Mikä on näkemyksenne mukaan suurin huolen aihe ja hätä ihmisellä Suomessa?
Omasta mielestäni se on, että tulot eivät riitä pakollisiin menoihin. Edes normaalisti terveen ja työtä tekevän kohdalla. Asuminen ja energia lähinnä syyllisiä.
Sairastuneen kohdalla voi olla tutkimus- ja hoitojonot, jotka saattavat olla hengenvaarallisia. Jonoihin kuolevista ei tilastoja pidetä. Ja siten tietysti sairastuneen taloudellinen keikaus, kun joutuu hakemaan yksityiseltä sektorilta apua.
Kansantalous on noussut, velkaantuminen lisääntynyt ja säästöt menneet miinukselle. Viime vuonna. Näin luin tuolla lehtikierroksella.
Mikä on Sinun suurin hätäsi?
Omasta mielestäni se on, että tulot eivät riitä pakollisiin menoihin. Edes normaalisti terveen ja työtä tekevän kohdalla. Asuminen ja energia lähinnä syyllisiä.
Sairastuneen kohdalla voi olla tutkimus- ja hoitojonot, jotka saattavat olla hengenvaarallisia. Jonoihin kuolevista ei tilastoja pidetä. Ja siten tietysti sairastuneen taloudellinen keikaus, kun joutuu hakemaan yksityiseltä sektorilta apua.
Kansantalous on noussut, velkaantuminen lisääntynyt ja säästöt menneet miinukselle. Viime vuonna. Näin luin tuolla lehtikierroksella.
Mikä on Sinun suurin hätäsi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Useimmiten kun puhutaan pienistä tuloista, käsitellään työstä saatua pientä palkkaa.On hyvä muistaa, pienestä palkasta tulee aikanaan, puolet pienempi eläke, kuin mitä palkka on ollut? Joskus vielä puolikkaankin alle.Suurin huolenaihe on,ansaitun eläkkeen jatko hoito.Tarkoitan että ansaittu taso, elinkustannuksiin säilyy?
Pienipalkkaisista nyt, joilla ei rahat riitä nytkään, edes perusmenoihin.Miten sitten eläkkellä?
Tavallisesta eläkkeestä ei riitä kulkuneuvon pitoon. Ja samanaikaisesti julkiset kulkuneuvot vähenee. Sitä joutuu kyläänsä vangiksi. Eikä monella riitä eläkkeestä edes bussilippuun, vaikka asuu kaupungissa, missä pääsisi kulkemaan.
Vaikka me miten surkuteltaisiin ja säälisimme itseämme ja hätäilisimme tulevaisuuden vuoksi, totuus on se, että tulevaisuus ei ole tänään. Lama-aikoja on ollut ennenkin, on ollut enemmän ja suurempaa puutetta kuin tänään, usko ja toivo ovat olleet kadoksissa ja omaisia on menetetty, sairaudet iskeneet, omaisuudet hävinneet. Niistä kaikista selviää, jos niin on tarkoitus. Oli tarkoitus tai ei, asiaa auttaa paljonkin se, että elää päivän kerrallaan. Ja auttaa siinä, missä voi pyyteettä. Se taitaa olla vaikein asia useimmille.
Ennenkin on ollut kallista, muttei perustarpeet.
Hätäileminen ei auta, mutta äänestäminen kyllä. Jotkut puolueet ajavat köyhän asiaa, toiset ovat ajavinaan.
Sitä saa, mitä tilaa, näin se yleensä on. Jos köyhän asiat ovat huonosti, olemme valinneet edustajiksemme ne, jotka viis veisaavat köyhien toimeentulosta.
lempivirtenikin on "Oi ihminen mielees se paina " jne. Sinä kerrotaan miten kedon kukkakin selviää. Vähän aikaa sitten jumppasin luultavasti liikaa ja selkä kipeytyi. Silloin ajattelin, että tästäkö se sairastelu alkaa. Parantui aikanaan, no hätä nyt.
Eivät ne anna tarpeeksi kalliita lääkkeitä julkisissa sairaaloissa. Itse pitää maksaa ja ne on kalliita. 5000 mummon markkaa per tiputus.
Siinähän sitten joutaa hautaan, kun on julkisella sairaalalla budjetti, mistä ei anneta lääkettä valmistajan ohjeen mukaan.
Elää joku tätä hetkeä tuommosen asian kanssa. Tässä ja nyt.
Totta puhut.
Kun tein -93 v päättötyöni ja kohdassa
omaa pohdintaa , päättelin et aletaan
valkkaan ketä "kannattaa" hoitaa ja ketä ei.
Et hoiva-alallakin mennään taloudellisiin
ratkaisuihin, koska arvot muuttuvat.
Sain punakynällä reunamerkinnän, et liian kauan kaupallisella alalla työskelleenä YMMÄRTÄÄ
ajattelutapani, mutta ei tule KOSKAAN tapahtuun
terveydenhoitoalalla.
Jokainen meistä nyt tietää miten on.
Joskus käy mieleen soittaa "pikkuseminaari työtäni" arvioivalle opelle, et et viittis lukee
mitä kirjoitin?!
Olisiko se kaupallinen koulutus sittenkin ollut
ajattelun taustana? :>.
siitä, että olen saanut elää hyvää elämää. Elämä ei ole oikeudenmukaista. Mutta ketään ei auta se, että suren tulevia. Yritän lähipiirissäni auttaa voimieni mukaan. Ne huolet, jotka voidaan hoitaa rahalla, ovat pieniä -sittenkin.
tavarapaljous, joka häiriköi ihmistä heti kun ovesta päänsä ulos pistää taajamassa tai kaupungissa.
Kaupoissa kaikuu kovaäänisistä, osta sitä, osta tätä.
Tarpeellisen ostamiseen keskittyminen on kaukainen haavekuva menneisyydestä. Jos sitten aiot tehdä syntisen kuolettavan ostoksen eli ostaa voipaketin joudut minuuttikaupalla kulkemaan pitkiä hyllyriviä, jotka pursuavat jos jonkin sortin rasvoja.
Kyllä näillä tavaramarkkinoilla pienituloinen on monesti pulassa.
Meillä suurilla ikäluokilla on sentään vielä menneisyyden kokemukset ja taidot apuna, mutta mitä tekee nuoret, jotka ovat syntyneet tämän kaiken keskelle ja pikavipit on hirvittävine korkoineen puhelimen napinpainalluksen takana.
Elämäni suurin siunaus on ollut syntyä seitsemäntoista jäsenisen suurperheen lapseksi tuvan ja kammarin kotiin, taitavan ja neuvokkaan äidin lapseksi.
Sieltä kun ulos pinnistin on keinoja toistaiseksi löytynyt tiukoissakin tilanteissa.
Suurin huoleni on miten meidän kaikkien ihmisten käy tällä kauniilla sinisellä planeetallamme tämän ahneuden aikakauden tuloksena.
Ongelmahan on siinä, että ihmiset tai ainakin huomattava osa heistä lähtee siitä, että yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia heistä.
Mitä se yhteiskunta on? Ei se ole mikään kuvitteellinen ilmiö, vaan se olemme me.
Lähtökohta on, että tulot riittävät elämälle tarpeellisiin menoihin. Eiväthän ne ehkä riitä, jos asuu väljästi, juopottelee, matkustelee paljon ym. Jos eivät riitä, niin sitten on ennen kaikkea itse syyllinen.
Minkä takia nyt kaikilla pitäisi olla jokin suuri hätä? No, onhan sitä kyllä joskus, jos käymälää ei ole lähellä.
Yhteiskunnan syytä on asumisen kalleus ja energian hinta.
suurta hätää ei ole. Talous ja terveys ok, samoin lasten elämä. Nyt. Hätäni on 91 vuotiaasta tädistäni, jos Sonera katkaisee lankaliittymät maalta. Tätini on jo sen ikäinen, ettei kännykän käytön opettelu enää onnistu. Sormet ovat jäykät, näkökyky huono eikä uuden oppiminen käy niin kuin nuoremmilla. Miten me, kaukana asuvat omaiset, pidämme häneen yhteyttä?
eli aureliinalla, minullakaan ei ole hätää tällä hetkellä. Toimeentulo ja terveys kunnossa. Mutta läheisillä on hätää monestakin asiasta. On vakavia sairauksia. Rahalla ei pysty terveyttä paluttamaan. Sitten on koko ihmiskunnan pahoinvointi. Tavaranpaljous. Se on jo ihan oksettavaa, kun mikään ei ole mitään.
Elinkumppanini terveys.
Sairauden toteamisen jälkeisestä ennusteesta (elinikä) on kulutettu jo yli puolet.
Olen kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä!
Lääkkeet ovat kokonaan korvattavia.
Köyhyydessä ja kurjuudessa kasvaneina olemme jo aikoinaan oppineet elämään omien todellisten tarpeidemme mukaan.
Emme ole ottaneet migreeniä ympäristön kuvitelluista mielipiteistä.
Hyvin ovat pienet tulot riittäneet.
Ei huoli mutta pieni harmi.
Pörssin viimeaikaiset liikkeet.
Hajautuksesta huolimatta salkusta katosi muutamassa päivässä yli 30000E.
Onneksi realisointitarvetta ei ole näköpiirissä.
Suurimman hädän aiheuttaa vertaaminen paremmin toimeentuleviin.
Hyvin menee kun ei vertaa eikä valita!