Haluaisin kysyä teiltä naisilta jotka olette tehneet abortin miehen tahdosta, niin onko teidän parisuhde jatkunut abortin jälkeen? Vai onko suhde kuollut aborttivaatimuksen jälkeen?
Itselläni oli taannoin tilanne, että luulin olevani raskaana. Miesystäväni sanoi välittömästi, että hän ei halua lasta vielä ja toivoisi siinä tapauksessa sydämestään, että tekisin abortin. Itse olin erittäin vastaan asiaa. Mutta onneksemme en ollut raskaana ja suhteemme jatkui.
Nyt olen alkanut miettiä, että jos olisinkin ollut raskaana ja jos olisinkin tehnyt abortin niin olisinko minä jatkanut suhdetta miesystävääni.. En osaa sanoa nyt, sen olisi ehkä vain aika näyttänyt ja miten katkera olisin ollut. Ehkä en olisi kestänyt miesystävääni sen jälkeen.
Itselläni oli taannoin tilanne, että luulin olevani raskaana. Miesystäväni sanoi välittömästi, että hän ei halua lasta vielä ja toivoisi siinä tapauksessa sydämestään, että tekisin abortin. Itse olin erittäin vastaan asiaa. Mutta onneksemme en ollut raskaana ja suhteemme jatkui.
Nyt olen alkanut miettiä, että jos olisinkin ollut raskaana ja jos olisinkin tehnyt abortin niin olisinko minä jatkanut suhdetta miesystävääni.. En osaa sanoa nyt, sen olisi ehkä vain aika näyttänyt ja miten katkera olisin ollut. Ehkä en olisi kestänyt miesystävääni sen jälkeen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei ainakaan samanlaisena kuin ennen, koska asia ihan varmasti pomppaa esiin jossakin vaiheessa.
Tilanne on eri jos molemman ovat täsmälleen samaa mieltä, pidetäänkö vai ei pidetä lapsi,mutta jos tilanne on niin epäsuhta, että toisen on suorastaan painostettava ja kiristettävä toista ratkaisuunsa, se ei ole hyvä juttu, se jää todella helposti kaivelemaan.
Kyse ei kuitenkaan ole vain kirjahyllyn paikasta, vaan mahdollisesta lapsesta, joka herättää aina tahtomattaankin voimakkaita tunteita, suuntaan tai toiseen.
Parisuhteissa kannattaisi ehkä jo etukäteen miettiä varmuuden vuoksi sellaista tilannetta, että vahinkoraskaus alkaa, että miten sitten toimitaan ja millaiset ovat toistensa ajatukset ja toiveet asiasta.
Tietenkin jos oikeasti niin kävisi, mieli saattaa muuttua - suuntaan tai toiseen - mutta ainakin olisi etukäteen jonkinlaista osviittaa siitä, mitä saattaa olla tulossa.
Toisen painostus on kaikkein huonoin tilanne ja syy tehdä abortti, ellei itse ole samaa mieltä, tiedän kokemuksesta.
Olin 19 ja pelkäsin olevani raskaana. Kuukautiset olivat viikon myöhässä (olin juuri vaihtanut pillerit ja hormonit olivat sekaisin) enkä ollut tehnyt vielä testiä. Onneksi en kuitenkaan ollut, ehkäisyä kyllä käytettiin kondomin muodossa.
Silloinen poikaystäväni oli ehdottomasti sitä mieltä, että joko teen abortin tai sitten hän jättää minut. Itse olin taas jo hyvinkin aborttia vastaan tuolloin, ja äitini tuki minua mahdollisessa lapsen pitämisessä.
Kun jälkeen päin ajattelen suhdettamme, en tajua, kuinka ylipäätään katselin vielä vuoden verran moista m*lkkua. Olisi pitänyt jo tuolloin ymmärtää, että poikaystäväni kommentit kertoivat suunnattomasta itsekkyydestä ja vastuuttomuudesta.
Lemppasin ko pojan, kun tutustuin tulevaan aviomieheeni. Minusta oli aivan taivaallista tavata henkilö, joka suhtautui lapsiin yhtä suurena asiana kuin minäkin. Miesystäväni oli myös ollut naisen kanssa, joka vihasi vauvoja ja olisi ollut tilanteen tullen valmis aborttiin. Totesimme, että tuollainen maailma on liian kova meille. Ja jos ehkäisy pettää, niin olemme valmiit tekemään tähän maailmaan viisi vahinkoa. Nyt meillä on kohta kaksi lasta. Molemmat tärppäsivät eka kerralla. Eli jos tää raskautuminen on todella näin helppoa vielä lähempänä kolmeakymppiä, niin hyvä, että nuorena ja viriilinä huolehdin ehkäisystä 100-prosenttisesti.
17-vuotiaana tulin raskaaksi miehelleni. Hän halusi abortin, ja sanoi että hän tai vauva. Mutta näin kyllä hänestä että sen sanominen teki hänelle pahaa. Hän asui vielä kotona ja työtä saati ammattiakaan ei ollut, vain peruskoulu käytynä. Hän ei pitänyt itseään riittävän "kypsänä", vaikka ikää oli jo 20. No, minä tein abortin. Tiedän että olisin pitänyt vauvan, jos mieheni vain olisi halunnut. Itse olin aivan kahden vaiheilla, enkä olisi koskaan halunnut joutua sellaiseen tilanteeseen. Minusta olisi vain ollut oikein että olisimme kantaneet vastuun suojaamattomasta seksistä ja pitäneet vauvan.
No, olen edelleen saman miehen kanssa. Nyt olen 20 ja mies 23. Odotamme vauvaa, ja miehenikin on nyt valmis ottamaan pienen vastaan. Hänellä on vakituinen työ kouluttamattomuudesta huolimatta ja olemme asuneet puolitoista vuotta yhdessä. Meillä on vahva parisuhde abortista huolimatta.
Vai että huolehdit nuorena ehkäisystä 100%:sti? Eihän sulla muuta kuin kondomi ollut ehkäisynä sillonkaan, kun pelkäsit olevasi raskaana! Ihan vastahan tällä palstalla pakkosynnytysporukka kertoi, että kondomiehkäisy tarkoittaa samaa kuin ehkäisyhaluttomuus ja kondomilla ehkäisevät naiset ovat halpoja huoria. Joten et ole huolehtinut ehkäisystäsi alkuunkaan riittävästi vaan ihan oma porukkasi voi kertoa, millainen ihminen oikein olitkaan kun kortsua käyttelitte miehesi kanssa.
No mä sitten eroan pakkosynnytysporukasta, kun kerron, että kondomi on täysin toiminut ehkäisynä. Ja sittenhän kaupasta saa niitä katumuspillereitä, jos kortsu menisi rikki! Eli kaikki voitava oltiin tehty siinä vaiheessa, kun pillereitä vaihdettiin.
Kyllä minä olisin heivannut äijän jo, vaikken olisikaan sitten ollut raskaana, eihän se äijän ansiota se raskaudettomuus olisi ollut. Säkästähän se kiinni on. Entäs kun ensi kuussa sitten oletkin jo raskaana oikeasti?
Kerjäätkö sä vaan verta nenästäsi? vai olekko läpi TYHMÄ?
tollasen kanssa. Kerran oon kokenu aborttipainostuksen ja taatusti oisin jättäny sen paskan jos siihen oisin päätyny, tosin jätin kuitenkin myöhemmin, osin siitäkin syystä että oli koittanu pakottaa..
Nykyään teen ukolle jo alkuvaiheessa selväksi että abortti ei tulis kyseeseen, en käytä ehkäsyä, kumi tuntuu kurjalta ja voinkin panna paljaalla mielin määrin koska ilmeisesti en tuu enää helposti raskaakskaan. Tai siis sen yhen kerran tulin heti mutta yhen ukon kans en tullu vaikka pisempään yritettiinkin. Mutta tuskimpa siis enää joten ihan sama. Toi on hyvä keino sitäpaitsi testata kuinka vakavissaan äijä oikeesti on suhteesta....niimpä nuo panevat ilman kumia vaikka tietää että noin voi käydä :)
Liian raakaa leikkiä molemmin puolin -ja mahdollista lasta ajatellen.
Oletko kuullut hivistä, sukupuolitaudeista jne...
Sun kannattaisi lopettaa omalla ja muiden terveydellä leikkiminen.
Oletettavaa ja todennäköstä toki on miettiä ettei kummallakaan oo mitään tauteja.
Mutta siis kierukalla? En halua mitään ihme luonnottomia härveleitä sisuksiini!! Sitä paitsi kuparisellanenhan on toimintaperiaatteeltaan epäeettinenkin! Kohtunikin saattas mennä sellasista piloille! Lisäks kortsuista saattaa tulla hiivaa jos ukolla kestää kauemmin. Sen sijaan lasteista saan alapäähäni ihanan voitelun ;)
yhdenillan vieraat jutut ei kiinnosta, tietysti sen verran tunnen että silläkin on ollu vain vakavia seurusteluja ja mielellään käyny välillä testeissä kuten minäkin (puhdasta aina ollu!). Tarkotin siis tietenkin että suhteessa joka tähtää aina vakavempaan, en suostu käyttään mitään ja ne tottakai tietää sen.
Sukupuolitaudit tarttuvat vaikka kyse olisi vakavastakin suhteesta. Juuri tuo "eihän minulla nyt mitään ole kun vain vakavia suhteita ollut"-ajattelutapa saa pahaa jälkeä aikaiseksi. Esim. hoitamaton klamydia voi olla vaarallinen.
Mitäs se sun miehes eksä, entäs jos hänellä on joku tauti? Jos hän on pettänyt miestään? Tai jos sen eksän eksällä on joku tauti?
Oikeasti ei kannata luottaa ihmisiin kun on kyse omasta terveydestä. Testeihin ennen kuin aletaan paljaalla vedellä. Olen itsekin ollut tyhmä ja huolimaton, sinisilmäinen ja hyväuskoinen hölmö. Siksipä sanonkin tämän.