Seuraavaksi kerron mieleeni tulleesta kummallisesta mielleyhtymästä. Mikä vaikutus tunnetulla sotilaalla Lauri Törnillä oli Väinö Linnna Tuntemattoman sotilaan ja Pohjantähti-trilogian henkilöhahmoon Vilho Koskelaan?
Vilho Koskela on kirjallisena fiktiivisenä hahmona muodostettu hyvän johtajan malliksi, suomalaisen reservin upseerin perikuvaksi. Törnin soturimaine on taas legenda sinänsä ja todellista elämää.
Vastaus on tässä tosielämän Lauri Törni ja mielikuvitushenkilö Vilho Koskela toimivat upseeripulan takia komppaninapäällikköinä talvisodassa ja kumpikin samalla suunnalla, Lemetin ja Koirinojan suunnalla.
Lauri Törni toimi upseeripulan takia ErP 18:n 1 komppaninan päälikkönä ollessan alikersantti. Komppania oli tosiasiassa joukkueen suuruinen (Lähde Ari Rautala: Sotiemme taistelupaikoilla s.28)
Entäpä Vilho Koskela, Voitanee lainata tektiä Pohjantäden 3. osasta:
" Kotiväki tiedusteli Vilholta hänen vaiheitaan, mutta hän vastaili lyhyesti ja haluttomasti:
- En minä tiedä. Kai ne suuren upseeripulan takia kouluttaa meikäläisiäkin.
- Etkös sinä kertonut ollees joukkueenjohtajanakin?
- Olin minä välillä komppanianpäällikkönä... Jos semmoisesta voi puhua. Muutama puolikuollu mies eikä yhtään upseeria jäljellä.. Sitten tuli kyllä"
Tässä Vilho, joka oli komennettu upseerikouluun, kertoilee vastentahtoisesti sota-asioista kotiväelleen.
Hieman myöhemmin kirjassa on keksustelu Vilhon tavatessa Kylä-Pentin Kirstin, jonka kanssa oli Viholla jonkinlaista vipinää ollut. Juttelu vie sotaan ja tulevaan upseeriuteen, mutta Vilho ei jaksa olla innostunut tytöstä, josta oli rauhan aikana kiinnostunut. Jälleen lainaus Linnan tekstiä: "Mutta Lemetin ja Koirinojan metsissä oli revitty rikki hänen kyläläissielunsa"
Myös Tuntemattomassa on lyhyt kuvaus, jossa sotamies Hauhia ujosti tiedustelee Koskelan sotilasuraa. Koskela kertoo toimineensa aliupseerina talvisodassa joukkueenjohtajana ja "pudonneensa" komppanianpäälliköksi.
Tapahtumakulku ei sinänsä ole kovin ihmeellinen, aliupseerit toimivat joukkueenjohtajina sodassa upseeritappioiden ollessa suuria; harvemmin sentään komppanianpäälliköinä.
Siis Lemetissä molemmat herrat talvisodan alikersantteina, toinen todellisena henkilönä toinen kirjailijan mielikuvitushenkilönä. Mielenkiintoinen yhtymäkohta, jolla ei liene mitään sen enempää merkitystä, mutta jäi mielen taustalle lukiessani tuota Rautalan kirjaa Lemetin taistelusta. Välitön assosiaatio Pohjantähteen syntyi.
Vilho Koskela on kirjallisena fiktiivisenä hahmona muodostettu hyvän johtajan malliksi, suomalaisen reservin upseerin perikuvaksi. Törnin soturimaine on taas legenda sinänsä ja todellista elämää.
Vastaus on tässä tosielämän Lauri Törni ja mielikuvitushenkilö Vilho Koskela toimivat upseeripulan takia komppaninapäällikköinä talvisodassa ja kumpikin samalla suunnalla, Lemetin ja Koirinojan suunnalla.
Lauri Törni toimi upseeripulan takia ErP 18:n 1 komppaninan päälikkönä ollessan alikersantti. Komppania oli tosiasiassa joukkueen suuruinen (Lähde Ari Rautala: Sotiemme taistelupaikoilla s.28)
Entäpä Vilho Koskela, Voitanee lainata tektiä Pohjantäden 3. osasta:
" Kotiväki tiedusteli Vilholta hänen vaiheitaan, mutta hän vastaili lyhyesti ja haluttomasti:
- En minä tiedä. Kai ne suuren upseeripulan takia kouluttaa meikäläisiäkin.
- Etkös sinä kertonut ollees joukkueenjohtajanakin?
- Olin minä välillä komppanianpäällikkönä... Jos semmoisesta voi puhua. Muutama puolikuollu mies eikä yhtään upseeria jäljellä.. Sitten tuli kyllä"
Tässä Vilho, joka oli komennettu upseerikouluun, kertoilee vastentahtoisesti sota-asioista kotiväelleen.
Hieman myöhemmin kirjassa on keksustelu Vilhon tavatessa Kylä-Pentin Kirstin, jonka kanssa oli Viholla jonkinlaista vipinää ollut. Juttelu vie sotaan ja tulevaan upseeriuteen, mutta Vilho ei jaksa olla innostunut tytöstä, josta oli rauhan aikana kiinnostunut. Jälleen lainaus Linnan tekstiä: "Mutta Lemetin ja Koirinojan metsissä oli revitty rikki hänen kyläläissielunsa"
Myös Tuntemattomassa on lyhyt kuvaus, jossa sotamies Hauhia ujosti tiedustelee Koskelan sotilasuraa. Koskela kertoo toimineensa aliupseerina talvisodassa joukkueenjohtajana ja "pudonneensa" komppanianpäälliköksi.
Tapahtumakulku ei sinänsä ole kovin ihmeellinen, aliupseerit toimivat joukkueenjohtajina sodassa upseeritappioiden ollessa suuria; harvemmin sentään komppanianpäälliköinä.
Siis Lemetissä molemmat herrat talvisodan alikersantteina, toinen todellisena henkilönä toinen kirjailijan mielikuvitushenkilönä. Mielenkiintoinen yhtymäkohta, jolla ei liene mitään sen enempää merkitystä, mutta jäi mielen taustalle lukiessani tuota Rautalan kirjaa Lemetin taistelusta. Välitön assosiaatio Pohjantähteen syntyi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.