alkaa meuhkaamaan, kun kerron, että olen tehnyt abortin 14 vuotiaana, joten jos päättäisin luopua lapsesta niin se olisi jo toinen aborttini.
Itse niin sekavassa tilanteessa, koska tätä en ollut suunnitellut näin, mutta poikaystävälle lapsen pitäminen ei tulisi kuuloonkaan. Pahempaa ei voisin hänelle kuulemma käydä.
En ikinä haluaisi pilata poikaystäväni elämää, enkä myöskään lapseni elämää. En tiedä mitä tehdä tässä tilanteessa. Itsellä vissiin jotakuinkin olisi mahdollisuus lapsen kanssa selvitä, muttei abortti ole myöskään täysin pois suljettu vaihtoehto.
Onko jollakin kokemuksia samanlaisesta tilanteesta? Olisi kiva saada fiksua palautetta. Lapsi ei sovi elämäntilanteeseeni juurikaan millään tavalla, mutta olisin valmis kantamaan vastuuni tästä huolimattomuudesta tällä kertaa, jo ikänikin tähden. En kylläkään voi sanoa olisiko se varmasti edes lapsen edun mukaista saattaa hänet tähän tilanteeseen, nuoren, rahattoman, pienessä kopperossa asuvan äidin kanssa, ja ilman isää.
Kertokaa mitä ajattelette.
No, ei ollut mitään muutakaan palstaa jolle avautua, joten toivon saavani edes muutaman järkevän mielipiteen asiaan.
Olen 20v nainen. Oma elämä jo ehtinyt alkaa suht hyvin. Kouluja en ole vielä kerennyt käymään, vaan paiskin pätkätöitä. Minulla on 18 vuotias poikaystävä, jonka kanssa olemme seurustelleet erittäin ihanan, peräti 1,5 vuotta. Nyt rakkaus on alkanut rakoilla pahasti, johtuen varmaan osittain eri elämäntilanteista (hän asuu vanhempiensa luona kotona ja käy lukiota viimesimmillään ja minä olen jo pitkään saanut tulla toimeen omillani)
Tilanne on tällä hetkellä kuitenkin se, että sain tänään tietää olevani raskaana. Abortin vastustajat voivat alkaa meuhkaamaan, kun kerron, että olen tehnyt abortin 14 vuotiaana, joten jos päättäisin luopua lapsesta niin se olisi jo toinen aborttini.
Itse niin sekavassa tilanteessa, koska tätä en ollut suunnitellut näin, mutta poikaystävälle lapsen pitäminen ei tulisi kuuloonkaan. Pahempaa ei voisin hänelle kuulemma käydä.
En ikinä haluaisi pilata poikaystäväni elämää, enkä myöskään lapseni elämää. En tiedä mitä tehdä tässä tilanteessa. Itsellä vissiin jotakuinkin olisi mahdollisuus lapsen kanssa selvitä, muttei abortti ole myöskään täysin pois suljettu vaihtoehto.
Onko jollakin kokemuksia samanlaisesta tilanteesta? Olisi kiva saada fiksua palautetta. Lapsi ei sovi elämäntilanteeseeni juurikaan millään tavalla, mutta olisin valmis kantamaan vastuuni tästä huolimattomuudesta tällä kertaa, jo ikänikin tähden. En kylläkään voi sanoa olisiko se varmasti edes lapsen edun mukaista saattaa hänet tähän tilanteeseen, nuoren, rahattoman, pienessä kopperossa asuvan äidin kanssa, ja ilman isää.
Kertokaa mitä ajattelette.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hei!
Älä säikähdä, en ole kummankaan puolen kiihkoilija. Vaikutat järkevältä ihmiseltä joten luotan siihen että pystyt tekemään oikean päätöksen. Itse olen kolkyt ja risat 3v tytön äiti. Nautin lapsestani nyt ja olen onnellinen etten ole saanut lapsia nuorempana. Ihmiset kypsyvät eri aikaan ja on surullista jos saa lapsen liian aikaisin. Kerroit että pystyisit huolehtimaan lapsesta yksinkin. Sekin on ihan totta.
Tiedän että mietit asiaa tarkkaan. Toivon että uskaltaisit olla itsekäs ja ajatella omaa tulevaisuuttasi. Tuntuu kovalta jos haluat vain kantaa vastuun ja uhrautua. Sinulla on vielä ainakin 10v aikaa tehdä lapsia. Lapsi on onnellinen jos äiti on onnellinen. Voimia sinulle vaikeaan päätökseesi.
suosittelija asialla! 'Ehdit tehdä myöhemminkin..' joojoo.. ja kuinkas sinäkään takaat tuolle ap.lle että se ylipäätään SAA niitä lpasia sit myöhemmin?? Toivottavasti jokainen harkitsija ymmärtää jättää omaan olemattomaan arvoonsa sun kaltasten tappamissuosittelut ja antaa lapsen tulla ja ELÄÄ silloin kun niiden ainoa tilaisuus on!!
Edellisessä viestissä on esillä tyypilliset abortin tyrkyttäjän piirteet;
Aluksi abortti-asiamies esiintyy ystävällisesti:
"Älä säikähdä, en ole kummankaan puolen kiihkoilija."
Sitten aloittajaa mielistellään ja lähestytään henkilökohtaisella tavalla:
"Vaikutat järkevältä ihmiseltä joten luotan siihen että pystyt tekemään oikean päätöksen."
Tämän jälkeen abortti-asiamies tekeytyy asiantuntijaksi ja auktoriteetiksi vedoten kokemukseensa. Samalla viestiin sisältyy suora vihje abortointiin "nuoremmalle":
"Itse olen kolkyt ja risat 3v tytön äiti. Nautin lapsestani nyt ja olen onnellinen etten ole saanut lapsia nuorempana."
Sitten abortti-asiamies vetoaa henkilökohtaisesti ja koettaa hyödyntää alussa hankkimaansa ystävällisyys- ja asiantutemuspääomaansa:
"Ihmiset kypsyvät eri aikaan ja on surullista jos saa lapsen liian aikaisin. Kerroit että pystyisit huolehtimaan lapsesta yksinkin. Sekin on ihan totta."
Tämän jälkeen abortti-asiamies siirtyy suoraan hyökkäykseen. Hän vetoaa vaivoihin, jotka lapsi tuottaa. Tässä tapauksessa aborttia ehdotetaan harvinaisen röyhkeästi. Esittäjä vetoaa itsekkyyteen ja sen oikeutukseen:
"Tiedän että mietit asiaa tarkkaan. Toivon että uskaltaisit olla itsekäs ja ajatella omaa tulevaisuuttasi. Tuntuu kovalta jos haluat vain kantaa vastuun ja uhrautua. Sinulla on vielä ainakin 10v aikaa tehdä lapsia."
Raukkamaisuuksiin ja mielettömyyksiin abortti-asiamies turvautuu esiintyessään jopa sen lapsen parhaaksi, jonka surmaamista hän ehdottaa.
"Lapsi on onnellinen jos äiti on onnellinen."
Lopuksi tietenkin toivotetaan "voimia" lapsen abortointiin:
"Voimia sinulle vaikeaan päätökseesi."
Hei vaan!
Kuten kirjoitit tilanteesi ei ole aivan siitä selvimmästä päästä. Mutta ei minun silmin ihan mahdotonkaan. Olet kuitenkin jo 20 vuotias. Tilanteesi noudattelee pitkälle oman elämäni kokemusta, joskin nyt olen jo liki viidenkymmenen ja 4 aikuisen lapsen äiti.
Mielestäni abortti kannattaa tehdä vain jos on siitä varma, eikä todella halua lasta. Tilanne jossa epäröi ja miettii jo valmiiksi tuntevansa syyllisyyttä mahdollisesta abortista, voi päätyä tosi huonostikin.
Olet aikuinen joten luota itseesi ja siihen mitä haluat. Älä myöskään anna poikaystäväsi liikaa vaikuttaa päätöksentekoosi asiasta. JOs teet abortin poikaystäväsi mieliksi ja toivomuksesta tulet melkoisella varmuudella asiaa katumaan ja teidän suhde ei siitä ainakaan luultavimmin parane. Poikaystävääsi ei abortti jää kaivelemaan. Sinulle se tehään, joten sinun on oltava asian kanssa "klaari" ja pystyttävä itsellesi peustelemaan.
Pojan kannalta on tietysti ikävä tilanne jos ei halua isyyttä. Voittehan esimerkiksi sopia ette vaadi häneltä lapsen suhteen mitään. Ja onhan hyvin mahdollista, että hän itse haluaakin lopuksi ottaa isä roolinsa.
Mutta, lopuksi, ei sinulle muut voi neuvoja antaa. Kuuntele omaa syndäntäsi ja järkesäsi. Itse tiedät mikä sinulle on parasta ja oikein. Eikä sinun tarvitse kenellekään selitellä päätöstäsi. Se on oikein teet kuinka tahansa!
Tsemppiä.
on tapana järjestyä. Jos vaan itse on aktiivinen, niin suomessa kyllä pärjää lapsen kanssa. Helppoa ei lapsen hoito yksin ole, siis ilman isää. Mutta on vaan rakennettava verkosto, joka auttaa. Varmaan aika moni muistaa lapsuudestaan, että kaikkea ei aina saanut, mitä halusi. Ja ei se asumistilanne yleensä iän myötä ainakaan huonone.
Sinä et kyllä yksin ole raskaudestasi vastuussa, poikaystäväsi on ihan yhtälailla vastuussa, eikä kannata edes ajatella ruveta marttyyriksi. Lapsen isä yhtälailla vastuuseen!
Opiskelua voi jatkaa vauvasta huolimatta.
TSEMPPIÄ sinulle!
Entäpä jos laittaisitkin vastakkain lapsen pitämisen ja lapsen adoptioon antamisen? Silloin vauvaa ei tarvitsisi tappaa. Anteeksi että käytän tappaa-sanaa, mutta siitähän abortissa on kyse.
Tiedät, että jos teet abortin, kadut sitä koko elämäsi. Joten älä tee sitä. Olet jo aikuinen ja osaat kantaa vastuun teoistasi. Yhdyntä on tarkoitettu lasten tekemiseen, ja vaikka käyttäisi ehkäisyä, voi silti tulla raskaaksi, kuten varmasit olet tiennyt.
Poikaystäväsi tuskin on tarpeeksi aikuinen kantaakseen vastuun, mutta sellaisia ne jotkut miehet ovat. Suomessa pärjää ihan hyvin yksinhuoltajana, ja poikaystäväkin maksaa lapsen menoja sitten kun hänellä on tuloja. Sitä ennen Kela avustaa (ja sossu tarvittaessa).
Olet nyt työssä, joten tulosi pysyvät ok tasolla 9kk vauvan synnyttyä. Sitten voit joko mennä töihin, opiskella tai mitä ikinä haluat. Kuten jo mainitsin, Suomessa ei kukaan kuole nälkään.
Suosittelisin, että menet opiskelemaan, kun olet noin nuori. Parempi sitten elää lapsen kanssa kun äidillä on kunnon koulutus ja hyväpalkkainen työ. Mutta käy raskausaika töissä, jos et viime verovuotena ole käynyt, niin äitiyspäiväraha (vai minkä se nimeltään) on korkea - tarkista kelasta nämä tuloasiat.
Minä aloitin yo-opinnot kun vauvani oli 1v. Hyvin on mennyt, valmistun normaaliajassa. Tiedossa on hyvä työ. Elämä on ollut "köyhää", mutta enpä ole koskaan ollut tuhlaaja, joten hyvin ollaan pärjätty. Kaverit ja suku on auttaneet lapsen hoidossa.
Hei!
Minulla ei ole kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta. Vaikka olen sitten ilmeisesti tämän palstan fundamentalistihullu, niin jotenkin ymmärrän ja hyväksynkin 14-vuotiaana tekemäsi abortin. Nyt olet kuitenkin aikuinen nainen ja tiedät, että pärjäisit periaatteessa vauvasi kanssa. Eli toisin sanoen, kun lähtökohta on jo näin hyvä ja ymmärrät vastuusi, tulet selviämään varmasti.
Hyvä ystäväni tuli sinun iässäsi raskaaksi au pair -isännälleen (perheessä oli tosin jo ero vireillä) ulkomailla. Asiaa ei edes juuri pohdittu, kun ystäväni päätti pitää lapsensa, ja sieltä tuli maailman ihanin, kaunein ja tomerin tyttö! Ystävä ei ollut ehtinyt vielä aloittaa opiskeluitaan Suomessa lapsen saatuaan, mutta tässä vaiheessa pakerretaan yhdessä jo graduvaiheessa. Ystäväni on ollut jopa välillä paljon töissäkin ja sukulaisilta on tullut apua.
Nyt ystäväni on 3-kymppinen ja tytär 10. Ystävälläni on mies, mutta uutta lasta ei jostakin syystä ole ainakaan vielä kuulunut. Yritystä takana 1,5 vuotta. Tämä 10-vuotias on kuitenkin heidän yhteinen aarteensa ja he ovat kuin mikä tahansa ydinperhe. Mieskin on ottanut tytön ikään kuin omakseen.
Tyttö tapaa biologista isäänsä korkeintaan kerran vuodessa ja ulkomaan sukulaiset ovat hänelle tuttuja. Siitä huolimatta hänellä on hyvä elämä Suomessa ja isovanhemmista ja äidin sisaruksista koostuva tukiverkko ympärillään. Ystäväni totesi fiksusti, että paljon vähemmän on jäänyt kysymyksiä ilmaan, kun hän otti reilusti vastaan elämän antimet ja piti lapsensa.
Oletko muuten varma, ettei poikaystäväsi olisi lopulta valmis ottamaan vastuuta? Jos vaan suinkin pystyt, niin voisitko pitää tiedon salassa poikaystävältäsi siihen asti, että hän saa kirjoitukset käytyä. Eikös tuon ikäiset ole yleensä abeja ja kirjoitukset loppuvat muutaman viikon kuluessa. Eipähän poikaystäväsi pääse ainakaan syyttämään sinua siitä, että pilasit hänen kirjoituksensa.
Moi!
Ja onnittelut raskaudestasi.
Voin vain kertoa meidän surullisen tarinan.. meillä on lapsettomuutta takana kohta 1,5vuotta.Ikää itselläni on 21 ja avomiehelläni 23.Jos minä saisin itseni raskaaksi,tekisin ihan mitä vaan!
Ole onnellinen siitä mitä sinulla on,ja pidä siitä kiinni.Toisille kun ei välttämättä äitiyden onnea suoda ollenkaan.
Lapsi on suuri lahja!
*Plikka86*
..Minulla oli samantyyppinen tilanne, olin jo jättänyt miesystäväni kun huomasin olevani raskaana ja hänelle oli tehty pari vuotta ennen vasektomia, koska hän ei halunnut lapsia. Minä söin myöskin e-pillereitä, eli oli suoranainen ihme, että tulin edes raskaaksi. Hän ei halunnut minun pitävän lasta, ja minä en taas aborttia halunnut tehdä. Sovimme siis seuraavaa; Hän ottaa yhteyttä jos haluaa nähdä lastaan, minä jätän isyyskohdan tyhjäksi eli hän ei joudu "maksumieheksi".
Tyttäreni syntyi puolitoista vuotta sitten, ja oikein hyvin ollaan kahdestaankin pärjätty vaikka minimituilla mennään. Aiemman ammattini jätän, koska en halua enää vuorotyötä tehdä ja ensi syksynä lähdenkin opiskelemaan uutta ammattia itselleni.(oppisopimus turvaa myös taloudellisen aseman)
Nyt vaan haalimaan sitä paljon puhuttua tukiverkostoa. Apua saa muutenkin neuvolasta ym. Kyllä se hyvin menee ja usko kun sanon, että vuoden päästä ajattelet taaksepäin, että miten pystyisinkään kuvittelemaan elämää ilman tuota lasta. :)
Sun kundikaveri on vielä niin nuori, että ehkä ajan kanssa hän kypsyy isäksi. Älä myöskään anna syyllistää itseäsi tuolla "pilaat mun elämän"-kommentilla, koska se asia tapahtui teille kummallekkin. Sinä et tullut tahallasi raskaaksi.
Suosittelen lämpimästi, että pidät sen lapsesi. :D
"Sovimme siis seuraavaa; Hän ottaa yhteyttä jos haluaa nähdä lastaan, minä jätän isyyskohdan tyhjäksi eli hän ei joudu "maksumieheksi"."
Tämä logiikka menee kyllä yli hilseen. Mielestäsi on siis ok päättää, että isän ei tarvitse osallistua lapsensa elatukseen jos ei siltä tunnu,mutta veronmaksajat kyllä saavat kantaa kortensa kekoon.
..olen ne veroni maksanut ja kun tyttäreni isällä on enemmän velkaa kuin saatavia, joutuisin joka tapauksessa hakemaan elarit valtiolta. Että näin. Tällaista logiikkaa. Ja mielestäni jos ei halua vastuuta kantaa, eipä saa sitten mitään oikeuksiakaan.
Tämä on vastaus sekä alkuperäiseen että tämän yläpuolella olevaan viestiin.
Isyyskohtaa ei pidä missään tapauksessa jättää tyhjäksi jos isä on tiedossa, kysymyksessä ei ole pelkästään isän oikeus lapseensa vaan myös lapsen oikeus isäänsä. Elatusmaksujen tahallinen maksamattomuus näkyy hankaluuksina vaikka nimet papereissa olisivatkin.
Alkuperäiselle, ethän tietenkään tee aborttia. Se, mitä abortti merkitsee on selvää jo muutenkin. Jos lapsen isä on 18-vuotias ja asuu vanhempiensa luona, tulisi selvittää myös näiden lapsen isänpuolisten isovanhempien suhtautuminen ja kiinnostus tarvittaessa hoitaa lasta. Todennäköisesti asenne sitä kohtaan on myönteinen. Isä ja isovanhemmat varmasti tässä tilanteessa pystyvät kolmistaan hyvinkin järjestämään lapsenhoitotilanteet.
Tietysti teidän täytyy ottaa vakavaan pohdintaan myös se, olisiko yhteenmuuttaminen ja naimisiinmeno tulevaisuutta ajatellen järkevä mahdollisuus.
..lapseni tulee tietämään isästään vaikka nimeä ei papereissa olekaan. Enempää ei siitä asiasta, pääpaino kirjoituksellani oli lähinnä rohkaista ja kannustaa. :)
Sopivaan elämäntilanteeseen?-Silti lapsella on oikeus elämään.-Oli niillä saksalaistenkin jälkeläisillä aikanaan Suomessa.-Älä teetä enää
toista aborttia.
ammattilaisen kanssa. Soita neuvolaan ja kysy saisitko pian keskusteluaikaa, tai jos ei saa pian aikaa, kysy mistä saisi nopeiten ajan jossa voisit selkeyttää ajatuksiasi. Missään tapauksessa sinun ei kannata tehdä ratkaisua nyt heti vaan selkiytä ensin ajatuksesi! Poikaystävänkin mieli saattaa muuttua ajan myötä, mutta sen varaan et tietenkään voi laskea. Onko sinulla ystäviä, joiden kanssa voisit asiaa miettiä? Voisit myös miettiä kumpaa nyt ajattelisit katuvasi enemmän; aborttia vai lapsen pitämistä?
On myös nuoria äitejä jotka ovat tulleet raskaaksi suunnittelematta ja täysin hyvä elämä heillä ja lapsella on. On myös tietysti päinvastaisia kokemuksia. Kukaan ei pysty sanomaan sinulle miten juuri sinulle tulee käymään, itse sinä tunnet itsesi parhaiten.
Joka tapauksessa toivon sulle tsemppiä ja voimaa päätöksen tekemiseen, koska se on iso päätös joka tapauksessa joka tulee sua seuraamaan loppuelämäsi.
tarkoitus ei ole meuhkata, mutta uteliaisuuttani haluaisin tietää miksette ole huolehtineet ehkäisystä?
Kannustusta sinulle haasteelliseen tilanteeseen! Mina sain parikymppisena esikoiseni. Aina lapsen saamisen vastuu jannittaa, iasta ja elamantilanteesta riippumatta. Kuulostat fiksulta ja vahvalta naiselta. Uskoisin etta sinulla on hyvat mahdollisuudet rikkaaseen elamaan uuden pikku tyypin kanssa, isan asenteesta huolimatta. Aina loytyy ihmisia jotka voivat tarpeen tullen antaa tukea ja apua. Et ole ainut etka yksin.
Minulla ei ehkä ole samanlainen tilanne entä sinulla, mutta kerrottakoon kumminkin. Olen ollut yksi tuuskaaja koulun suhteen, koulut siis käymättä. Ei olisi kuin vähän reilu vuosi tuuskaamista niin valmistuisin. Itsekin tein puolivuotta pätkätöitä, kunnes menin ja ihastuin miesystävääni joka asuu n.500km päässä. Eli elän tällä hetkellä kaukosuhteessa miehen kanssa, jonka kanssa olen seurustellut nyt ehkä 5kk. No, työt jäi siihen koska rupesin ramppaamaan mieheni tykönä (vielä omistaessani auton). Reilu kuukausi seurustelumme aloittamisesta marraskuussa, sain tietää olevani raskaana. Ensimmäinen reaktioni oli että hyppään kuudennesta kerroksesta alas ja vaikka mitä. Tärisin, kuin haavanlehti miettiessäni mitä nyt miesystäväni tähän meinaa. Seurustelumme alkaessa mies ilmeisesti ihastui/rakastua pamahti minuun 100-0. Itse en ollut niinkään varma suhteestamme. Elimmehän sentään aivan eri paikkakunnilla, tuskin tunsimme toisiamme. Kaikki tämä oma epävarmuuteni, sai minut abortin kannalle. Mies oli taas aivan toista mieltä, oli täysillä valmis yrittämään, ystävistäni hyvi moni on saanut nuorena lapsen ja he kannustivat minua myös. Varasin ensimmäisen aborttiaikani, peruin sen. Varasin toisen, peruin sen. Kolmas aika oli tulevana päivänä, mutta päätin ensin mennä isäni juttusille (kenen kanssa olen voinut puhua asiasta kuin asiasta sillä nimellä miten asia onkaan). Isä kertoi minulle silloin, että on itse ollut kans 19 vuoden iässä ihan samassa tilanteessa ja silloin hän päätti silloisen naisystävänsä kanssa päätyä aborttiin. Isä totesi, että jälkeenpäin se kaduttaa. Se antoi minulle pisteen iin päälle, että jos isänikin kannustaa lapsen pitämiseen, pidän lapsen. Mieheni on ollut hyvin onnellinen tästä päätöksestä. Itse taas saatan itkeä vieläkin (21 3viikolla tällä hetkellä), että mihin paskaan olen upottanut käteni. Tottakai miehelläni ja minulla on vielä paljon opittavaa toisistamme. Itse koen välillä olevani hyvin avuton pieni kakara, mutta toisena päivänä tunnen puhkuvani oikein itsevarmuutta, että minä pystyn tähän! Vaikeuksien kautta voittoon, itse olen valmis yrittämään ja varmasti en kadu hetkeäkään mihin ryhtyin, kun saan käärön ensikertaa rinnan päälle.
Olen aivan varma, että miekkosesikin leppyy idealle kun vaan kerrot. Et sinä, etkä miehesi ole syyllinen tilanteeseenne. Eikä varsinkaan lapsi. Lapsi on lahja ja parasta mitä olette voineet saada aikaan. Anna aikaa, itselle ja miehellesi. Kyllä kaikki kääntyy aina parhain päin =)!
Löysin täältä tämän vanhan viestini ja halusinkin kertoa kuinka tapaukseni lopulta päättyi.
Tein siis tuossa vaiheessa toisen aborttini, joka olikin helvetillinen kokemus. Kaikki keskeytyksessä meni niin pahasti pieleen, kuin olla ja osaa.
Sikiö ei tullut kokonaan ulos pillereillä, vaan massaa jäi kohtuun ja sairastuin vakavaan kohtutulehdukseen. Sain vielä toiset pillerit ja lopulta jouduin kaavintaan. Viikko meni 40 asteen kuumeessa ja tulehdusarvoni olivat äärimmäisen korkeat.
Henkisesti luulin toipuneeni, vastentahtoisesti tehdystä abortista hyvin, kunnes noin vuoden kuluttua raivo ja pelko tapahtuneesta alkoi nostaa päätään.
Ikä varmaan teki tuossa vaiheessa tehtävänsä ja aloin pelkäämään lapsettomuutta, tapahtuneen johdosta niin paljon, että hankkiuduin salaa miehelleni uudestaan raskaaksi syksyllä 2009.
Edelleen olemme yhdessä ja meillä on 3,5 vuotias poika. Tällä hetkellä olen itse 26v ja mieheni 24v. Meillä on myös toinen enkelivauva, joka syntyi vuosi sitten rv.33 4. Tuo enkelivauvan tulo sai tietysti paljon miettimään asioita ja potemaan syyllisyyttä tapahtuneista aborteista.
Viestini tarkoitus ei ollut tulla pelottelemaan tänne ketään sen suhteen miten elämässä saattaa käydä, jos päätyy tahtomattaan aborttiin, vaan tulla kertomaan esimerkin omasta tilanteestani, aborttia harkitseville.
Enkä todellakaan tiedä, että oliko abortti kuitenkin hyvä ratkaisu silloin, vai täysin turha teko. Saimmehan kuitenkin pienen pojan (onneksi) huolimatta siitä, kuinka huonosti abortissa kävi. Tämä toisen vauvan kuolema taas on pistänyt pohtimaan karman lakia, sun muuta sellaista.
Hyvää kevättä kuitenkin kaikille ja voimia aborttiasioiden kanssa painiville!
Unohda karmanlait sun muut ihmisen mielikuvituksen aikaansaamat hömpötykset.
Olet tehnyt oman elämäsi ratkaisut ja elämäsi etenee päivä päivältä kohti sitä lopullista, mikä odottaa meitä kaikkia pisteenä ii: n päälle, oli sitten itsekunkin elämässä tapahtunut mitä milloinkin jolloinkin, ja valintoja teemme, mutta se, onko kukin valinta ollut oikea, sitä on turhaa miettiä jälkeenpäin, koska emme niitä valintoja, joita olemme päättäneet tehdä, voi enää jälkeen päin muuttaa toisiksi valinnoiksi, että aivan turhaa miettiä ja haaskata aikaa moiseen kelaamiseen.
Kaikkea hyvää sinunkin elämääsi ja erittäin mukavaa tulevaa kevätaikaa!
Tärkeintä on tässä ja nyt nauttia elämästään täysin rinnoin, eikä miettiä aborttejaan, ja turhaahan se olisikin funtsia jälkikäteen laillisten syiden vuoksi tehtyjä raskauden keskeytyksiään.
Kaikkein enitenhän toisten naisten abortit näprästävät heitä, jotka eivät ole kyenneet saamaan aikaiseksi omia lapsia, ja ovat pakosta joutuneet lapsettomiksi, mutta eihän se toisen naisen lapsettomuuden syy ole kenenkään toisen naisen syy.