luvin lehdestä, että kotiäitin työ on luokiteltu kaikkein raskaimmaksi työksi ja mieheni tietysti nauroi ja sanoi, miksi äidithän saa olla kotona?
suoraan sanottuna suutuin ja sanoin, helppo sinun on porskuttaa, ku käyt kahdeksan tuntia töissä ja saat ruuan nenän eteen puhtaista astioista ja voit istua sohvalla koko illan puhtaissa vaatteissa ja itse asiassa tämä on sinulle työn jälkeen kun hotelli. saat viikonloppuisin rentoutua kaljalasin edessä raskaan työviikon jälkeen. natkutuksen sanaa, et kuule. paitsi nyt. sitten vielä kolmen pienen lapsen tarpeet. mies tokaisi onnistuu millon vaan, eikä varmasti ole niin raskasta, kun mun työ. teenhän minä vielä töitten jälkeen piha hommia ja korjaan autoa. ( niin harrastusmielessä, mielen virkistykseksi)
asiasta lyötiin vetoa, jos mies ei koe kotihommia raskaiksi hän voi jatkaa samalla tavalla hotelli elämää. jos kokee, sohvalla istumiset loppuu. kolme päivää.
päätin, että en puutu mihinkään.
aloitus perjantai aamu. nuorin herää kuudelta. mies kääntää kylkeä. tökin sitä. nyt olisi aika aloittaa päivä. saan miehen ylös. seurailen miehen touhuja, olen itse tottunut heräämään aikaisin. mies valvoi edellisenä iltana myöhään. listaan olen vinkiksi laittanut, mitä kannattaa tehdä. vauvan syöttö ja aamupesu. sit mies sanoo, nyt kahvin keittoon ja samalla kaksi vanhempaa lasta herää. (3 ja 4 vuotiaat) alkaa vaatimukset. "piirretyt alkaa, äiti on laittanut jo aamupalan, miks isi ei. kamala nälkä. janottaa jne"
lasten aamupesut ja vaatteitten vaihto. piirrettyjen jälkeen ulos. tunti puolitoista ulkoilua ja ruuan laittoon. olisi laitettava pyykinpesukone päälle ja astiat pestävä. imurointi on pakollinen joka päivä, kissasta lähtee kamalasti karvoja. sekin olisi ruokittava ja kakka astia pestävä. ruoka tulee olla valmis miehen ruokatunnin aikaan. ja samalla vastata kolmen lapsen tarpeisiin. vauvaa on syötettävä ja vaihdettava kuiviin.
itse katselin telkkaria makkarissa.
ruuan jälkeen isommat päiväunille ja kuulin kun mies sanoi, isi ottaa tirsat kanssa. mutta sit heräsikin vauva ja tahtoi seurustella. vihdoin vauva nukahti ja isi huokasi taas helpotuksesta. mutta isommat olikin jo nukkunut tarpeeksi. välipalan laitto ja sit ulos. samalla piti käydä kaupassa viikonlopun ruuat. selvisivät siitä reissusta hengissä, vaikka oli kuulemma katastrofi. katsoa kahden perään ja samalla tehdä ostoksia.
kotiin ja ruokaa tekemään. isi tulisi kohta kotiin ja sillä olisi kamala nälkä. taas viisi syömässä. keittiön siivous ja sit lasten kanssa touhuamaan. ovathan ne opettelu iässä ja heidän kanssa pitää lukea ja piirrellä jms. sit alkaa onneksi pikku kakkonen. sillä aikaa on vauvalla taas seurustelu hetki. kakkosen jälkeen lapset pesulle ja iltapalaa. siinä välissä ovat monesti vaatineet mehua tai omenaa. tms...
lasten iltasatu ja nukkumaan. vauva onneksi rupeaa samoihin aikoihin kahdeksan yhdeksän välillä nukkuu. isi huokaisi helpotuksesta ja rupesi katsomaan telkkaria. kymmeneltä menin nukkumaan, mies jäi vielä tv:n eteen. sanoin siitä, mutta tahtoi vielä valvoa. 12:sta tuli sitten ja kerkesi juuri nukahtaa, kun vauva tahtoi ruokaa. töni minua, sanoin kuuluu sinun hommiin. mukisematta sit syötti. vauva heräsi uudestaan syömään neljältä. sillon tuli jo perkeleitä hiljaa suusta. mutta syötti. kuudelta taas ylös ja sama rumpa alkoi alusta.
lauantaina kolmen aikaan mies sanoi, luovutan. pyydän anteeksi sanojani ja toivon sinun jatkavan tästä. miten helskutissa sinä saat kaiken tehtyä. eilen pesin pyykkiä ja taas on kori täynnä. astioita on pestävä koko ajan, kun kone täyttyy jne. ja eniten ihmettelen, millon sinä nukut.
siitä lähtien mies on auttanut lasten hoidossa. minä teen pääasiallisesti kaikki kotityöt, mutta kerkeen nyt päivällä istuakin vähän aikaa.
eli kai se kotiäitiys on rankin työ. siinä olet kiinni 24 tuntia vuorokaudessa.
suoraan sanottuna suutuin ja sanoin, helppo sinun on porskuttaa, ku käyt kahdeksan tuntia töissä ja saat ruuan nenän eteen puhtaista astioista ja voit istua sohvalla koko illan puhtaissa vaatteissa ja itse asiassa tämä on sinulle työn jälkeen kun hotelli. saat viikonloppuisin rentoutua kaljalasin edessä raskaan työviikon jälkeen. natkutuksen sanaa, et kuule. paitsi nyt. sitten vielä kolmen pienen lapsen tarpeet. mies tokaisi onnistuu millon vaan, eikä varmasti ole niin raskasta, kun mun työ. teenhän minä vielä töitten jälkeen piha hommia ja korjaan autoa. ( niin harrastusmielessä, mielen virkistykseksi)
asiasta lyötiin vetoa, jos mies ei koe kotihommia raskaiksi hän voi jatkaa samalla tavalla hotelli elämää. jos kokee, sohvalla istumiset loppuu. kolme päivää.
päätin, että en puutu mihinkään.
aloitus perjantai aamu. nuorin herää kuudelta. mies kääntää kylkeä. tökin sitä. nyt olisi aika aloittaa päivä. saan miehen ylös. seurailen miehen touhuja, olen itse tottunut heräämään aikaisin. mies valvoi edellisenä iltana myöhään. listaan olen vinkiksi laittanut, mitä kannattaa tehdä. vauvan syöttö ja aamupesu. sit mies sanoo, nyt kahvin keittoon ja samalla kaksi vanhempaa lasta herää. (3 ja 4 vuotiaat) alkaa vaatimukset. "piirretyt alkaa, äiti on laittanut jo aamupalan, miks isi ei. kamala nälkä. janottaa jne"
lasten aamupesut ja vaatteitten vaihto. piirrettyjen jälkeen ulos. tunti puolitoista ulkoilua ja ruuan laittoon. olisi laitettava pyykinpesukone päälle ja astiat pestävä. imurointi on pakollinen joka päivä, kissasta lähtee kamalasti karvoja. sekin olisi ruokittava ja kakka astia pestävä. ruoka tulee olla valmis miehen ruokatunnin aikaan. ja samalla vastata kolmen lapsen tarpeisiin. vauvaa on syötettävä ja vaihdettava kuiviin.
itse katselin telkkaria makkarissa.
ruuan jälkeen isommat päiväunille ja kuulin kun mies sanoi, isi ottaa tirsat kanssa. mutta sit heräsikin vauva ja tahtoi seurustella. vihdoin vauva nukahti ja isi huokasi taas helpotuksesta. mutta isommat olikin jo nukkunut tarpeeksi. välipalan laitto ja sit ulos. samalla piti käydä kaupassa viikonlopun ruuat. selvisivät siitä reissusta hengissä, vaikka oli kuulemma katastrofi. katsoa kahden perään ja samalla tehdä ostoksia.
kotiin ja ruokaa tekemään. isi tulisi kohta kotiin ja sillä olisi kamala nälkä. taas viisi syömässä. keittiön siivous ja sit lasten kanssa touhuamaan. ovathan ne opettelu iässä ja heidän kanssa pitää lukea ja piirrellä jms. sit alkaa onneksi pikku kakkonen. sillä aikaa on vauvalla taas seurustelu hetki. kakkosen jälkeen lapset pesulle ja iltapalaa. siinä välissä ovat monesti vaatineet mehua tai omenaa. tms...
lasten iltasatu ja nukkumaan. vauva onneksi rupeaa samoihin aikoihin kahdeksan yhdeksän välillä nukkuu. isi huokaisi helpotuksesta ja rupesi katsomaan telkkaria. kymmeneltä menin nukkumaan, mies jäi vielä tv:n eteen. sanoin siitä, mutta tahtoi vielä valvoa. 12:sta tuli sitten ja kerkesi juuri nukahtaa, kun vauva tahtoi ruokaa. töni minua, sanoin kuuluu sinun hommiin. mukisematta sit syötti. vauva heräsi uudestaan syömään neljältä. sillon tuli jo perkeleitä hiljaa suusta. mutta syötti. kuudelta taas ylös ja sama rumpa alkoi alusta.
lauantaina kolmen aikaan mies sanoi, luovutan. pyydän anteeksi sanojani ja toivon sinun jatkavan tästä. miten helskutissa sinä saat kaiken tehtyä. eilen pesin pyykkiä ja taas on kori täynnä. astioita on pestävä koko ajan, kun kone täyttyy jne. ja eniten ihmettelen, millon sinä nukut.
siitä lähtien mies on auttanut lasten hoidossa. minä teen pääasiallisesti kaikki kotityöt, mutta kerkeen nyt päivällä istuakin vähän aikaa.
eli kai se kotiäitiys on rankin työ. siinä olet kiinni 24 tuntia vuorokaudessa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Mutta ole nyt sitten.
Voin kyllä näin yrittäjä naisena kertoa, kun olen MOLEMPIA kokeillut, sekä vaativaa ammattia että kotiäitinä puuhastelua (kolmen lapsen kanssa), niin kylläpä vain firman pyörittäminen vaatii kaksinverran sisua ja panostusta. Kotona olo on todellakin lomaa verraten työelämään. Kotona saa kuitenkin tehdä kaiken omaan tahtiin, ja sanella lapsille järjestyksen, (nyt käydäänkin postissa, eikä mennä parturiin tänään...tms.) Töissä hypit justinsa asiakkaiden tahtiin, tai kokousten/palaverien. Eikä riitä pelkät tehdyt työt, vaan pitää panostaa myös tulevaisuuden suunnitteluun ja markkinointiin.
Mutta onhan se hyvä että miehesi auttaa sinua kotitöissä. Ei siitä haittaakaan ole, että kaikki osaavat tehdä kaikkea. Miehesi ei pärjännyt niissä hommissa vain sen takia ettei ollut harjoitellut hetkeäkään sitä ennen. Et sinäkään pärjäisi, edes kaupan kassalla kylmiltäsi kolmea päivää. Tosi on.
Voidaan koittaa, haasta minut tekemään hommasi kolmen päivän ajan, niin teen ne hymyillen, ja kerkeän vetämään lonkkaa siinä välissä. Ja sitten sinä saat tehdä minun työni firmassa, kaiken kolmenpäivän ajan, ja saat maksaa rahassa sen tappion jonka tulet tuottamaan sillä ettet pärjää...
ole vapaaehtoista?
Ja lisäksi kukaan ei ole ollut siihen yrittäjyyteen tyytymätön. Toisin kun kotiäityiteen.
oikeassa !
Olen nimittäin minäkin yrittäjänainen ja tottunut myös työelämässäni tosi pitkiin ja kiireisiin päiviin.
Kyllä minä olen silti sitä mieltä että huomattavasti haastavampia ovat kotiäidin hommat. Ihan oikeesti!
Ehkä sen vuoksi jäinkin kotiin ja hommasin tilalleni sijaisen kun tajusin miten paljon tärkeämpi työ minulla kotona on lapseni kanssa.
Vaikka on kuinka yrittäjä tms. niin kyllä sitä pystyy huomattavasti helpommin niissä hommissa omaa aikatauluaan yms. järkkäämään (sehän niitä yrittäjän etuja on).
Minulla on yrittäjänä ihan erilaisia kokemuksia. Miellän kotityöt ehdottomasti rankemmiksi ja suurempaa itsekuria ja ajanhallintaa vaativammaksi kuin työt kodin ulkopuolella.
Nostan hattua kaikille naisille ja miehille jotka jaksavat vanhempainlomaa pidempää kotiäitiyttä tai -isyyttä.
tyytymättömältä vaikutti...nimittäin yrittäjyyteen.
Etpä taida tietää kotiäitiydestä mitään.
sinähän se ainut kotiäiti olet
ollut vaihteeksi kotiäitinä, kun olen sairauslomalla ollut ja tänään on ensimmäinen äitiyslomapäivä. Meillä on myös kolme lasta kotona ja neljättä odotan aika huonossa kunnossa. Olen päivien aikana hoitanut kaikki kotityöt, joten mies tulee töistä ja paneutuu omiin harrastuksiinsa (enimmäkseen tietokoneeseen). En ole valittanut, mutta välillä ottaa aivoon, kun saan arvosteluja siitä, mitä kaikkea olisi pitänyt vielä tehdä (minä en esimerkiksi huolehdi ruokaa pöytään miehen töistätulon aikaan, jos se ei satu sopimaan aikatauluuni muuten). Mies on sitä mieltä, että kun olen vain kotona, niin ehtisin tehdä paljon enemmän.
Jouduin sitten yhden lapsen kanssa yllättäin sairaalaan muutamaksi päiväksi. Mies jäi kotiin töistä hoitamaan kahta muuta. Kun palasin kotiin, oli sotku ihan järjetön. Puolusteluna oli, että ei hän mitenkään ole voinut ehtiä siivota, kun on pitänyt hoitaa kaksi lasta (jotka onneksi nukkuu yöt hyvin). Itse tulin kipeäksi, joten päätin, ettei minunkaan sitten tarvitse siivota ja olen muutaman päivän ollut kunnon flunssassa lasten kanssa kotona. Sotku sen kuin pahenee. Huomenna on sitten siivouspäivä ja tällä kertaa saa mieskin osallistua siihen. Ja jos olen vielä kipeenä, niin hoitaa sen itse kokonaan.
Itse en pidä kotiäidin työtä mitenkään suunnattoman rankkana hommana, mutta kyllä palkkatyössä helpommalla pääsee. Siis pääsee, jos ne kotiäidin hommat ei odota sitten enää kotona, vaan pääsee illat ja viikonloput lepäämään. En kyllä kotona ollessa ole niin suunnattoman vaativa itseäni kohtaan, joten jos en millään ehdi tai jaksa jotain, niin sitten se jää tekemättä. Ja lapset olen opettanut melko itsenäisiksi, vaikka ovat kaikki alle kouluiän ja nuorin on kaksivuotias.
Itse olen viettänyt vuosia kotona lasten kanssa ja vuosia työelämässä. En oikeasti koskaan ole tajunnut kotiäitien itkua rankimmasta työstä. Voin kyllä hyvin kuvitella että itse siitä pystyy tekemään paljon rankempaa jos ei osata suhtautua asioihin yhtään lunkimmin. Ensimmäisinä asioina näistä rankoista töistä luetellaan aina pyykin pesu. En yhtään tajua mikä siinä on rankkaa ja aikaa vievää? Ette kai te nyrkkipyykillä sitä pese?!? Samoin keittiön siivous, konehan ne astiat pesee. Ei siinä montaa tuntia mene. Fiksu myös tekee ruokaa kerralla paljon ja hoitaa kauppaostokset silloin kun mies tulee kotiin eikä aamulla koko lapsikatraan kanssa. Hyvä on myös opettaa lapset siivoamaan jälkensä. Hyvinkin pieni lapsi suoriutuu tästä tehtävästä. Monet myös tuntuvat repivän kauhean stressin tästä siivousasiasta. Joskus voi vaikka jättää ne pölyt pyyhkimättä jA nostaa jalat pöydälle. Ei siihen kuole.
Kyllä meillä pysyy hommat hanskassa ilman väsymystä vaikka käymme molemmat töissä. Ruokaa on silti laitettava ja siivoiltava ja pyykkiä pestävä päivittäin. En silti koe tätä rankaksi.
Kai se on sitä että toiset meistä vaan ottavat asiat rankemmin ja stressaavat kun taas toiset osaavat suhtautua asioihin lunkisti eivätkä murehdi mitä vielä pitäisi tehdä vaan katsovat asian näin että mitä on tullut jo tehtyä.
Hyvin oli kirjoittanut tämä henkilö :)
Olen ihan samaa mieltä hänen kanssaan. Vaikka olenkin luonteeltani sellainen, että en anna tiskivuoren(pyykki- tms) kasvaa, ni silti ei ole liian "rankkaa"/ stressaavaa.
Mies käy kaupassa, tai sit käydään yhdessä.
Meillä tosin vasta yksi muksu, toinen tulossa 2kk:n sisään. Mut pitää oikeesti ottaa rennosti, ei se maailmaa kaada, jos jokin ei ole just sillä hetkellä just niin. Kunhan perus-asiat on kunnossa: Ruokaa saa, puhtaat vaatteet ja turhasta motkottaminen pois! Siitä ei kukaan tykkää/ jaksa kuunnella.
Pitää ymmärtää, että koko perheen KAIKKI jutut jne on yhteisiä, niistä puhutaan, sovitaan ja tehdään kimpassa. Helppoo. Ja kaikilla on kivaa :)
Joku varmaan vetää TAAS herneen (jos useammankin...) nenäänsä, ja mollaa tätä. Mut ihan sama minulle. Koska se joka sen tekee, niin on kyllä tosi katkera tms, eikä nauti omasta elämästä/-tilanteestaan.
Mitä mollattavaa viestissäsi on. Olisit jättänyt viimeisen kappaleen kirjoittamatta, se vei pohjan asialliselta viestiltä ja muutti sen tarkoitus perää. Vai oliko se kiertotie saada mollata aiheeseta, josta ei voi lähteä nälvimään.
Me ollaan kaikki inhimillisiä ja koetaan arkiset puuhamme raskaaksi omalla tavallamme. Olet todellakin oikeassa, perheessä pelataan samoilla säännöillä ja aikuisen ihmisen pitäsi ne säännöt jo tuntea. Se syy ei välttämättä löydy siitä toisesta osapuolesta, aina voi katsoa peiliin, että onko antanut toiselle tilaa perheen arjessa vai onko sitä tullut omatoimisesti pistetty hotelli pystyyn. Sopikaa säännöt ja pelatkaa samaan päähän. Niin se arki toimii. Yksinkertaista.
Kiitos.
Ihan huvikseni vaan kirjoittelin mitä itselle toi mieleen... :) En todellakaan ole sen luontonen immeinen, että haluisin millään lailla toisten mielipiteitä/ kirjoituksia haukkua. Se ei ollut tarkoitus. :)
Mut kevään-odotusta kaikille :)
tuo on. Itse pidän nimenomaan sitä pyykin pesua kaikista tuskallisimpana työnä. Koska en siitä lainkaan pidä, se on rankkaa, vaikka periaatteessa kone ne pyykit pesee. Ei se rankka juttu olekaan se koneen pyöritys, vaan niiden pyykkien kuivumaan laittaminen. Sen vahtiminen, että kone on pyörinyt ja sitten kuivatus.
Astianpesukone meillä on ollut nyt puoli vuotta. Sitä ennen olen pessyt astiat käsin (viisi henkinen perhe) ja voin kertoa, että tunti päivässä ei mitenkään riittänyt. Ei edes silloin kun sen sai tehdä keskeyttämättä kertaakaan lasten takia.
Kun perheessä on kolme hyvin syövää poikaa ja mies, niin ei ole mikään helppo juttu tehdä ruokaa kerralla niin paljon, että siitä riittäisi esimerkiksi kahdeksi päiväksi. En mistään ole edes löytänyt yli kymmenen litran kattilaa.
Lapset meillä siivoavat jälkensä kyllä, mutta helpommalla ja nopeammalla ehdottomasti pääsisin, kun siivoisin heidän jälkensä itse. Yritän uskoa, että tilanne muuttuu tässä joskus vuosien kuluessa ja jossain vaiheessa se siivous onnistuu heiltäkin siedettävästi. Toistaiseksi siihen ei ole päästy. Ja pölyjä en pyyhi kyllä juuri koskaan, enkä pese lattiaakaan, mitä nyt tahrat ja sellaiset.
Töissä käynti on helpotus monelle äidille, ainakin minulle. Töissä saa pari pientä taukoa päivässä ja kun lapset ovat päivän hoidossa, on koti tyhjänä ja niitä kotitöitä on paljon vähemmän. Ja mikä tärkeintä, töissä ei tarvitse joka ikinen sekunti olla tietoinen kaikesta, mitä tapahtuu ympärillä ja vastuussa jokaisesta ihmisestä lähettyvillä. Ja voi joskus jopa jutella aikuisen kanssa.
raskastahan se on (pyykin pesu) jos siitä ei pidä.
Luuleekohan tuo alkuperäinen äiti miehensä PITÄVÄN aina työssäkäymisestään? Kyllä se vaan totuus on, että työ kuin työ on joskus "tervan juomista" syystä tai toisesta. EI YKSIN KOTITYÖ.
Kotiäidit vain nyt ovat niin neljänseinän sisässä, jotta siinä saisi positiivista palautetta työstään edes joskus, muttakun ei. Se sitten aiheuttaa tälläisiä harhaluuloja korvaamattomuudesta.
Vähääkään väheksymättä kotiäidin upeaa, tarpeellista, huonopalkkaista, ja kiittämätöntä työtä.
Palkkaansa nähden se toki on turhankin raskasta.
Mutta jos palkkausta ei mukaan lueta niin, ei raskainta suinkaan. Ei edes lähelle.
se on rankimmasta päästä henkisellä tasolla. Henkisesti rankassa hommassa alkaa vaan väsyä sitten jo fyysisesti. Mieli alkaa tekemään tepposia, kun ainoa kommunikointi päivässä on hiekkalaatiikotasoa.
En sitä sano, monet miehet ovat täysin kykenemättömiä henkistä painetta rassaaviin ja pitkää pinnaa vaativiin töihin.
Kaikki kunnia kotiäideille henkisesti raskaasta, hienosti hoidetuista hommista.
"monet miehet ovat täysin kykenemättömiä henkistä painetta rassaaviin ja pitkää pinnaa vaativiin töihin."
Jep... ja suurin piirtein yhtä iso osa naisista.
Asennetta, asennetta. Totta kai on raskasta, kun lähtee siihen piiriin pyörimään.
Itse olin 5 v. kotiäitinä, lapsia tosin vain kaksi 1,3 v. ikäerolla ja se oli ihan lepposaa aikaa kun sai omaan tahtiinsa tehdä. Miestä tosin minulla ei ole ollut kymmeneen vuoteen, enkä ole sellaiselle keksinyt käyttöä vieläkään.
Nyt olen sitten ollut työelämässä ja työpäivän jälkeen alkaa se toinen työpäivä. Nyt on n. 3h aikaa siihen, mihin ennen oli aikaa koko päivä.
Raskasta, ei. Itse olen äitiyden valinnut ja etukäteen sen tiennyt mitä se tulee olemaanaan. Lapsetkin on osattava ottaa mukaan kodin töihin jo varhaisessa vaiheessa, sillä ei heitäkään voi opettaa, että he asusivat ilmaisessa hotellissa. Ikä tuo lisää vastuuta kodin asioista.
No joo, onhan se kotiäidin työ välistä aika raskasta, mutta on sitä kai raskaampaakin työtä, niinkuin joku tuossa edellä mainitsi omasta firmasta. Oma firma kuitenkin on ihan eri asia, sitä ei edes voi verrata kotihommiin. Kaikki äidit tietää, että ne kotihommat pitää hoitaa ja ei ne kyllä mitään kivoja hommia ole ja välillä myös aika raskaita, mutta sitten nämä oman firman omistajat eivät tule ajatelleeksi sitä, kuinka raskasta se on henkisesti, kun joudut kodin lisäksi hoitamaan lapset, et välttämättä ehdi nähdä muita aikuisia joiden kanssa jutella, et pääse niinsanotusti irti siitä kaikesta, toisin kuin työssä käyvät näkee päivittäin muita aikuisia ihmisiä ja pääsee omista piireistä "irti". Kyllä kotiäiditkin tarvitsevat omaa aikaansa ja lepoa siinä missä muutkin työläiset,eli kyse ei ole siitä, kellä on rankin työ vaan siitä ettei pidä aliarvioida toisten työmäärää ja jaksamista. Jokainen ihminen tarvitsee välillä lepoa!
Lisäksi vielä tälle firman pitäjälle! Jokainen valitsee itse oman työnsä! Vaihda alaa jos on kerran niin hirveen raskasta! Ei ainakaan tarvii tulla vähättelemään toisten töitä vaan sillä että oma työ on niin pirun raskasta! Ja hoidossa kait ne sinunkin lapset ovat! Sinulla on ruokatunti ja kahvitauot! Ihan varmassti!
Äitiyskin on valinta. Koti tosin meillä kaikilla on oltava. Koti ja lapset hoituvat itsesttään, kun ei tee niistä niin suurta numeroa ja jos on osannut tasapainottaa arkensa niin löytyy niitä aikuiskontakteja ja kahvi taukoja.
Minä en ollut se, joka tänne valittamaan tuli. Olen työhöni ja elämääni tyytyväinen ja onnellinen. Oikaisinpa vain pienen harhakäsityksen elämästä.
Ja totta puhut, tuon henkisen rasittavuuden mainitessasi. Siihenkin on muuten ratkaisu. Tosin se vaatiin lisää "papua" hiaan. Mutta ainakin minua ei kotiäitiys estänyt harrastamasta kotona oloaikanakaan, saatoimme esim. pakata koko konkkaronkan autoon ja huristaa esportsentteriin, ja pelata tennistä viereisillä kentillä (kaksi varattu) Ja lapsilla ja aikuisillakin oli tosi hauskaa. Tulee siinä näitä kodin ulkopuolisia suhteita hoidettua, eikä tule mökkihöperöksi. Silti kerkeää ihan hyvin kotihommat hoitaa.
Ja tämä nyt vaan oli yksi esimerkki, lukuisista muista jutuista joita voi harrastaa, ihan lasten kanssa. Pienimmän saa vaunuissa mukaan ihan helposti.
Jos tulkitsit, että vähättelin kotiäidin työtä, niin se johtuu ainoastaan heikosta itsetunnostasi. En koskaan vähättele työtä. En minkäänlaista työtä. Näin työnantajana itseasiassa arvostan kaikkea hyvin tehtyä työtä. Toki myös sitä, että työntekijät ymmärtävät pitää itsestään myös henkisesti huolta, ja näin "huoltaa" sitä työkykyä tulevaisuudenkin varalle.
Elämäni lunkeinta aikaa oli kahden lapsen kotiäitiys, mies kävi syömässä kotona joka päivä n klo 10:30 - 12:45 ja tykkäsi saada ruokansa lämpimänä. Kotona oli siistiä, lasten kanssa oltiin pihalla, mutta koskaan ei ollut"täysin vapaata".
Sitten tein paperityötä kotona kolmen pienen lapsen kanssa ja sain miehen uskomaan, että päiväruoka on klo 11-12 eikä veny niin kamalasti.
Pyykkikone ja tiskikone olivat ajatustaukoja paperityön välillä, vaikeinta oli keskustella asiakkaiden kanssa kun joku pieni kiukkusi ja mesoi. Iltoihin jäi paljon hommaa vaikka mies valitti, kuinka perhe-elo on ikävää kun pölynimuri huutaa. Kerran oikein sydämestä kivisti, kun toiseksi nuorin seurasi viereltä, kuinka keräsin ison työn papereita kasaan ja kun nostin nipun syrjään, tyttö hyppäsi alas, kääri mattoa rullalle ja kiljaisi iloisesti, -hei nyt siivotaan!-.
Sitten siirryin kodin ulkopuolelle töihin. Ei se mitään lomaa ja vapaata ole konttorissa istuminenkaan. Ulos ei pääse vaikka kuinka aurinko paistaa, siitä pitää puhelin huolen ja asiakkaat. Kahvin joku keittää valmiiksi yhdeksän maissa, mutta jollet kymmenessä minuutissa ehdi, niin ilman olet. Syömässä saa käydä eikä kukaan syödessä nypi hihasta eikä kaada maitojaan pöydälle. Useimmiten siitäkin on se glooria poissa, puheet kiertävät samoja projektiasioita ja taulukoita, esimiehen pikatehtäväkin sieltä usein tarttuu mukaan, jolloin on parasta kiitää työpöytänsä ääreen. Ja iltapäiväkahvia ei tarvitse edes ajatella. Sähköpostissa tulee tarkistettavia juttuja ja jos aikoo lähteä ihmisten ajoissa kotiin on parasta istua pöytänsä vieressä ja hoitaa hommat.
Palaveripäivät ovat vielä kamalampia. Istutaan joko yliviilennetyissä neukkareissa tai kamalan tunkkaisessa huoneessa, juodaan seissyttä kahvia ja pakko olla paikalla, koska itselle tarkoitettua kultajyvää pitää päivystää joka kalvolta. Puhelimet on luonnollisesti äänettömällä, vain isot päälliköt voivat vastata kesken palaverin ja juosta käytävään puhumaan. Usein saa vielä tehdä palaveripäivästä muistion, jonka tulee olla valmis heti tai ainakin huomenna. Jos palaveri on jossain muussa kaupungissa, vielä pahempaa. Aikataulu on sellainen, että lounastauko vietetään, mutta muuten on turha haaveilla kävelevänsä edes korttelia ympäri. Tämä se vasta pakkotahtista ja sidottua on.
Työssä ollessaan saa kuitenkin ne illat vapaaksi, kotitöille.
Äitiys ei automaattisesti tuo kotiäityittä naiselle tullessaan. Kotiäitys on valinta. Naisen kannalta vaativa valinta. Huono palkkaus, ei positiivista palautetta, surkeat eläke-edut, jos ei ole itse aktiivinen niin ei opi mitään uutta tänä aikana, ei ainakaan sellaista josta olisi hyötyä työmarkkinoilla, muutenkin päivystysluontoinen ja joskus jopa turhauttava työ. Ja lapset väistämättä kasvaa, ja joskus tarvitsisi sitten mennä sinne töihin, kun pieniä lapsia ei enää ole! Työmarkkinoilta on vain surkeita työpaikkoja vapaana, niille jotka eivät työkykyään ole päivittäneet. Helponpi ehkä jäädä edelleenkin kotiin, ja antaa miehen hoitaa työ-sara perheen elättämiseksi yksin? Sitä voi sitten miettiä, mitä se tekee kotiinjäävän henkiselle hyvinvoinnille siinä vaiheessa? Moni on tähän kuoppaan kuitenkin pudonnut. Usein jopa johtaa avioeroon. Mikä ei paranna naisen asemaa entisestään.
Hattua nostan henkisesti raskaan työn raatajille, mutta päivä raksalla, tai tehtaassa, voisi olla opettavainen kokemus kotiäidille.
Kotiäitiys tai mikä tahansa työ on juuri niin rankkaa kuin kyseessä oleva henkilö sen kokee. Jokainenhan voi sanoa vain omalta kohdaltaan sen, mikä tuntuu rankimmalta. Minusta töissä olemisessa on ehdottomasti parasta se, että saa syödä rauhassa. Jopa pitää kaksi kahvituntiakin rauhassa.
Toisekseen esimerkiksi kotiäitiydessä rankkuuteen vaikuttaa huomattavasti se, että kuinka paljon lapset sairastelee tai itkee. Työssä taas muut asiat. Itse kahden lapsen kotiäitinä koen rankimmaksi epäsosiaalisen elämän. Lapset sairastelee paljon, sitovat minut kotiin neljän seinän sisälle.. Muita ihmisiä ei juuri näe, kun ulos menokin saattaa olla mahdotonta kahteen viikkoon. :(
Ilman omia harrastuksiani ja miestä joka hoitaa lapsia iltaisin melko paljon, en selviäisi selväjärkisenä tästä elämänvaiheesta. Kotona olo on tavallaan rentoa, ei ole aikatauluja ym. mutta siihen vaikuttavat niin monet tekijät onko rankkaa vaiko ei ole. Asennoituminen toki auttaa, mutta positiivisuus alkaa olla vaikeasti tavoitettavissa silloin, kun kuukausien univelat painaa, ja vauva huutaa jatkuvasti.
Mutta tämä on lyhyt elämänvaihe. Olen varma, että kunhan vauvammekin pääsee kahden vuoden ikään niin elämä helpottuu.. Mutta sinällään elämähän on jokaiselle juuri niin raskasta, kun sen henk.koht kokee. Turhahan siitä on väitellä, että minun työni on raskaampaa kuin sinun.. Keskustella tietysti voi, mutta en usko, että on olemassa yhtä ainoaa oikeaa näkemystä, kun yleensä kaikki perustuu kuitenkin empiiriseen tietoon ja mutu-tuntumaan.
Huonolla organisaatiokyvyllä, ja surkealla ajankäytöllä, suunnittelemattomuudella, laiskuudella. Takuut annetaan ettei homma pelaa.
Jos taas suunnittelet, jaksottelet, jäsennät,ja esim. ostat ja teet isompia ruokia kerrallaan, huomaat että vapaa-aikaakin siunaantuu kuin tyhjästä.
Pitäisiköhän kotiäideillekin olla joku, esim kotitalouskoulu suoritettuna että olisi jokin ammattiosaaminen plakkarissa ennen lasten tekoa?
ja varsinkin kun on vauva niin sanoisin että kotiäitiys on rankkaa .
Tietysti tilanne on aivan eri jos on vaikka 1 lapsi tai lapset ovat jo isompia .
Se että ei ole hetken rauhaa ,ei ehdi istua kahvikupposelle edes -se tekee siitä raskaan .Alati olet lasten saatavilla .
Työelämässä sinulla on lounastauko ja kahvitauko ja työmatkat omaa aikaa ,jos vaikka muutoin olisikin kiireistä .
Jokaisella perheenäidillä pitäisi olla myös omaa aikaa .
Vaikka on vauvakin niin tunnin lekki illalla tekisi hyvää .
Ymmärrän toki että päivän tunnit ovat vähissä eikä kaikki halua kulkea kalenterin kanssa ja organisoida minuuttiaikataulua jotta ehtii tehdä kaiken .
Mutta aiaknsa kutakin .Nyt on rankkaa mutta lapset kasvavat !
Täällä kaikki tuntuvat haluavan päteä ja tapella kenen työ on rankinta ja kuka mitäkin osaa parhaiten ja mikä on parempi kuin toisella...inhottaa ihan. Ihmiset on erilaisia ja kaikki työ, oli se sitten kotona tai muualla, on raskasta omalla tavallaan. Toisten mollaaminen ja päteminen kuka pärjäisi missäkin on vain lapsellista ja tyhmää ja mielestäni täysin tarpeetonta.
Aivan kuin se fakta että joku tuntee työnsä olevan rankkaa mitätöisi jotenkin jonkin toisen työpanoksen rankkuuden. Itsellänikin on se tilanne että töissä saa levätä :D ja kotona olet juoksutettavana koko ajan ja tekemistä olisi enemmän kuin ehtii ja jaksaa tehdä.
Haluan myös muistuttaa että työn kuin työn Henkinen vaativuustaso on eri asia kuin fyysinen vaativuus. Ruumiillinen työ voi hyvinkin olla vähemmän "rankkaa" kuin äitiys (24h-päivystys lasten tarpeisiin), tai äitinä oleminen voi olla kuin lomailua työhön verrattuna. Jokaisella omanlaisensa kokemus ja etenkin, omanlaisensa perhe! Lapset ovat NIIN erilaisia että... mutta minullekaan itse työn tekeminen ei ole se vaativa osuus, vaan se jatkuva valmius, mitä tahansa itse olet tekemässä on se aina jätettävä kun lapsi tarvitsee jotain, mitä tahansa. Lapsi aina ennen itseä ja useimmiten itsen kustannuksella, aina ja jatkuvasti. SE on se mikä siinä kuluttaa.
***
Mielestäni vauva-aika on ollut helpointa!!Odota kun lapsi lähtee liikkeelle ja kerkiää joka paikkaan!!!Ja mitä isommiksi ja vanhemmiksi lapset tulevat niin rankemmaksi elämä menee.Huolet ja vastuu painavat aina vaan enemmän.Pikkulapsi-aika ennen kouluun menoa on paljon helpompaa kuin koulu-ikäisten vanhempana olo.Kokemusta löytyy.
sitä että vauva herättelee yölläkin ja jos on muita lapsia ei äiti saa levätä päivällä joten univelkaa on ja rutkasti .
Aikuisten ihmisten on tultava toimeen sillä unimäärällä, minkä hän saa. Äitiys on valinta, jonka yhteydessä luovumme täyspäiväisestä yksilön vapaudesta, nukkua, syödä jne... Lapset ottavat meistä kyllä kaiken irti ja lapset jos ketkä on erinlaisia, kuten me äiditkin ja miten olisimmekaan tässä tilanteessa ilman heidän isejään, heidän panoskin vaikuttaa. Koitetaan pysyä hereillä. Annetaa nyt lapsille aikaa, ollaan sitten myöhemmin väsyneitä.
selvästikään kirjoita sellainen, joka viimeisen viikon aikana on päässyt sänkyynsä käymään enimmillään tunniksi aamuyöstä, kun siihen asti on joku sairaista lapsista pitänyt hereillä ja vaatinut huomiota.
Väsymys on fysiologinen tila ja pahimmillaan jopa hengenvaarallinen, joten se ei ole vain tahdosta kiinni. Omasta jaksamisestaan huolehtiminen on todella tärkeää.
vauvat ole pitäneet vanhempiaan hereillä öisin.Toki yösyötöt on ollut,mutta ne hoidin kylkeä ja samalla rintaa vaihtamalla ja annoin itseni samantien vaipua uneen.Ja kun se yötissittely on loppunut 3-4-kuisena,vaikka olen täysimettänyt,niin kaikki meillä on nukkunut.Ja edelleen niin isoimmat kuin pienetkin nukkuu koko yön.Joten,tuosta valvomisen takia väsymyksestä en tiedä mitään.Toki viiden lapsen kanssa hetkittäin on väsynyt.Mutta silloin otan rennommin ja käyn vaikka kaverilla kylässä.
Sinähän olet ainut jolla on lapsia. Tällä hetkellä on aika paljon tauteja liikkeellä, joten lapset sairastaa ja vaatii enemmän huomioita, muillakin kuin vain teillä. Nyt on aika antaa heille hoivaa ja huolenpitoa. Kitistään sitä väsymistä sitten kun lapset voivat paremmin. Nyt ei ole muuta kuin tahtoa.
Lukematta ketjun muista vastauksia, kyllä mun mielestä olisi paljon rankempaa olla vaikkapa avomieheni asemassa ja tehdä kolmivuorotyötä tehtaalla. Pidän itseäni onnekkaana, kun ei tartte, vaan "saan" olla kotona. Fyysistä rasitustakaan ei juuri pienten lasten kanssa tule. Vauvan/taaperon kanssa yövalvominen on kyllä usein raskaampaa kuin töissäkäynti, mutta päivien kulku on niin rentoa että - ainakin jos vertaan moniin "oikeisiin" työpaikkoihin.
on vain se vauva ja taapero, muttei montaa taaperoa vauvan lisäksi.
Itse olen ollut kolmivuorotöissä tehtaalla ja pidin sitä huomattavasti helpompana hommana. Tietysti asia on eri sitten kun kotiin tullessa on vielä ne kotiäidin hommat, mutta jos helpolla haluaa päästä, niin kyllä se työssäkäynti on helppoa.
Lapset tietysti ihan eri tavalla palkitsevia, eli en minä sitäkään valita.
Jos kotiäitinä olo on rankinta, niin miten homma kevenee kun käy niiden hommien lisäksi vielä töissäkin? Meillä ainakin ihan samat hommat joutuu tekemään äippälomalla, vuosilomalla, hoitovapaalla kuin silloin kun on töissäkin. Lisänä vain tuo päivä pois kotoa.
Ihan pötyä on väittää kotiäitiyttä raskaimmaksi hommaksi! Joka niin sanoo ei ole oikeasti töissä kai koskaan käynytkään..
Ja ihan vielä pakko provota vielä sen verran loppuun, että kotiäiti ei ole synonyymi ahkeralle jne ihmiselle vaan se kertoo vain siitä, että ei käy töissä. Joku kun todella vain on siellä kotona eikä tee juurikaan mitään. Toinen taas on kovin puuhakas olija kotosalla ja tekee siellä todella työpäivää lähes vastaavan rupeaman.
kaksivuotiaamme kanssa, niin mullahan ois aina lomaa.. :) Mutta kun on toi vauvakin, niin lomailu on kaukana. Mut aikansa kutakin!
omalla kohdalla kotona on neljä "hoidettavaa" ollut enimmillään ja pari koira aja huusholli ja silti se on leikkiä siihen verrattuna kun töissä on kolmesta kuuteen samanveroista hoidettavaa kuin vauva, koko vain toinen ja edelleen ne kotihommat odottaa siellä..
On kyllä ehkä töistä hieman kiinni mikä ero on kotona olossa ja töissä käynnissä, mutta aina kotityöt on työn päälle kuitenkin?
Minun ystäväni on omistaa lehmiä, olen asunut heillä väliaikaisesti ja hoidin sitten lehmiä apuna kiitokseksi..
Aamulla noustiin ylös ennen sian pierua ja monesti valvottiin yökin, kun odoteltiin että koskas se meijän mansikki rupeaa synnyttämään..
Iltaa myöhään tehtiin hikihatussa töitä.
Olen sitä mieltä että tämä äitiys on lomaa noihin hommiin verrattuna.
Olen ollut muillakin eläintiloilla töissä ja ihan totta, raskaampaa se työ on kuin äitiys.
Noissa eläintiloilla olet muuten myös 24/7 se eläinten omistaja..
Kun oli ne lehmät sun muut ja siihen lisäksi muksut ja kotityöt, jotka "vähän" erosivat nykyajan kotitöistä. Muistanpa kun minun isoäitini joskus selitti sitä kun miehille piti tehdä ruuat valmiiksi kun tulivat pellolta ja samaan aikaan yrität hoitaa muksukatrasta, jotka nekään eivät siihen aikaan mitään pieniä olleet... Ei ollu eineksiä eikä astianpesukoneita jne. Hyi helvetti kun teki pahaa kun niitä juttuja kuunteli =) Ja silloin ei valitettu työn raskaudesta. Se tehtiin mikä piti tehdä, vaikka olisi kuinka väsyttänyt.
Kyllä nykyäideillä on hyvä olla!
Nimimerkillä "kahden pienoisen kotiäiti"
Karvat nousee pystyyn näistä jutuista. Kyllä jokaisessa ajassa on ne hyvät ja huonot puolensa. Ei ennen vanhaan maataloissa niitä lapsia tarvinnut yleensä yksi hoitaa, oli sukua ympärillä ja isompia lapsia käyettiin surutta lapsenlikkoina. Eikä vaatimustaso ollut lähellekään tätä päivää. Kunhan lapset hengissä selvisi ja muutenkin elämässä jotenkin mentiin eteenpäin.
Kyllä nykyvanhemmilla on paljon kovemmat paineet ja yksinäisyys lasten kanssa kotona voi olla todella totaalista.
oma vika! Turha parkua.