Näin eron ollessa nyt vaihtoehtona mietin tuota huoltajuusasiaa. Yhteis- vai yksinhuoltajuus? Meillä mies ei ole koskaan ollut pahemmin vastuussa lasten asioista. Kaikki päiväkoti-, koulu-, neuvola-, lääkäri-, yms.. asiat ovat olleet minun hoidettavana ja siis minun vastuulla. Vanhempainillassa on kerran käynyt ja tuolloinkin hänen mielestään se oli tarpeeton, lääkäriin vienti on häneltä tuskaa ja kirosanojen kera siellä on ja usein vihaisena poistuukin jonotuksesta, neuvolassa ei ole koskaan ollut mukana, yhtään hakemusta ei ole koskaan allekirjoittanut jne. Tuota huoltajuusasiaa selvittäessäni olenkin tässä huomannut, että olen tainnut liki yksinhuoltaja ollakin aina… Kannattaisiko siis yksinhuoltajuutta hakea heti suoraan? Uskon miehen siihen suostuvan, enkä usko hänen tämän enempää koskaan vastuuta lapsista ottavan. Lisäksi hän on aika paljon työmatkoilla, jolloin hänen tavoittaminen on vaikeaa. Tapaamiset olisivat varmaan joka toinen viikonloppu. Miten teillä muilla tuo huoltajuus on ratkaistu?
Huoltajuusasiaa
miettivä66
15796
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nyt listasit mitä miehesi ei ole tenhnyt lasten eteen niin listaa myös ne asiat mitä miehesi on tehnyt lastenne eteen.
Lapsista eroaminen on järkyttävin eron seuraus. Eron alkutiimellyksessä isä ei tiedosta omaa merkitystään, arvoaan.
Isä ja lapset menettävät yhteisasumisen ja samalla siis arjen jakamisen. Isä ja lapset saattavat vieraantua toisistaan, kun isälle ja lapsille käytännön mukaisesti annetaan standardi joka toisen viikonlopun tapaamisoikeus.
Mikä on se äidin oikeus omia lapset automaattisesti itselleen. Lasten jäädessä äidin luokse asumaan, vanhemmilla olisi yhteishuoltajuus eikä isässä olisi moitittavaa niin äidille jää kuitenkin yksinmääräämisoikeus, isä voidaan syrjäyttää lähes täysin.
Huoltajuus muotoa mietittäessä tulisi ottaa huomioon myös se, että missä lapset asuvat eron jälkeen, (onko se tosiian automaattisesti äiti), että kumpi hoitaa tapaamisvelvoitteensa paremmin ja kummalla vanhemmalla on myös taloudellisesti paremmat edellykset olla vanhempi lapsilleen.
Jos sinä tosiian olet ollut nyt jo arkisesti päävastuussa lapsista, niin yksinhuoltajuus on varsin varteen otettava vaihtoehto. Isä ei siinä häviä mitään, jos hän hoitaa tapaamiset yms. ilman kirjallisia minuutti aikatauluja.
ole osallistunut pahemmin mihinkään. Aika paljon on lapsilleen antamiaan lupauksia myös pettänyt. Lasten harrastukset myös ovat minun vastuulla. Toki mies on lasten kanssa, mutta lähinnä silloin kun itse haluaa ja jaksaa. Miettiessäni asiaa nyt, en oikein saa päähäni mitä asioita mies tekisi. Arki ei paljoa meillä muutu, vaikka miestä ei kuvioissa olisikaan. Valitettavasti. Lasten asuminen ja huoltaminen näin on ollen on aikalailla selvyys, eikä mieskään sitä halua kyseenalaistaa.
Niin, nyt kun olet eroamassa se mieskin on ihan kelvoton isäksi. Jos sinä olet hyvä äiti, pidät lastesi edun aina päällimmäisenä.
Lapselle nuo päivittäiset huoltoasiat eivät suinkaan ole ne tärkeimmät ja oleellisimmat. Mieti itse, mitä sinulle on lapsuudestasi jäänyt mieleen hyvinä muistoina? Neuvolassa käynnitkö?
Isän merkitys lapselle kasvaa iän myötä. Isän ja äidin roolit ovat erilaisia, mutta on itsekeskeistä ja sokeaa kuvitella, että toinen olisi jotenkin tärkeämpi lapselle kuin toinen.
Anna lapsesi pitää isänsä. Et tule sitä katumaan, jos jätät katkeruutesi ja kostonhimosi toteuttamatta.
nyt ole miehen kelvottomuudesta ole puhunut. Mutta totuus on, että kovin vähän on osallistunut. Ja toki aion lapsille isän suoda, sitäkään ei aio estää. Huoltajuudesta lähinnä nyt on kyse itseni kannalta, onko helpompaa kuitenkin pyytää yksinhuoltajuutta, jolloin asiat pysyisivät minulla ennallaan eikä tarvitsisi miehen mielipiteitä ja allekirjoituksia pyydellä? Tapaamisista aion kyllä pitää huolen, että onnistuvat.
Vaikka isästä voitaisiin osoittaa vikoja ja puutteita tiettyyn, hyvinkin äärimmäiseen rajaan saakka, niin mikä on se laki, jonka mukaan äiti on lapselle isää tärkeämpi. Miehellä on laillisia oikeuksia, pidät siitä sitten tai et.
Ehkä sinun arkesi ei muuutu, mutta entä lapsesi tai heidän isänsä. Oletko sinä kertonut mitä hän mikä on hänen arvonsa lastenne elämässä, hän ei välttämättä sitä tiedosta, jos hänelle ei ole annettu tilaa teidän arjessa. Ehkä hänelle on annettu perheessänne tietty rooli, johon hän on alistunut. Sinä syytät isää lastensa hylkäämisestä, voisiko olla niin, että olisit provosointut tilanteen tähän pisteeseen.
Ei yksinhuoltajuus mitenkään helppo asia ole, jos lastesi isä ei sitä halua.
Joudut todistelemaan viranomaisille, miksi olisi lapsille parempi, että olet heidän yksinhuoltajansa, vaikka isä haluaisi yhteishuoltoa.
Mieti nyt realistisesti: todellakinko ajattelet, ettei tuo todistelu mitenkään vaikuttaisi teidän vanhempien väleihin ja sitä kautta lapsiin?
Mikä siinä yksinhuoltajuudessa olisi niin paljon parempaa, että se kaikki nuo haitat kattaisi?
En voi välttyä ajatukselta, että haluat osoittaa "paremmuutta" tuon yksinhuoltajuuden kautta. Aivan kuten kirjoituksissasikin mitätöit isän panoksen melko kokonaan. Oletko nyt ihan rehellinen itsellesi motiiviesi suhteen?
Ero sinällään on raskas, yksinhuoltajuus on täydellinen isän mitätöinti henkisellä tasolla.
Ei niitä papereita montaa tule, jossa tarvitaan kummankin allekirjoitus. Mopokortti ja henkilötodistus/passi.
Jos sinulle sattuu jotain esim. menehdyt ja olet ainut huoltaja, niin mihin lapset sitten menee?? Lastan kannalta olisi hyvä että et olisi ainut virallinen huoltaja. Ääritilanteissa flekmaattisista isistä kuoriutuu vastuuntuntoisia vanhempia.
Anteeksi, mutta en voi välttyä ajatukselta, että toimit nyt asiassa himen oman pettymyksen kokemuksesi kautta.
on, että ei ehken itsellä nyt ole tämän asian miettimiseen sopiva ajankohta. Pitänee nyt hiukan vetäytyä ja miettiä asiaa uudelleen kunhan sitä osaa järkevämmin miettiä.
Huoltajuutta olen kuitenkin kovasti miettinyt ja kumpaakin vaihtoehtoa pohtinut kovasti. Vaikka mies ehkei ole osallistunutkaan pahemmin arkeen, niin en kuitenkaan ole kieltämässä tapaamisia tai lasten asioihin osallistumista. Enkä missään nimessä halua isyyttä mitätöidä.
Raskaita asioita nämä ja raskas ajankohta...
että, isä joka ei ole yhteisolon aikana halunnut osallistua ja siivotakin on täytynyt silloin kun hän ei ole kotona , ettei häiriinny, haluaa eron jälkeen olla niin kaikkivoipa, päättää kaikesta, haluaa kaiken. En siis usko enää teorioihin ihmisistä, jotka ei kehtaa tai halua. Tietty katkeruus antaa ihmiselle ihme voimat. Eli sellaisen "nahjuksen" kanssa voi vielä joutua vaikeuksiin.
Ehkäpä harvemmin on kuitenkaan näin. Äitihän voittaa aina. Äidillähän on yksinmääräämisoikeus. Ehkä tälläinen "nahjus" ei ole saanut tilaa osallistua, hänelle on annettu elättäjän rooli, tyytyköön siihen. Miehethän on hitaita oppimaan ja huomaavaan oman arvonsa isänä, ehkä arjen menättäminen lasten kanssa, antaa ihmiselle ihme voimia, eikä katkeruus.
Itseppä me lastemme isät olemme valinneet vikoineen päivineen ja niitähän ajan mittaan tulee lisää, ja ne hyvät puolet jää tappiolle. Itsestä puhumattakaa, jää meinaat ne omat puolet huomaamatta ja meissähän ei ole mitään vikaan koskaan , meidän miehet vaan on arvottomia, mitään aikaan saamaattomia nahjuksia. Mutta, mutta, seura tekee kaltaisekseen.
miten niin äitiys voittaa aina, ei se aina niin mene. On myös tosi kovia miehiä. Tarkoitan vaativia ja kaiken haluavia. Harvemmin niistä saa lukea.
Meillä on kanssa yhteishuoltajuus ja 13 v tyttö on asunut isänsä osoitteessa.Nyt isänsä on löytänyt uuden naisystävän ja tyttö ei sulata tätä naista ollenkaan.Tyttö on asunut luonani 2 kk ja on ilmoittanut isälleen ettei aio enään tulla hänen luokseen ollenkaan koska inhoo isänsä uutta naista ja hänen lapsiaan todella paljon.Meillä on sosiaalitoimistossa menossa keskustelukierros eli tyttö ja minä lapsen äiti on haastateltu.Lapsen isä menee sinne seuraavaksi.Olen yrittänyt laittaa ex- miehelle tekstiviestejä mutta mies ei vastaa mulle mitään,eikä suostu keskustelemaan.Olen vastannut kaikesta menoista mitä mitä tänä aikana on ollut.Käyttänyt silmälääkärissä,ostanut uudet lasit, maksan tytön puhelinlaskut ,vakuutusmaksut ym ym.Isäntä ei ole valmis antamaan lapsen osoitetta mulle vaan meinaa että tytön on pakko hyväksyä hänen uusi nainen vaikka tyttö voi huonosti isänsä luona.Eli meille on ilmeisesti tulossa käräjille meno jossa meinaan hakea lapseni yksinhuoltajuutta ja osoitetta samalla.Koska meillä ei ole mitään keskusteluyhteyttä keskenämme enään.Ex-mies on sitä mieltä että minä olen kääntänyt lapsemme häntä ja uutta naisystävää vastaan.No onneksi tämän ikäistä lasta ei mikään sossu tai mikään mukaan laitos pysty pakottamaan isälleen jos lapsi ei sinne halua tällä hetkellä mennä sen olen selvittänyt lakimieheltäni.Yhteishuolto vaatii hyvät välit jotta se onnistuu niin kuin sen on tarkoituskin toimia.Tyttö on ilmoittanut isälleen että hän ei halua olla tekemisessä hänen kanssaan.Kertokaa onko kukaan samanlaisessa tilanteessa ja oletteko onnistunut muuttamaan yhteishuoltajuuden yksinhuoltajuudeksi ?? Niin ja tietenkin isäntä on haukunut mut hulluksi ja että pilaan tytönkin elämän.No mä olen hankinut asianajajan toimesta psykiatrin lausunnon jossa minut todetaan täysin terveeksi ja hyväksi äitiksi..En enään tunne ex-miestäni ja tytölleen hän on sanonut että hän haluaa olla nyt itsekäs ja ajatella vain itseään ei ketään muuta...ei edes omaa lastaan...Käyn töissä ja pystyn elättämään ja pitämään lapsesta kyllä huolta.En polta tupakkaa enkä juo alkoholia ...Jos teillä on vastaanvanlaisestä kokemusta kertokaa ..se auttaa selviämään tässä arjessa..Tiedän että aurinko paistaa sinne risukasaan jonain päivänä..Minulle tyttö on tärkein..
Eli tytär on asunut isänsä luona, ei sinun luonasi. Miksi?
Lasten ei kuulu päättää vanhempiensa parisuhteista. Se, että 13-vuotias tyttö on mustasukkainen isän uudelle kumpanille, on ihan tyypillistä. Missään nimessä sen ei pitäisi antaa vaikuttaa asumisjärjestelyihin. Saati sitten huoltajuuteen.
Mieti asiaa siten, että olisit isän tilanteessa. Antaisitko todellakin lapsesi päättää siitä, kenen kanssa seurustelet? Ja kokisitko kohtuuttomaksi, jos lapsesi isä seurustelusuhteesi nojalla hakisi yksinhuoltajuutta...
en suosittele yhteishuoltajuutta, vaan mielummin määräaikaista yksinhuoltajuutta kaikille alkuunsa. Kannattaa ensin katsoa mihin etävanhemmalla on haluja ja sitten vasta miettiä yhteishuoltajuutta. huoltajuus asiat kun voi myös tehdä määräaikaisiksi, kunnes on näyttöä yhteishuoltajuuden toimivuudelle.
Samoin täällä, lähes yksinhuoltaja koko avioliiton ajan. Mies töiden vuoksi pitkiä aikoja poissa, kaikesta olin silloin vastuussa. Ja hyvin on aina lasten kanssa pärjätty.
Miehen ilmoittaessa yks kaks hakevansa eroa, uus oli jo valmiina, lapset halusivat ehdottomasti jäädä kanssani asumaan. Eroaminen tuli täytenä shokkina, täynnä loukkaamista ja julmuutta. Siltikin huoltajuudesta päätettäessä pystyin jotenkin vihasta huolimatta ajattelemaan, onhan hän lasten isä, ja lapsilla oikeus isän huolenpitoon.
Eipä se paljon muuta ole käytännössä ollut, kuin asia paperilla. Passin ja mopokortin kohdalla on vaadittu molempien nimet.
Koti ja "elämä" ovat kuitenkin luonani, isällä ovat todella vähän. Vanhemmiten varmasti vähenee edelleenkin. No, meillä näin, ei valittamista.