Tämä on varmasti tosi surullista ja säälittävää luettavaa, mutta pitääpä nyt kuitenkin avautua jossakin...
Eli meillä on ylivilkas ja ylivirkeä 1-vuotias ja odotan nyt toista lastani. Lueskelin juuri, kun Marjukka Karttunen kertoi raskaudenaikaisesta jatkuvasta panetuksesta ja seksikkäästä olosta. Onko tuollaistakin oikeasti jossakin? Itseäni lähinnä seksi ällöttää!!! :((((
En muista, milloin viimeksi olisin halunnut suudella tai koskea miestäni. En muista, milloin olisin oikeasti halunnut seksiä hänen kanssaan. Kun olen hoitanut päivän velvollisuudet kodin ulkopuolella ja lapsenhoidot muut kotihommat päälle, niin haluaisin olla vain yksin!
Jo pelkästään mieheni haju, terävä parran sänki ja hiukset ällöttävät. Joskus, kun olen ryhtynyt hänen kanssaan seksiin, niin tekisi mieli repiä ja mukiloida hänen naamansa sillä niin paljon se huohottava pärstä mua ärsyttää. Tekisi mieli vain kiljua, että jättäkää nyt, saatana, kaikki mut rauhaan ja antakaa olla!!!
Mieltäni katkeroittaa se, että tällaisessa elämäntilanteessa pienen lapsen äidiltä joku edes viitsii vaatia seksiä. Haluaisin jonkun lääkärintodistuksen, etten oikeasti saisi harrastaa seksiä. Tänä aamuna piti taas alkaa ukon kanssa hommiin, ja nyt alavatsaan sattuu ja alapäätä kirvelee. Perhana, ihan kuin tässä ei olisi fyysisiä vaivoja ja pahoinvointia jo muutenkin. Ei tämä ollut eka raskaudessa ollenkaan samanlaista.
Kun 1-vuotias roikkuu minussa satunnaisten hoitopäivien jälkeen niin siinä on minulle jo ihan riittävästi läheisyyttä. Siis oikeasti, menisi tuo ukko vaikka vieraisiin, kunhan mä saisin käydä rauhassa suihkussa ja vaihtaa vaatteeni ilman sitä kuolaavaa katsetta ja jatkuvaa painetta siitä, että taas pitäisi antaa!!!!
Eli meillä on ylivilkas ja ylivirkeä 1-vuotias ja odotan nyt toista lastani. Lueskelin juuri, kun Marjukka Karttunen kertoi raskaudenaikaisesta jatkuvasta panetuksesta ja seksikkäästä olosta. Onko tuollaistakin oikeasti jossakin? Itseäni lähinnä seksi ällöttää!!! :((((
En muista, milloin viimeksi olisin halunnut suudella tai koskea miestäni. En muista, milloin olisin oikeasti halunnut seksiä hänen kanssaan. Kun olen hoitanut päivän velvollisuudet kodin ulkopuolella ja lapsenhoidot muut kotihommat päälle, niin haluaisin olla vain yksin!
Jo pelkästään mieheni haju, terävä parran sänki ja hiukset ällöttävät. Joskus, kun olen ryhtynyt hänen kanssaan seksiin, niin tekisi mieli repiä ja mukiloida hänen naamansa sillä niin paljon se huohottava pärstä mua ärsyttää. Tekisi mieli vain kiljua, että jättäkää nyt, saatana, kaikki mut rauhaan ja antakaa olla!!!
Mieltäni katkeroittaa se, että tällaisessa elämäntilanteessa pienen lapsen äidiltä joku edes viitsii vaatia seksiä. Haluaisin jonkun lääkärintodistuksen, etten oikeasti saisi harrastaa seksiä. Tänä aamuna piti taas alkaa ukon kanssa hommiin, ja nyt alavatsaan sattuu ja alapäätä kirvelee. Perhana, ihan kuin tässä ei olisi fyysisiä vaivoja ja pahoinvointia jo muutenkin. Ei tämä ollut eka raskaudessa ollenkaan samanlaista.
Kun 1-vuotias roikkuu minussa satunnaisten hoitopäivien jälkeen niin siinä on minulle jo ihan riittävästi läheisyyttä. Siis oikeasti, menisi tuo ukko vaikka vieraisiin, kunhan mä saisin käydä rauhassa suihkussa ja vaihtaa vaatteeni ilman sitä kuolaavaa katsetta ja jatkuvaa painetta siitä, että taas pitäisi antaa!!!!
Vastaukset 71
Vanhimmat
Emmävaanymmärrä? Enlainkaan.
No juuri sen takia, että saisin itsekin hetken rauhan, kun ukko ei kulje jatkuvasti hermostuneena perässäni! Kyllä se aina hetkeksi rauhoittuu, kun sille antaa.
vastentahtoisesti. Kait annat puutarhurillekin kun se oikein vonkaa? Ja bussikuskille?
Nainen, sä olet halpa!
kun kehtaat tuollaista edes ääneen lausua. Oletko koskaan asunut avioliitossa? Tiedätkö edes sitä,että avioliiton sisällä tapahtuu suurinosa raiskauksista niitä ei vain kehdata/ haluta/ uskalleta tuoda esille? Älä tuomitse kun et asiasta mitään tiedä.
Miksi et arvosta itseäsi lattiarätin vertaa, ei seksi ole pakollista jos ei halua.
Tiedätkö, mun mies on sellainen, ettei hän yksinkertaisesti hermostuu puutteessa. En millään tavalla pelkää hänen reaktioitaan ja olen puhunutkin tunteistani hänelle suoraan. Kuitenkin joskus koen, että minun on huomattavasti helpompaa tuijottaa viisi minuuttia kattoa silloin tällöin kuin kestää sitä, että äijä tulee kertomaan seksistisiä juttuja ja hinkkaamaan housujen etumustaan peppuani vasten. Minua jo ällöttää pelkästään se, että mieheni kehuu ulkonäköäni, kun laitan aamuisin perusmeikin naamaan ja kauniit vaatteet. Olisiko se vastaus ongelmaan, että alkaisin näyttää petolinnun pyllyltä?!?
Mieheni ei ole todellakaan mikään seksihullu tai pornon suurkuluttaja. Mielestäni on ihan normaalia, että terve 3-kymppinen mies haluaa seksiä 2-3 kertaa viikossa. Minulle sekin on aivan kertakaikkisen liikaa. Mieheni tässä pitäisi kunnioittaa minua ja antaa kehoni olla rauhassa!
Mä taidan olla sitten aivan helvetin väsynyt, kun en jaksa enää edes kieltäytyä...
En minä ainakaan vasten omaa tahtoani koskaan miehelle vain miehen mieliksi antaisi.
Mutta onneksi meillä ei ole tollaisia ongelmia, seksi sujuu puolin jos toisinkin. (raskauksista huolimatta) (3 lasta)
No nauti sitten seksistä, mutta todella asiatonta tulla kommentoimaan "yläpuolelta" tilannetta, johon et selvästikään pysty samaistumaan. Onnellista elämää jatkossakin! Eiköhän teille tule tuolla menolla vielä neljäskin lapsi.
mahdollisuus sinunkin oppia miten pitäisi tehdä jotta tuosta kierteestäsi pääsisit väljemmille vesille. Mutta ymmärrän toki kiukkuilusi.
Eikä muuten tule sitä neljättä lasta. Ikä tulee minulla vastaan. Sinä taasen taidat olla vielä nuori. (tai ainakin nuorempi)
Miksi et keskustele miehesi kanssa tästä asiasta? Ei se ongelma varmaan minnekään katoa jos otat asian ihan reilusti puheeksi. Eiköhän miehesi voi sitten tarpeen tullen purkaa paineensa muulla tavoin!?
Voi kun hyvä vinkki! Kerrotko seuraavaksi, että joulupukkia ei ole olemassa! Luuletteko, että olen oikeasti niin idiootti, etten osaa puhua mieheni kanssa! Mutta ilmeisesti olen sitten naimisissa jonkun idiootin kanssa, koska puhe ei mene perille. Lukekaa muut viestit, niin ei tarvi kysellä niin paljon! En ole hakemassa neuvoja vaan ymmärrystä ja tukea.
väärästä päästä.
täältä vain kaikuja omiin mielipiteisiisi?
Siinä tapauksessa mene komeroon ja puhu kovalla äänellä, ja kuuntele huolellisesti. Se helpottaa, ja teksti on mieleistäsi.
Siis mikä mielipide? Olenhan itsekin sanonut, että tilanne risoo minua. En päättänyt raskauden aikana yhtenä kauniina aamuna, että tästä lähtien minusta tulee frigidi ja alan inhota seksiä sekä voida pahoin mieheni läheisyydessä. Ehkä mä olen sitten tosiaan niin mielenvikainen idiootti, että ainoastaan masennuslääkekuuri ja terapiajakso voi pelastaa pipin pääni. Onhan aivan sairas tilanne, kun ihmistä ei kiinnosta naiminen. Varsinkin 2000-luvulla.
Olisi kiva, että joku sanoisi edes jotakin rohkaisevaa eikä vaan räksyttäisi. Voihan tietty olla, että avioliitossamme on jotakin vialla, enkä tajua, missä tökkii.
Vielä on tuoreessa muistissa aika, jolloin olin valmis elämään koko loppuelämäni ilman seksiä!
Pelkkä ex-mieheni kosketus sai kavahtamaan, häneltä kun ei "hellyyttä" saanut muuten kuin silloin kun häntä panetti! Rakasteluksi sitä kolmen minuutin toimitusta ei voi sanoa...
Ja samassa tilanteessa olin kuin ap.kin; joskus oli pakko "antaa", että sai sen jälkeen olla hetken rauhassa!!
Silloin luulin olevani jonkunlainen kummajainen, mutta luultavasti tuo on yleisempää kuin uskotaankaan! Neuvoja en anna, mutta ymmärrystä saat minulta roppakaupalla!!!
sinällään, paitsi toi että hampaat irvessä annat.
Toi johtuu vain hormoonien heittelehtimisestä, ja tasaantuu aikanaan imettämisen loppumisen jälkeen.
Kaikilla se on enemmän tai vähemmän tota. Joten itsesääli ei juuri auta. Elämä on.
Ihanaa, että edes joku tajuaa. Ihan purskahdin itkuun, kun helpotti niin paljon. Pitäisi kovasti jaksaa kirjoittaa artikkelia ja valmistella yhtä toista asiaa, mutta on niin paha mieli, että meinaan kuolla ahdistukseen.
Jaksan muuten hoitaa työni ja iloita lapsestani. Minusta on myös mukavaa istua mieheni kanssa sohvalla kaksin lapsen nukahtaessa, syödä jotain (jos ei okseta) ja katsoa telkkaria. Mä haluaisin vaan säilyttää edes osan kehoani itselläni.
Muutenkin tämä jumalaton seksikeskeisyys ällöttää. Eihän se ole nainen eikä mikään, jos joka kaappi ei ole täynnä surisevia dildoja jne. Yhtenä päivänä meinasin repiä peliverkkarit kokonaan, kun mieheni sanoi, että helpompaahan se olisi, jos oisit lihava, selluliittinen ja ruma kuten joidenkin kaverien ämmät. Mielestäni minulla on kuitenkin oikeus käydä rauhassa suihkussa ja pukeutua ilman kuolaamista sekä pukeutua sievästi alusvaatteita myöten ja laittautua omaksi ilokseni!
..jos tukea ja ymmärrystä haluat, niin ei ehkä kannattaisi suhtautua niin negatiivisesti näihin vastauksiin (ainakaan kaikkiin). Kysyin miksi, kun itse kirjoitit samaan aikaan vastausta jo toiseen. Et alkuperäisessä viestissä maininnut keskustelleesi miehesi kanssa asiasta, siksi kysyin.
Tiedän että raskaana ollessa hormonit jyllää ja toisen sanomiset (tässä tapauksessa kirjoitukset) voi ottaa hyvinkin äkkiä negatiivisesti vaikka niin ei tarkoitus ollutkaan. Itselläni oli myös haluttomuutta raskausaikana ja on edelleenkin kausia, etten halua ja kerron tästä miehelleni. Joskus kun tuntuu ettei mene perille, suutun ja sanon ties mitä, jolloin lopettaa vonkaamisen...
Ai niin; joulupukkia ei ole olemassa ;)
jos en itse ensin saa. Pakatkoon pelinsä ja vehkeensä ja vieköön muualle, jos ei minun tyydyttämiseni kiinnosta.
(Ja kiinnostaahan sitä, kun tietää mun luonnon)
Anteeksi, olen vaan tosi ärsyyntynyt ja kiukkuinen. Raivostuttaa niin paljon, että voisin tehdä melkein mitä vaan. Katsoin kyllä viestien lähettämisajat myöhemmin, ja tajusin, ettet ollut ehtinytkään lukea kaikkia viestejäni.
Haluaisin olla oma ihmiseni! En tyydyttää vuorotellen miehen ja lapsen perustarpeita. Ja noi perustarpeetkin sillä erotuksella, että lapsi ei voi elää ilman ruokaa, syliä ja puhtaita vaatteita. Iso mies voisi kyllä jo oppia, kuinka tyydytetään itse omat himot. Oikeasti, olen niin poikki, että melkein toivoisin mieheni menevän vieraisiin.
että hirvittää! Ja mikä poru syntyiskään kun se siippasi sipaisisi vieraisiin!
Paas hankkien kongreettista apua itselles, ja käytä aika nukkumiseen. Sitte helpottaa kyllä.
En tuomitse siis :) Mistään viestistä ei muuten itselleni jäänyt mieleen, osallistuuko miehesi lapsen ja kotitöiden hoitamiseen? Ajattelin vain, että jos kaikki jää sinun harteillesi, en yhtään ihmettele että et kertakaikkiaan jaksa. Lepoa vaikuttaisit minun nähdäkseni kaipaavan. Siis ihan yksinoloa, nukkumista ehkä? Toivon sinulle kaikkea hyvää :)
Mies osallistuu silloin, jos minä organisoin ja käsken. Mutta jokainen vaipanvaihtokin lähtee mun aloitteesta. Omistan tämän perheen ainoat aivot.
Nyt häivymme lapseni kanssa viikoksi lomalle, kun duunissa on ns. periodiviikko. Ihanaa, ei tarvi antaa seitsemään päivään!! Taidan juhlia sitä ostamalla jo etukäteen berliininmunkin ja 2,5 euron kahvin.
Juhlista nyt vaikka käymällä ulkona syömässä (jos vain mahdollista). Tuohan on jo melkein luksusta kun pääset lomailemaan, irtiottoa arjesta. Mutta tosiaan, mukavaa kevättä :)
Uskaltaiskos tässä vielä kommentoida sitä että kovin raskaasti henkisesti sinä sen viiden minuutin pyllistämisen kuitenkin otat.
Minun ei nyt ole tarkoitus hermostuttaa sinua lisää, levon tarpeessa olet.
Mutta mieti nyt kumminkin lomas aikana, muitakin ratkaisuja ongelmaan.
Jaksamista toivotan!
Tutulta kuulostaa.
Selvästi olet levon tarpeessa. Oletkohan tullut kasanneeksi itsellesi liikaa työtä ja velvotteita (kodinhoito, artikkeli, yhtä sun toista jne.).
Miehenä voin sanoa, että ei se velvoiteseksi miehestäkään hääviltä tunnu. Toki välittömät paineet helpottaa, mutta jotenkin onton pahan olon jättää.
Meillä helpotti aikaa myöten kun lasten hoidosta alkoi päästä helpommalla. Ja silloin harvoin kun vaimo suostui jättämään lapset minun hoiviin ja lähtemään jonnekin pois omiin harrasteisiin, niin sen jälkeen aina vähän aikaa sujui kotona kaikki paljon mukavammin. Eli suosittelisin järjestämään itselle vapaata aikaa tavalla tai toisella. Jos mies ei suostu/pysty hoitamaan lapsia, niin sitten sukulaiset tai maksettu hoitaja paikalle.
Meillä on vasta yksi lapsi ja toinen vakavassa harkinnassa aika piankin. Silti tekstisi voisi olla minun kirjoittamaani...
Tuo toisten jatkuva tarvitseminen ja oman rauhan puute on niin tuttua ja raivostuttavaa. Kun vihdoin on se hetki illalla, että tyttö menee nukkumaan ja saisi syödä rauhassa ja katsoa jotain hyvää sarjaa telkkarista ilman, että joku työntää käden lautaselle, roikkuu lahkeessa, syö koiranruokaa koiran ruokakupista tms. tulee isäntä hiplaamaan ja kysymään: "Onko meillä tänään romantiikkaa?" Voi että tekis mieli alkaa rähjäämään heti, haastaa oikein riitaa, että sais olla rauhassa. Tuo romantiikka meillä tarkoitta tätänykyä panoa.
Miksei mulla ole oikeutta omaan aikaan???! Koko päivän olen olemassa vain tyttöämme varten ja illalla pitäisi olla auliina palvelemassa miestä. Voi luoja, miten raivostuttaa!
Mies ei ymmärrä, kun sanon haluavani käydä esim. rauhassa suihkussa. On se jumalauta kumma, jollei edes itseään saa pestä, ilman että joku on kytiksellä. Lapsen saadessaan sitä tietää, että lapsi on riippuvainen sinusta ja rauhassa ei saa olla. Mutta sitten kun vihdoin isäntä vahtii lasta sen verran, että pääsee ihan rauhassa pesemään hiukset, olisi TODELLA KIVA olla oikeasti rauhassa.
Välillä kun lukee juttuja naisten haluttomuudesta ja etenkin pienten lasten äitien tuntemuksista, on pakko miettiä, kuka sen "normaalin" seksielämän ja aktien määrän määrittää. Jos on niin yleistä, että parisuhteessa nainen "kärsii haluttomuudesta" lapsen saannin tai raskauden aikaa, eikö voisi ajatella, että se on normaalitila. Kiukuttaa tämä naisten syyllistäminen pihtaamisesta. Jos miehen ja naisen seksihalut ei kohtaa, minkä takia juuri miehen haluama rutmi on normaalia ja naisen harvempi haluaminen on haluttomuutta.
Kyllästyin jatkuvaan vonkaamiseen ja kiukutteluun ja ehdotin, että sovitaan käsipelistä esim. 3krt viikossa, niin ei miehen tarvitse elää puutteessa. Muhun ei tarvitse koskea, koska ajatus kähminnästä lähinnä ällötti. Siitäkös mies kimpaantui, hänhän haluaa seksiä naisen kanssa, joka haluaa seksiä. Koska tämä nainen ei halunnut, seksiä ei sitten ollut. Sanoin, että jos oma muna on tärkeämpi, kun perhe, tervemenoa! Otetaan kuitenkin sitten rehellisesti ero, eikä aleta touhuamaan selän takana.
Asioista saatiin puhuttua ja isäntä ainakin jollain tasolla yrittää hillitä itseään. Vasta nyt, 11 kuukauden jälkeen synnytyksestä alkaa itse akti olla vähemmän tuskallista. Yritykset on tähän asti katkenneet kipuun, josta on seksin nautinto kaukana. Nyt jo jopa välillä saattaa vähän haluttaa. Kunhan ei mies vongannut, ollut vaan asiallisesti ja antanut mulle vähän omaakin aikaa. Saisi miehetkin ymmärtää sen, että vonkaaminen on vähiten kiihottavaa esileikkiä ja vihjaileva hipelöinti enemmän kiukuttaa, kun innostaa.
Ja tuosta jatkuvasta seksin tuputtamisesta mediassa, josta mainitsit. On aivan käsittämätöntä, että naisille mainostetaan naisten vaateita tai naisten tuoksuja eroottisissa kuvissa, joiden edessä sitten miehet hipelöi itseään bussipysäkeillä. Oikein laittaa miettimään, ketkä ovat näiden tuotteiden kohderyhmä. Monikohan äijä ostaa aktiivisesti H&Mstä naisten alusvaatteita. Meiltä naisilta ne rahat kai tulevat. Ei siksi mene jakeluun, miksi sitten mainonta niin selkeästi on suunnattu miehille. Helsingin Sanomien mielipidesivulla kirjoitti muutama päivä sitten eräs rehtori nimettömänä siitä, että nuoret peruskoululaiset kokevat nämä alusvaatemainokset bussipysäkeillä ahdistaviksi. Moni oli kokenut ahdistelua tai härskejä puheita pysäkeillä, joilla näitä nakumainoksia oli ollut. Myös lasten seksuaalisesta häirinnästä syytetyt ovat sanoneet suoraan innostuneensa paljaasta pinnasta mediassa sekä mainoksissa ja lasten olleen vaan helppo kohde himoille.
Jatkuva seksin tuputtaminen hirvittää, kun mietin omaa tytärtäni. Kauanko hän saa olla lapsi ja onnellisen tietämätön seksistä. Millaisia mainoksia hän koulumatkallaan tulee näkemään kymmenen vuoden kuluttua. Toivottavasti me ostajat saamme olle päättämässä, millaisia mainoksia esim. vaateketjut teidenvarsille ripustavat. Toivottavasti asuinalueiden turvallisuus ja etenkin lasten hyvinvointi koetaan tärkeämmäksi kun himokkaiden miesten erotiikankaipuu.
että nauroin kun luin tekstiäsi :)
Siis mulla on lapset jo isompia ja tilanne on jo helpompi että toivoa on !!!
Meillä tilanne kans sama .Taas motkotin miehelle et jos en aina "käskisi" niin eihän se olis perheen kanssa ollenkaan ,eikä tehtäis mitään, eikä myöskään kotona tekis mitään .
Helpompaa olis ilman ukkoa, mutta kun on noi lapset ,niin naama irvessä vaan kestän ;)
Annoin minäkin että sain olla hetken rauhassa ...välillä toivoin et menis muualle tyydyttämään itteänsä ...et ihan normaali olet !
Liika on liikaa .Meitä naisia revitään joka suuntaan .Omaa aikaa pitää olla .Eikä sen tarttee olla kun tunnin parin lenkki vaikka .
Jo on menyt miehen miellyttäminen pitkälle. Minulla tuollainen ainakin söisi itsetuntoa. Seksi on minulle kahden kauppa EI YHDEN.
VOiko tollasesta koskaan kasvaa ehjäksi? Taitaa raiskauskin olla teikä tytöille aika pieni asia?
Ei kyllä ole ihme jos miehet EI ymmärrä sanaa EI. Eiväthän he voi ymmärtää.
En minäkään ymmärrä tuollaisia naisia.
ymmärtää sanan EI mutta ainahan sitä voi yrittää ...
kuin pikkulapsi -usein saa periksi kun tarpeeksi kauan kinuaa :)
En nyt lähtisi raiskaukseen vertaamaan jos "säälistä" antaa että toisen olo helpottuu :)
Rakkauttahan se on jos mikä :)
mitään rakkautta! Mies ei rakasta pätkääkään jos panee naista joka ei halua. Tyhmähän sä olet jos et tota käsitä.
Kaltaisesi itsesäälissä rypevät marttyyriämmät raivostauttavat minua ihan ilman mitään raskaushormonejakin.
Jos raskaanaolo, parisuhde, äitiys jne NORMAALIT naisen elämään kuuluvat asiat oikeuttavat sinut mielestäsi noihin ajatuksiin, niin kysyisin, että raiskattiinko sinut ja sen jälkeen estettiin hankkimasta aborttia?
Vai miksi helkkarissa menit naimisiin normaali heteromiehen kanssa ja hankit vielä lapsiakin, vaikka tuo naisen elämä on sinulle noin rankkaa?
Yäks.
Mua ei oo oikeasti kiinnostanu seksi viiteen vuoteen,mielestäni se sais olla ainoastaan lasten tekoa varten keksitty!Oon minäkin suostunu ihan vaan sentakia että saisin olla rauhassa,välillä on tosi käytetty olo ettäonko mulla mitään arvoa...oonko vaan joku huoran korvike...inhottaa koko seksi!
seksiä on tosi kiva harrastaa kun toinen vain odottaa että se olisi äkkiä ohi.
vituttaa kun seksistäkin saadaan ilo vietyä.
menisitte vaikka hormoni hoitoon jos ei normaalit
halut muuten syty.
En siis ole yksin tuollaisten ajatusten kanssa.
Siinäpä onkin syynä MASENNUS!!
Ja kun sitä hoitaa ni alkaa jo helpottaa.
Mun miehen parta haisee aina. Se ei usko vaan väittää sitä mun tekosyyksi. Sitten ei haise kun parta on ajettu!
Ja sama hengitykseen. Miten voi edes pussata jos toinen ei vaivaudu hampaitaan pesemään. Kieli pitkänä (ja liasta valkoisena) vaatii illalla sängyssä kielareita. YÖK!!
Ja sitten vielä kaiken touhun paitäisi tapahtua silloin kun lapset ei vielä edes nuku. Kiekuvat ja hoilottelevat sängyissään ja minä olen valmis itsekin väsyneenä) menemään rääkymään että nyt ne päät tyynyyn ja suut kiinni. Niinku olis jo!!
Ja mies ihmettelee et miks sua ei haluta.
Ja sitte ku olis semmoinen hetki että kerranki tekis oikeesti mieli hypätä lakanoitten väliin mies mukana ni sille ei sitte just tälläkertaa sovikaan.
Eli parempi ilman seksiä!!
Voisiko olla niin, että tuota "raskauden aiheuttamaa haluttomuutta" esiintyy enemmän niillä, joilla on jo ennestään epätyydyttävä seksielämä?
Minä en ymmärrä, miten asiat VOI päästää noin huonoon jamaan, että fyysinen kontakti oman elämänkumppanin kanssa on ällöttävää.
Puhukaa nyt asioista miestenne kanssa.
Mikäköhän on kenenkin mielestä epätyydyttävä- tai tyydyttävä seksielämä? Kuka sen määrittelee? Mun mielestä on vaan seksuaalisesti erirytmisiä ihmisiä, toiset haluaa kerran viikossa elämäntilanteista huolimatta ja toiset ei kaipaa seksiä kun kerran vuodessa. Mä oon kerran vuodessa-ihminen :-) Tai tilanteen ollessa otollinen, jopa kaks kertaa ;-) Onneni on, että puolisoni on samaa maata :-) Exsäni ei ollut, ja se oli aivan KAMALAA!
Sähän olet onnistunutkin avioliitossasi niin mainiosti, että tulehan vaan kertomaan meille, kuinka kuuluu elää. Entäs sitten nää raskaudenaikaiset pahoinvoinnit ja väsymykset, kun kaupanpäällisenä on vielä vaativa 1-vuotias ja työ. Eikä näköjään mieskään aina huomioi vaimoa arjessa. Ja kun puhuttukin on...
Jos oma elämä on siinä mallissa, että fyysinen kosketus omaan mieheen oksettaa, asialle kannattaa tehdä jotain ennen kuin päätyy luvuksi avioerotilastoihin. Se nyt vain on tervettä järkeä.
Meitä on varmasti joka junaan - itselläni ei raskaus koskaan ole aiheuttanut pahoinvointia miestäni kohtaan. Jos kyseessä on jo toinen raskaus, jossa näin käy, miehelle kannattaisi varmaan kertoa kuvotuksestaan.
En usko, että voi olla suhteelle pidemmän päälle hyväksi tehdä noin suurta väkivaltaa itselleen tyydyttääkseen toisen.
mitä viesteissä lukee ennen kommentointia; nimenomaan ongelmaa ei ole ollut ensimmäisessä raskaudessa... Ja ketjun aloittaja on puhunut miehensä kanssa asioista.
Tässä on nyt varmaan myös yhtä paljon kyse siitä oksetuksesta, jonka raskaus tuottaa. Eli siis nämä aamupahoinvoinnit, jotka joillakin onnekkailla jatkuvat ympärivuorokautisesti raskauden loppuun asti. Nimimerkillä kokemusta on. Siinäpä onkin sellainen helvetti, jota ei tajua, ellei ole itse kokenut. Eli ymmärrän, että sekin vaikuttaa osaltaan seksihalukkuuteen. Ja myös minun kohdallani ikävät hajut, vaikkapa sitten pahanhajuinen hengitys, laukaisi pahoinvointireaktion.
Tai sitten se on toisin päin ;)
Olen ei-raskaana kiimainen pupu, mutta raskaana seksi on epäkiinnostavinta mitä tiedän. En kostu sitten millään vaikka haluaisinkin. (Tämä kahden raskauden kokemuksella.)
Onneksi mulla on hyvä mies joka on jaksanut odottaa. Halut palasivat n. puoli vuotta synnytyksen jälkeen, ja siitä lähtien on taas n*ssittu lähes päivittäin.
Kyse on 100% varmuudella hormooneista, ei mistään muusta.
En ole kokenut noin rankkaa kuvotusta - tai sitten sä vaan dramatisoit asioita väsyneenä - seksin suhteen. Pystyn kuitenkin eläytymään tilanteeseesi mainiosti.
Odotan itsekin toista lastani ja mulla on 1-vuotias, joka on äärettömän aktiivinen ja touhukas lapsi, joka vielä tykkää valvoa juuri silloin kun vanhemmat olisivat aktiivisimmillaan. Eka raskaudessa pahoinvointia ja oksentelua kesti laskettuun päivään asti ja nytkin olen ollut hirvittävän väsynyt ja huonovointinen.
Minä opiskelen täyspäiväisesti, olen gradupaineissani sekä hoidan lasta ja kotia. Joskus teen jopa sijaisuuksia kouluissa. Valvon nyt jo paljon öisin, sillä ramppaan vessassa. Olen myös niitä ihmisiä, jotka kerran herättyään eivät pysty nukahtamaan. Seksi on todellakin noin 101. asia, joka tulee mieleen kaiken tämän jälkeen. Ja mieheni tietää asian. Minäkin olen muuten vielä hyvin hajuherkkä ihminen, joten pahanhajuinen hengitys tai muuten risaiset puitteet ovat mulle totaalinen turn-off.
Yritä vaan ajatella nyt elämää eteenpäin ja pyllistä sitten muutama minuutti vastentahtoisesti, jos koet sen helpottavan elämääsi. Yleensä ahdistavassa ja vaikeassa tilanteessa elävä ihminen tietää itse parhaiten, miten selvittää tilanteet helpoimmin. Toivon sulle hyvää kevättä ja loppuraskautta! Itse olen kolunnut molemmat raskaudet ja ainakin edellistä synnytystä edeltävät eka kuukaudet niin raskaina aikoina, etten pidä avioliittoa tai sinua millään tavalla poikkeuksellisena tai viallisena henkilönä. Jätä besserwisser-avioliittoneuvojien sormella osoittavat, keittiöpsykologiset neuvot omaan arvoonsa!
Jos suosittelet pyllistämään vastentahtoisesti? Jeesus, kuuntele nyt juttujas? Nooh, tuli todistettua, että Sinullakin on ne tasapainottomat hetkesi.
"Yritä vaan ajatella nyt elämää eteenpäin ja pyllistä sitten muutama minuutti vastentahtoisesti, jos koet sen helpottavan elämääsi."
Mulla ei ole tarvetta tuomita toista, jos hän nyt sitten valitsee sääliseksin tilapäiseksi tavaksi helpottaa pahaa oloaan. Itsepähän tietää, miten hän tässä tilanteessa selviää tilanteesta toiseen.
En itse osaisi kuvitella toimivani samoin tuossa tilanteessa - ei seksiväsähdykseni taida ollakaan tällä hetkellä samaa luokkaa - mutta mikä mä olen neuvomaan toisia makuuhuoneasioissa! Omassa elämässä on riittävästi tekemistä ilman, että voisin ottaa kantaa siihen, mikä on sallittua aviovuoteessa ja mikä ei. Raiskauksesta ei ole ilmeisesti kuitenkaan kyse.
Ai minullakin on tasapainottomat hetkeni? No enhän mä ole itsestäni koskaan mitään muuta väittänytkään!! :)
olevani ainoa, jota ei seksi viiden lapsen jälkeen kiinnosta! Ukkoa kyllä kiinnostaa ja jatkuvasti. Itse koen itseni lähinnä ulkoroppani "hajonneen" raskauksien myötä, enkä koe itseäni mitenkään seksikkäänä. En ole lihava, eikä makkaroita todellakaan roiku, sillä harrastan aktiivisesti urheilua. Meikkaan ja puen nätteihin vaatteisiin. Jotenkin vain ei enää kiinnosta. Seksi on vain yliarvostettua limaista ällötystä, jossa toisen tarkoitus on vain saada lastinsa toisen sisälle ja siinä kaikki. Naikaa te joita naitattaa ja jättäkää toiset rauhaan tyhmillä kommenteillanne.
Miehesi lienee tilanteeseen tyytyväinen, eikä sinuakaan häiritse, jos hän hakee sitä limaista ällötystä muilta naisilta, joita p.o puuha ei ällötä?
Mullakin on yksinkertaisesti semmoinen tunne, että kaipaan yksinäisyyttä. Huomaan hermostuvani helkkariin asioista, jotka sekoittavat pakkaa: odottamattomat vieraat, tietokoneen jumitus, lapselle puhjennut tauti, hoitajan sairastuminen jne.
Samaan sarjaan kuuluu myös miehen vonkaaminen juuri silloin, kun on saanut käytyä suihkussa ja rasvattua jalkansa ja kätensä, ja on varma, että nyt saa nukkua! Varsinkaan, jos mies ei tajua non-verbaalia viestiä (kyljen kääntäminen) tai vähän verbaalisempaa vihjausta (väsyttää) oman rauhan tarpeesta. Silloin kyllä joskus tekisi mieli läppäistä!
Meillä on mielestäni ihan hyvä avioliitto. Oikeinkin hyvä. Mieheni on kiva, hauska, hyvännäköinen, empaattinen jne. Siltikin tämä elämäntilanne meinaa tehdä hulluksi jo ilman, että pitäisi kantaa vielä huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole jaksanut oksetukselta, väsytykseltä, yskitykseltä, nukutukselta ja hyvä ettei paskatukselta tyydyttää isoa miestä!
Mä tiedän, että en ole aina tällainen ja että tilanne paranee, kun saan kamalat koulujutut pois alta ja oman kroppani takaisin. Siksi en jaksa ottaa pulttia tilanteesta, vaikka väsyneimpinä hetkinä voisin kuvitella juuri samanlaista tekstiä alkuperäisen kanssa.
Sulla on ihmeen tuomitseva asenne.
Ei tää elämä kuule ole niin yksoikoista.
Varmaan jokainen nainen valitsis itselleen sellasen kani-tyyppisen libidon jos vois mut kun me ei olla kaikki sellasia ja kyllä sen joutuu miehetkin myöntämään.
Onneks kuitenkin jotkut miehetkin ymmärtää, et ei se ole elämän tärkein asia. Toisen kanssa voi olla hyvä olla vähemmälläkin jyskytyksellä ja mielestäni sitä ei pidä kenenkään tuomita.
En tiedä, mutta luulisi sen siipasta tuntuvan melko pahalta, kun vaimo pitää rakastelua limaisena ällötyksenä. Minä ainakin kokisin tilanteen hyvin vaikeaksi, jos olisin miehenne osassa. Se ei voisi olla käymättä itsetunnon päälle.
Jo stämä raskauden aiheuttama haluttomuus on niin yleistä kuin tästä ketjusta voisi päätellä, ei ole mikään ihme, että eniten avioeroja otetaan ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.
Sitä minä ihmettelen, että kaikkien teidän haluttomien mielestä teillä on oikeus toteuttaa omaa haluttomuuttanne, mutta puolisollanne ei ole oikeutta toteuttaa omia halujaan.
Mun täytyy kyllä sanoa, etten voisi olla kanssasi vähempää samaa mieltä tuosta "oikeus siihen ja oikeus tuohon" -ideologiasta. Mielestäni mikään parisuhde ei toimi, jos lähdetään sille linjalle, että molempien on varjeltava kynsin ja hampain oikeuksiensa toteutumista ja perättävä niiden toteutumatta jäämistä.
Itse uskon ennemminkin parisuhteessa tilanteenmukaisuuteen ja riittävän hyvään kokonaistilanteeseen. Kun olemme avioituneet mieheni kanssa viisi vuotta sitten, niin meille on ollut selvää, että yhdessä yritetään huonoinakin aikoina. Meidän molempien vanhemmat, joiden kanssa olemme avoimissa keskusteluväleissä, ovat olleet avioliitossa yli 30 vuotta. Olemme siis huomanneet sen kotonammekin, että elämä on kausiluontoista ja joskus vastoinkäymiskaudetkin voivat olla yllättävän pitkiä.
Esimerkiksi raskaus ja pikkuvauva-aika on aviopuolisoiden yhteinen bisnes. Vaikka miehen fysiikka ei muutu miksikään ko toimenpiteiden aikana, mies on "osasyyllinen" tapahtumiin. Se nyt vain sattuu menemään niin, että naisen vastuulle jää oksentelu, liitoskivut, synnytysrepeämät ja imetykset, jotka syövät kehoa. Tuossa on jo mielestäni tukku syitä, joka ei tee pelkästään naisen haluttomuudesta mitään itse otettua ja päätettyä erityisoikeutta. Ja miehen kuuluu ymmärtää se.
Mielestäni myöskin sellainen asetelma on aivan sairas, että molempien täytyy tehdä asioita sen pelossa, ettei vaan tulisi avioeroa. Hirveää olisi avioliitto, jos tarvitsisi jatkuvasti traumailla sen puolesta, että jos en ole niin tai näin niin toinen voi lähteä vieraisiin. Jos liitto on niin löysissä kantimissa, niin lopetan mielelläni touhun saman tien. Kommenttisi pikkulapsiaikana tapahtuneiden avioerojen yhteydestä NAISEN haluttomuuteen on suorastaan sovunistinen. Onko spekulaatiossasi tilaa sille, että miehetkin olisivat mahdollisesti voineet toimia toisin jossakin tilanteessa! Onko esimerkiksi vanhanaikaista yrittää vaikkapa asettua toisen asemaan?!
Me olemme ainakin puhuneet mieheni kanssa väsymyksestäni ja haluttomuudestani sekä siitä, mihin se liittyy. Totta kai mieheni joskus tuntuu ällöttävältä lähestymisyrityksineen, kun olen itse aivan pohjalla. Tätä minun ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa hänelle suusanallisesti. Mielestäni sekin on kuitenkin välittämisen osoitus seksin ohella, että laitan suurimman osan perheemme ruuista ja pesen pyykit. Tai että kerron miehelleni joka päivä rakastavani häntä, laitan helliä tekstareita töihin ja pidän itseni nättinä ja kauniina. (Juu, en tarvitse ohjeita kotitöiden jakamisesta: tämä järjestely sopii nyt parhaiten tässä hektisimmässä vaiheessa. En usko, että halujen palautuminen on sillä hoidettu, että mies alkaa tehdä joitakin "vastapalveluksia".) Tietty en mene kiistämään sitä, että ihmisen sukupuolisuus on huomattavasti voimakkaampi vietti kuin esim. tarve silitettyihin vaatteisiin.
Uskomme vakaasti molemmat siihen, että väsymykseni on tilapäistä. Nämä ajat eivät vain ole hehkeintä sukupuolielämää varten. Se on vain molempien kestettävä, ero tässä tilanteessa vain pahentaisi tilannetta. Varasimme nyt mieheni kanssa 2-keskeisen viikonloppumatkan ulkomaille, jonne lähdemme melkein suoraan gradunpalautuksestani. Kesällä on pitkät lomat, jolloin olemme myös miettineet jotakin kivaa ja yhteistä. Eiköhän se seksielämä palaudu siitä tilapäisesti hyvinkin viriiliksi, sillä pidämme edelleen toisistamme. Elokuussa tulee toinen vauva, meillä ei ole myöskään turhia odotuksia pikkuvauva-ajan sänkyelämän suhteen.
Vaikeiden aikojen ylitse täytyy joskus nähdä, antaa toiselle tilapäisesti enemmän mainitsemiasi oikeuksia ja mennä joskus heikomman ehdoilla. Ainakaan meillä ei onnistu vaihtotalous tai minkään sortin pelailu!
Itse näen asian kanssa juuri näin.
Joskus oikein suututtaa miten yleistä nykyään avioliitossakin on tuo omien oikeuksien perääminen. Mulle kuuluu ja mulle kuuluu....
Tuon aiemman kirjoittajan kommentti, jossa avioerotilastoihin viitattiin, suorastaan huvitti.
Ei suuret avioerotilastot pikkulapsi aikana johdu siitä, etteivät naiset anna vaan siitä että ihmiset hakevat avioliitossakin vain omia oikeuksiaan. Sinä osasit tämän muotoilla tekstissäsi tosi hyvin.
Kuulostaa kaikinpuolin hienolta teoriassa.
Käytännössä tiedän useita naisia, jotka tekevät valtaisan numeron raskaudestaan ja sen varjolla kahmivat itselleen kaikenlaisia etuoikeuksia. Ikään kuin heidän miehensä (ja koko muu maailma) olisi heille erityiskohtelun velkaa.
Hienoa, että tämän palstan äideissä sellaisia naisia ei ole.
Kiitos, osaan lukea rivien välistä ja ymmärrän kielen moniäänisyyttä. Meillä nämä hienot periaatteet ovat muodostuneet arjessa ja syntyneet käytännön sanelemina.
Minun mielestäni se ei ole numeron tekemistä, jos voin oikeasti fyysisesti pahoin - piti taas käydä aamuyöllä kyykkimässä - vauvan vuoksi. Se on ihan totista totta! Myöskään kuivuneet limakalvot (vrt. alkuperäisen kirjoitus alapääkivuista) tai liitoskivut eivät ole korvavälin tuotosta.
Jos hoidan tämän pahan olon ohella vaativan opiskelun, hoidan kodin ja vietän aikaani lapsen kanssa sekä käyttäydyn miestäni kohtaan hyvin, en tee numeroa raskaudestani. Voisinhan päättää, että nyt eletään pelkällä valmisruualla, pistetään opinnot tauolle, mies hankkikoon leivän ja minä makaan. Se olisi numeron tekemistä!
Mutta en olekaan tässä vailla mitään kodinparannuskomiteaa. Kaikilla ei ole katsos sellaista puolisoa, joka on heti lähdössä vieraisiin, mikäli vastapuoli ei toimi kuin ajatus. Meillä on takana kahdeksan vuotta yhteiselämää, josta suurin osa on vietetty tyydyttävää sukupuolielämää. Luotan siihen, että mieheni osaa nähdä tilanteen kokonaisuuden kannalta ja arvioida sukupuolikäyttäytymistäni väsymykseni valosta. Ja huomioi, ettemme elä nytkään täydessä selibaatissa. Tiedän olevani suhteellisen siedettävä kumppani, vaikken jaksakaan täyttää yhtä taajaan seksuaalisia velvollisuuksia kuten ennen vanhaan. Miehelläni on riittävän hyvä itsetunto kestämään sen asian.
Elämä on moninaista. Tiesi tyssää aika lyhyeen, mikäli pyrit arvioimaan jokaista tilannetta ja parisuhdetta omien raskauskokemustesi, itsetunnon haavojesi ja miessuhteidesi kautta. Mielestäni kokeneelta ja kypsältä naiselta voi odottaa myös hieman kunnioittavampia ja perustellumpia kommentteja kuin kaksimielisiä vihjauksia siihen suuntaan, että kyllä nuori ja itsekäs vaimokin näkee vielä närhen munat - kävihän minullekin niin!
Anette, olet ihanan rehellinen! Voimaa ja jaksamista arkeen, kyllä se helpottaa, kun saat koulun pois... :)
Ole vain eri mieltä puolestani, se ei millään lailla loukkaa minua - toisin kuin sinä tunnut ottavan henkilökohtaisesti kaikki kommenttini.
Usko pois, tämä maailma ja varsinkaan minun mielipiteeni eivät pyöri napasi ympärillä, vaikka niin itse tekisitkin ;D
Onnellista odotusta!
Kiitos! Jostakin syystä haaveilemme suurperheestä, vaikka raskaus onkin minulle vaikeaa. Viimeksi olin jo vähällä joutua tippaan, ja kävin sen vuoksi lääkärintarkastuksissa Meikussa.
Minä en ole vain tottunut siihen, että asioihin voi esittää yksinkertaisia parannuskeinoja. Tai sitten otan elämän liian hankalasti. Mutta ymmärrät varmasti, että tämä tilanne on kaikille meille haluttomille jollakin tavalla tukala. Ja siksi ihmiset purkavat täällä kipeimpiä ja raivostuttavimpia tunteitaan, joita ei kannatakaan suutuspäissään laukoa sunnuntaipäivällisillä kotona.
Itse en koe olevani edes pahimmasta päästä kun näitä muita haluttomuuskirjoituksia luen. Tässä tilanteessa naisten on mielestäni korrektia tukea ja ymmärtää toisiaan; jätetään avioerospekulaatiot ja muut moitteeksi tarkoitetut seksisankaritarinat toisille foorumeille. Totta kai asioita voi ehdottaa "oletko ajatellut, voisitko..." -malliin. Mutta kun herkillä ollaan, niin vähän voisi laittaa peliin hienotunteisuuttakin ja kokeilla niin sanotusti kepillä jäätä. Kyse kun ei ole kuitenkaan esim. raskauden aikaisesta tupakoinnista tai jälkikasvun pieksämisestä ym. todella vahingoittavista asioista.
siihen katekoriaan naisia, jotka käy surutta vieraissa kun oma ukko ei anna. Tee pari lasta ja katso miten se vaikuttaa parisuhteeseesi ja naimisesi määrään/ haluihin. Eikä se yksin vaikuta naisen haluihin vai myös miehen. Ei ne miehetkään pelkän v....tun perässä ravaa täällä. Että jos ei oma anna niin mulla munajoosepilla on oikeus mennä vieraisiin.
Tiedän juuri miltä tuntuu kun rakas mies voi tuntua maailman ällöttävimmältä ja limaisimmalta.Ja kyllä tekis mieli raapia silmät päästä jos se laittaa käden mun housuihin tai jotain vastaavaa.Korvan nuolenta,suutelu,etumuksen tunteminen painautuneena itseeni...hyi...hyi.
Ainoa juttu on vain että mä en anna edes pakolla, en vain pysty.Nytkin tulossa ihan just toinen ja emme olekkaan sen jälkeen hässineet kun lapsi tehtiin. Tai pystyisin mä itku kurkussa,kuvotusta tuntien...Mutta en muuten joten emme ole mitään tehneet sitten ikuisuuden.
En vain tajua miksi tunnen näin.Rakastan miestäni, vaikka tietysti erimielisyyksiä on ja esikoinen vie aikaa.Haluaisin nauttia seksistä,mutta en vain voi.
Ymmärrän alkuperäistä paremmin kuin hyvin.
Joku ihmetteli että miksi otti sitten miehen ja teki lapsia yms...mutta en mä ainakaan tienny että muutun näin.
Onneksi mies on melko ymmärtäväinen mutta toki "kärsii" tilanteesta.Ei seksi oo tärkein juttu,mutta kyllähän tuo mies sitä haluisi...
En itsekkään tiedä mitä tuolle voisi tehdä.Ei se pakolla vaan suju.
ketjua lukea,mutta kysäisen sen verran,että oletko puhunut miehelle tästä ongelmasta? Voisitteko sopia jonkun kompromissin? Esim.että nykyistä huomattavasti harvemmin jos vaikka sunkin alkaisi sitten tehdä mieli.
Oletko väsynyt kotitöistä? Voisiko mies niissä auttaa? Ja sen taaperon hoidossa?
Mä en kyllä voisi vasten tahtoani "antaa".
aina ollut se aktiivisempi osapuoli, mutta seksi elämämme on aina ollut suht tyydyttävää. Noh raskaudenkin aikana olisi tehnyt hirveästi mieli koko ajan, mutta mies ei halunnun, joku psyykkinen juttu! Hän koki sen tilanteen, että emme ole kahdestaan.. Noh ihan loppu ajasta miehelläkin oli jo niin kovat himot, että ei enää haitannut se että ei olla "kahdestaan" Ja pojun synnyttyä ei mennyt kuin pari viikkoa, niin piti jo koetella.
Itselläni tietysti kyllä oli helpporaskaus (ei mitään pahoin vointia), ett voi tiesti vaikuttaa..
Synnytyksessä paikat löystyivät, että halut vähän laantuivat, kun ei oikein tuntunut missään. Mutta nyt on kova treeni päällä että paikat saadaan kuntoon ja seksi jälleen sujumaan.
Mitään liukasteitakaan ei ole ikinä tarvittu on homma aina luistanu.
Vaikka ei olisi himoja ollutkaan ja mies on ruvennut "vonkaamaan", niin hän on kyllä hyvin äkkiä saanut himot syttymään.
Itse en kestäisi jos meillä olisi seksiä vain 1 kerran vuoteen, mutta jokainen me ollaan erilaisia.
Mitä huominen tuo tullessaan. Minä olen ollut täysin "seksihullu" vielä vuosi sitten. Seksiä piti saada monesti päivässä ja mikään ei tuntunut riittävän. Esikoisen kohdalla raskaus, synnytys ja vauva-aika eivät mitenkään vaikuttaneet. Nauttisin seksistä entistä enemmän.
Sitten aloin odottaa toista lastamme. Halut vähenivät pikkuhiljaa... Raskauden loppuaikoina kerta per kuukausi oli ihan normaalia. Nyt synnytyksestäkin on jo 4 kk. Ei seksiä vieläkään. Synnytys oli todella helppo ja fyysisesti olisin ollut valmis melkein heti. Mutta ei mitään haluja. Ei mitään. Ennen saatoin katsella pornoa päivittäin, nykyään sekin oksettaa... Kiitos luojalle, että minun mieheni ei ole pettävää tyyppiä! Yhdessä on nyt hitaasti aloitettu läheisyyden lisäämisestä ja pienistä kosketteluista ja toisen hellimisestä... Toivon, että tämä muuttuu tästä normaaliksi vielä. =(
Hassuinta tässä on se, että minä tosiaan olen aina pitänyt seksiä suhteen mittarina. Rehellisesti, ikää on liki 30 ja parisuhteessa ollessani seksitöntä päivää en ollut nähnyt ennen tätä raskautta... Nyt onneksi saan huomata, että kyllä sen parisuhteen tekee vahvaksi joku ihan muu kuin seksi.
noissa kaikissa "ällötys" jutuissa syynä hormoonitoiminta? Oletko kysynyt neuvolassa asiasta tai oletko katsonut neuvolassa käydessäsi onko siellä mahdollisesti jotain tietolehtisiä asiasta.Luulisi tuollaisen vaikuttavan jo parisuhteeseenkin, toivottavasti sinulla on suhde kunnossa ja ymmärtäväinen mies.
silloin kun puoliso ällöttää! Kyllä mieskin ällöää tota sun vastointahtoas. Luuletko että on kiva vedellä tollasta ällöä.
Koetko parisuhteen seksi todella niin, että sinä "annat"? Haloo, nyt eletään 2000-lukua! Ei sitten ole tullut mieleen, että asia onkin toisin päin? Siis että miehesi säälistä esittää kiinnostusta? Mitäpä jos hänellä onkin ollut "läheltä pitit" -tilanteita, ettei ole oksentanut päällesi??
Taidat pikku hiljaa keksiä itsellesi erinäisiä syitä miksi voisit lopettaa suhteen. Nythän sinulla on jo se määrä lapsia, jonka olet ajatellut riittävän. Voit vain todeta, että mies muuttui yhdessä yössä ja lähteä kävelemään. Muista myös vihjaista väkivaltaisuudesta, sillä se tehoaa sossuun.
Tsemppiä!
Juuri tuostahan tässä varmaan kyse,puahahahaha..
Siis oikeesti, sille ei välttämättä voi mitään jos "ällöttää" ja ei se tarkota että haluis välttämättä erota.Aina pitää olla näitä naurettavia...
No siltä se vaikuttaa, että jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen pitäisi erota sillä siunaamalla, kun ei olekaan enää mukavaa. Niin tunneihminen kuin satun olemaankin, niin mä en usko mihinkään kemiateoriaan. Ainakin omalle erolleni pitäisi olla aika kovat syyt: väkivalta, ryyppäily, krooninen pettäminen tai mustasukkaisuus etc. Tältä ainakin äkkiseltään tuntuu.
Puahahahaha todellakin. Ja kuusinkertainen yök päälle. Mutta koeta pärjätä, ehkä sinäkin vielä löydät jonkun.
ei voi kun todeta seuraavaa; Nykynaiset on aivopesty jo pienestä ihannoimaan naimista ja kaikkea siihen liittyvää. On heti epänormaali jos ei jatkuvasti paneta tai oo asia mielessä ja kaikki toisin tuntevat tai ajattelevat ovat outolintuja, epänormaaleja, pihtareita yms.
Ja tällaisessa yhteiskunnassa pitäisi yrittää oma tyttölapsensa kasvattaa tasapainoiseksi itseään arvostavaksi ihmiseksi.
Aika vaikeaa kun eleiset arvot ovat tätä.
Vaikka kuinka yrittäisi opettaa omalle lapselleen oman tahdon arvon ja itsensä arvostamista, kun ympäristöstä tulevat vaikutteet on tätä tasoa, ei voi kun miettiä ahdistuneena tulevaa...