On pakko päästä vuodattamaan jonnekin,kun en pysty asiasta muuten puhumaan...
Olen 18-vuotias ja vasta ruvennut surustelemaan 32-vuotta täyttävän miekkosen kanssa. Itseasiassa pari kuukautta sitten erosin kahden vuoden suhteesta ja tämän nykyisen miehen tunnen vuoden takaa, mutta tosiaan aloimme virallisesti seurustella vasta muutama viikko sitten. Ongelmani on nyt lähinnä se, että tuntuu tosi pahasti siltä, että mitä hittoa mä teen?! Välitän tosi paljon tästä kyseisestä henkilöstä, eikä ikäerokaan niin pahasti haittaa,kun siitä on puhuttu paljon. Monet kaverit tietää, mutta porukoille en silti ole valmis kertomaan. Eniten mua kummastuttaa se, että olen päätynyt yhteen sellasen tyypin kanssa, joka eroaa musta kun yö päivästä ja paljon enemmänkin. Sanotaan vaikka, että natsi ja maailmaa rakastava hippi ovat yhdessä...tai jotain. Meidän elämätilanteet ja kaikki se mitä ollaan koettu elämässämme, eroaa järkyttävästi toisistaan, silti molemmat välittää kamalasti. Ei olla puhuttu rakkaudesta ja itse tiedän, että en ole rakastunut, mutta en oikeastaan tiedä että mistä on kyse.. Tunnen olevani ihan hukassa. Olen alkanut pelätä, että mitä jos halusinkin seurustella, vaan sen takia että en halua olla yksin?:-/ Kuitenkin mietin tyyppiä oikeasti koko ajan ja nytkin vaan odotan että pääsisin kainaloon.
Tuntuu vähän siltä, että tästä ei saa mitään järkevää tolkkua, mutta jos jokus saa selvää tai on kokemuksia samanlaisesta tilanteesta,niin mielipiteitä kaivataan...
Olen 18-vuotias ja vasta ruvennut surustelemaan 32-vuotta täyttävän miekkosen kanssa. Itseasiassa pari kuukautta sitten erosin kahden vuoden suhteesta ja tämän nykyisen miehen tunnen vuoden takaa, mutta tosiaan aloimme virallisesti seurustella vasta muutama viikko sitten. Ongelmani on nyt lähinnä se, että tuntuu tosi pahasti siltä, että mitä hittoa mä teen?! Välitän tosi paljon tästä kyseisestä henkilöstä, eikä ikäerokaan niin pahasti haittaa,kun siitä on puhuttu paljon. Monet kaverit tietää, mutta porukoille en silti ole valmis kertomaan. Eniten mua kummastuttaa se, että olen päätynyt yhteen sellasen tyypin kanssa, joka eroaa musta kun yö päivästä ja paljon enemmänkin. Sanotaan vaikka, että natsi ja maailmaa rakastava hippi ovat yhdessä...tai jotain. Meidän elämätilanteet ja kaikki se mitä ollaan koettu elämässämme, eroaa järkyttävästi toisistaan, silti molemmat välittää kamalasti. Ei olla puhuttu rakkaudesta ja itse tiedän, että en ole rakastunut, mutta en oikeastaan tiedä että mistä on kyse.. Tunnen olevani ihan hukassa. Olen alkanut pelätä, että mitä jos halusinkin seurustella, vaan sen takia että en halua olla yksin?:-/ Kuitenkin mietin tyyppiä oikeasti koko ajan ja nytkin vaan odotan että pääsisin kainaloon.
Tuntuu vähän siltä, että tästä ei saa mitään järkevää tolkkua, mutta jos jokus saa selvää tai on kokemuksia samanlaisesta tilanteesta,niin mielipiteitä kaivataan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
yli hilseen. aloit seukkaamaan tyypin kanssa, joka on melkeen sun oman ikäs
verran vanhempi sua. ei oo vaikee kuvitella että teidän elämänkokemuis ei oo
samaa luokkaa. :) etkä edes rakasta heppua?!? Sori, mutta nyt en ymmärrä... :]
eipä tunnu mun kohalla oleva 7 vuoden ikäero kauheen suurelta enää ton rinnalla. :)
juu, mun edellinen viiden vuoden ikäero ei myöskään nyt tunnu enää miltään. Mutta eikai seukkaamiseen aina sitä rakkautta tarvita,eikö soi tule ajan kanssa myöskin..? Ja tiedän kyllä paljon muitakin ikäisiäni, joilla on ollut juttua noinkin paljon vanhemman kanssa.. Kyllähän se oudolta aluksi voi kuulostaa,mutta kyllä se toimiakin voi. Mutta joo, ymmärrän kyllä että tää juttu jakaa mielipiteitä.
Ja itseasiassa tässä jutussa,kun puhutaan elämäkokemuksesta, niin tottakai vuosista, mutta myös oikeasti asioista joita toinen on kokenut hyvin erilailla, kun toinen. No mut joo..kai tää on aika sekavaa.