Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Pohjaton kärsimys

    Viime yönä luin,
    niin myös aikaisemmin päivällä.
    Nyt on jo ilta, kohta seuraava yö.
    Kuvitellussa kuvassa olen lukemassa
    runoutta
    ja on valvotun yön jälkeinen marraskuun aamu,
    lätäköt riitteessä,
    pudonneet, jo kuolleet lehdet huurteessa
    ja ilmassa talven henkäys,
    kun seisahdun rannalle
    ja sytytän savukkeen.
    Mutta ei sellaisia aamuja tule.
    Kuvitella, että melankoliaa, masennusta,
    olla surullinen ja niin edelleen,
    että se olisi helppoa, kaunista, pehmeää,
    virtaavaa, romanttista
    yhdeksännentoista vuosisadan idealismia
    Mutta ei se ole sellaista.
    Ahdistus on polttava tuli,
    masennus päättymätöntä kipua
    joka ainoa päivä kuoleman päivään asti.
    Kuoleminen ei riitä, tavallinen itsemurha.
    On räjäytettävä itsensä kappaleiksi, pyyhittävä pois kokonaan,
    kaiken varalta,
    ettei ahdistukseni jäisi elämään minun jälkeeni
    ja etsisi itselleen uutta isäntää.
    1268
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Aina

    tulee olemaan heitä
    jotka ahdistus
    ottaa kodikseen


    pettyneitä

    joiden siivet
    halvaantuvat
    ikuisen ikävän alle.

    Täällä
    mollisointujen maassa
    ikuinen onni
    on vain harhaa

    hetken onni
    lainaa
    ja taas ja taas
    olet yksin.

    Mutta aurinko
    nousee

    mustan mullan alta
    nousee vihreitä niittyjä

    niittykukkien keskellä
    voit taas kuulla

    kissankellojen helinää.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Normaali mies kirjoitti:

    Viime yönä luin,
    niin myös aikaisemmin päivällä.
    Nyt on jo ilta, kohta seuraava yö.
    Kuvitellussa kuvassa olen lukemassa
    runoutta
    ja on valvotun yön jälkeinen marraskuun aamu,
    lätäköt riitteessä,
    pudonneet, jo kuolleet lehdet huurteessa
    ja ilmassa talven henkäys,
    kun seisahdun rannalle
    ja sytytän savukkeen.
    Mutta ei sellaisia aamuja tule.
    Kuvitella, että melankoliaa, masennusta,
    olla surullinen ja niin edelleen,
    että se olisi helppoa, kaunista, pehmeää,
    virtaavaa, romanttista
    yhdeksännentoista vuosisadan idealismia
    Mutta ei se ole sellaista.
    Ahdistus on polttava tuli,
    masennus päättymätöntä kipua
    joka ainoa päivä kuoleman päivään asti.
    Kuoleminen ei riitä, tavallinen itsemurha.
    On räjäytettävä itsensä kappaleiksi, pyyhittävä pois kokonaan,
    kaiken varalta,
    ettei ahdistukseni jäisi elämään minun jälkeeni
    ja etsisi itselleen uutta isäntää.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu