Me olisimme

Olet nainen?

Oletko se sinä?

lunta sataa, on rauha.

mä olin tässä juuri kirjoittamassa että yksikään näistä ihastuneista ei oikeasti ollut muhun ihastunut koska olen ruma. En tiedä onko varsinaisesti enää sitä vääristynyttä omakuvaa. Ei kai...
Tuo ajatus vaan on niin helppo vetästä nytkin hatusta vanhasta tottumuksesta.

Mikäköhän mun voima mahtaa olla, aika pimeitä taitaa olla mun voimat, kun ne tulee esiin.
En tahdo pelästyttää ketään mutta kuitenkin olisin kykenevä tappamaan jonkun pakonomaisessa tilanteessa, puukkojunkkarin kujalla. Ja oma hengenlähtökin vähän ollu vaakalaudalla

Mulla on vähän huono omatunto että uhkasin jonkun joskus tappaakin. Se on aika vakavaa, mutta se oli vaan sen varalta että se nussii sua ja rehentelee sitten selän takana, Vittu mitä ajatuksia huh. Ja sähän nyt olet vapaa tekemään muuten mitä vaan! Mutta se on semmonen perus naisia alentava spede mitä olen oppinut tuntemaan...

Mutta tahdonkohan semmosia voimia päästää irti.
On mulla toki todella vahva sydänkin.
Ongelma taitaa olla se että oon joku man , kaikkea mitä ihminen voi olla SEKÄ hyvässä että pahassa, haha! hmm no ehkä ei kuitenkaan

Mä ajattelin että pitäiskö liittyä takaisin kirkkoon. Lapsien lähelle en uskalla mennä nyt tai ainakaan koskea. Tartutan demoneita

Mutta nainen kyllä sä mut sekasin sait jos et muuta
En mä mitään riko koska sä olet erilainen.
Mustaa ja valkoista, mun silmät taittaa silti myös sitä harmaata.
En pysty sivuuttamaan sua niinku näitä toisia.

Mun pitää pitää nuo ikkunaverhot joka tapauksessa. Siinä on sun väliinpitämätön naama ja mun tuiman mulkku ilme.
No ei...
Mä olen ihan normaali niin kauan kun ei ajeta nurkkaan. Sitten rupee tipahtelemaan vaikka ruumiita

tiimi musta meidän pitäs olla
Tarviin jotain muuta ajateltavaa ku näitä muita naisia. Voitais ajatella jotain yhteistä, rakentavaa ja ehkä jopa kaunista.

sanoit!