Olen 25- vuotias nainen ja olen ollut puolisentoista vuotta avoliitossa miehen kanssa. Tuntuu, että hän on loistava ihminen minulle ja se oikea, mutta hänessä on yksi vika. Hän ei ole nainen. Koen miessukupuolen jopa pelottavana, yläosattomat miehet saavat minut joskus sanomaan vaistomaisesti "yök". Kun puolisoni loukkaantuu siitä, sanon etten minä sinua koe yököttävänä, miehet vain. En edes koe välillä että hän on mies. Outoa. Kiinnitän huomiota naisiin ja hän on hyvin hämillään.
Olen koko elämäni ajan ollut bi- seksuaali. Lapsena jo ihastuin kavereideni siskoihin, mutta samalla miehessä on ollut jotain seksuaalista, mikä on saanut minut suhteisiin heidän kanssaan. Olen ollut suhteissa myös naisten kanssa.
Fantasioin naisesta jatkuvasti. Seksimme aikana mietin usein naista. Seurassa ollessani en puhu koskaan poikaystävästäni, vaan avopuolisostani jos en puhu hänestä nimellä. Koen olevani 90% lesbo ja tuo loppu 10% bi- seksuaalia rakastaa miestä, parasta ystävääni, hyvin hyvin paljon. Olen usein ajatellut hänen poissa ollessaan miten tahtoisin hakea kotiimme nainen, jota rakastella. Kokea taas oman lajinsa kosketus. Rakkaus, luottamuksen ja rehellisyyden tärkeys estää. Puolisoni on minulle tärkeintä maailmassa, mutta miten voin haluta näin paljon naisen luo? Tuntuu kuin pettäisin häntä jatkuvasti.
Olen hyvin hämmentynyt. Tuntuu kuin puolet minusta olisi poissa.
Avautumista. Oman seksuaalisuuteni pohdintaa. Kova kaipuu seksuaalisesti, henkisesti ja sormenpäiden jano naisen luo.
Olen koko elämäni ajan ollut bi- seksuaali. Lapsena jo ihastuin kavereideni siskoihin, mutta samalla miehessä on ollut jotain seksuaalista, mikä on saanut minut suhteisiin heidän kanssaan. Olen ollut suhteissa myös naisten kanssa.
Fantasioin naisesta jatkuvasti. Seksimme aikana mietin usein naista. Seurassa ollessani en puhu koskaan poikaystävästäni, vaan avopuolisostani jos en puhu hänestä nimellä. Koen olevani 90% lesbo ja tuo loppu 10% bi- seksuaalia rakastaa miestä, parasta ystävääni, hyvin hyvin paljon. Olen usein ajatellut hänen poissa ollessaan miten tahtoisin hakea kotiimme nainen, jota rakastella. Kokea taas oman lajinsa kosketus. Rakkaus, luottamuksen ja rehellisyyden tärkeys estää. Puolisoni on minulle tärkeintä maailmassa, mutta miten voin haluta näin paljon naisen luo? Tuntuu kuin pettäisin häntä jatkuvasti.
Olen hyvin hämmentynyt. Tuntuu kuin puolet minusta olisi poissa.
Avautumista. Oman seksuaalisuuteni pohdintaa. Kova kaipuu seksuaalisesti, henkisesti ja sormenpäiden jano naisen luo.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tunsin tuttuuden tekstissäsi. Olen kuin sinä viittä vuotta, avioliittolupausta, asuntolainaa ja kahta lasta myöhemmin. Suhteen jatkon ja omien tunteiden merkityksen pohtiminen on tässä vaiheessa vaikeaa.
Toisaalta toivon (ja sitten taas en pysty lapsiani katumaan), että olisin ymmärtänyt sen, että tällainen kaipuu on liian vahva painettavaksi unohduksiin tai taustalle. Itse kokisin olevani bi-seksuaali, mutta painotus naisiin 80%, jos nyt itseään voi jaotella noin...
En saa tyydytystä mieheni kosketuksesta tai koskemisesta. En ole tehnyt aloitetta seksiin suhteemme aikana kuin korkeintaan yhden käden sormilla laskettavan määrän (silloinkin on tainnut vauva siinnellä mielessä). Mieheni on ihana ihminen, hyvä isä ja ystävä, huomaavainen kumppani. Saan orgasmin suuseksistä kun suljen silmäni ja käytän mielikuvitustani. En saa itseäni antamaan suuseksiä miehelleni. Hänen vartalonsa ei sytytä minua millään asteella.
Ymmärrän, jos nyt joku kysyy miksi olen sitten naimisissa edelleen. Menin naimisiin täysin valmiina sitoutumaan loppuiäkseni. Olen edelleen varma, että mieheni on oikea mies minulle. Minä vain en taida haluta miestä... Tilanne kriisiytyikin ihastuessani naiseen. Suhdetta pidellään nyt kasassa paitsi lasten myös keskinäisen välittämisen ja sitoutumisen vuoksi.
Seksuaalisesti minusta tuntuu, kuin olisin jatkuvasi puuteessa. Todella turhauttavaa! Omatuntoni soimaa, kun en pystykään eläään sitoumuksieni mukaisesti. Huolehdin jatkuvasti lapsistani. En ole nukkunut kunnolla varmaan sitten viime kesän. Lääkäri kehotti minua kokeilemaan mielialalääkkeitä, että saisin itseni kasattua. Tuo sai minut tuntemaan itseni vajavaiseksi ja mielenterveysongelmaiseksi. En ole tottunut olemaan näin heikoilla.
Kuka ja mikä siis olen ja voiko asioita tässä vaiheessa muuttaa? Pitäisikö minun vain yrittää kovemmin?
Mietippä omalla kohdallasi haluatko tilanteeseeni joka sinulla voi tosiaan olla edessä viiden vuoden kuluttua, vai haluatko elää toisin ja tehdä valintasi ajoissa.
kusettaja.
Et voi jatkaa noin kovinkaan pitkään. Itse seurustelin lasteni isän, ex-mieheni kanssa, kun koin ensimmäisen suhteeni naiseen. Rakastin kuitenkin silloin exääni, menimme naimisiin ja saimme lapsia. Eroni jälkeen en ole edes ajatellut miehiä seksuaalisesti.
Jos tunteesi naisia kohtaan on noin voimakas, tee ratkaisu. Mitä nuorempana sen teet, sitä helpompaa se on, luultavasti. Itseäni harmittaa, että omassa elämäntilanteessa tuntuu olevan erittäin vaikea löytää naisystävää, jonka kanssa voisi jakaa arjen ja juhlan. Seksiä kyllä löytyy ja naisia, jotka haluaa pitää hauskaa kuukauden tai kaksi. Ihme kyllä pidempiaikainen hauskanpito ei kiinnosta :)
Ole reilu avomiestäsi ja itseäsi kohtaan. Tee ratkaisu, jonka tiedät oikeaksi.
Hei,
kiinnostaako viestittely;)?
[email protected]
L-koodille tarkoitin siis viestittelyviestini:)!
cathyn
tuntuu hyvältä kuulla muidenkin kokemuksia.
usein onkin olo, että on ihan yksin ja ainokainen näiden asioiden keskellä. nämä seksuaaliset kysymykset vievät kovasti energiaa, olen päättänyt sivuuttaa ne nyt hetkeksi kun elämässä on muita suuria asioita jotka on hoidettava ensin alta pois.
olen rehellinen avopuolisolleni, pakkohan se on. kuitenkin hän on se joka minua on tukenut jo pitkään erinäisissä elämän kysymyksissä ja tukee myös tässäkin asiassa.
vaikeaa haluta jättää noin loistavaa ihmistä vain siksi, ettei hän ole nainen.. ei hän ole sukupuoltaan voinut valita. enkä minä seksuaalista suuntautumistani..
Itselläni vähän vastaavia fiiliksiä, tosin ei yhtä voimakkaana. Itse koen tilanteen erittäin hankalaksi, sillä rakastan avomiestäni ja minun on hyvä olla hänen kanssaan. Kuitenkin myös tämä "toinen puoli" minusta nostaa päätään aika ajoin. Naisissa on kuitenkin sitä jotain mitä miehissä ei vain ole. Kaipuu vetää toiseen suuntaan, joka olisi niin eri maata kuin nykyinen, ja taas kuitenkin... Pohdintaa asia todellakin vaatii.
Olen huomannut, että jos olen liian läheisissä tekemisissä naisten kanssa niin se on kuin leikkisi tulitikulla seistessään keskellä bensiiniä. En halua pettää ja minun on nykyisellään muuten hyvä olla, joten tuon intressin joudun sivuuttamaan, koska muuten riski on todella suuri.
Ristiriitaisia fiiliksiä se kyllä aiheuttaa kun joutuu valitsemaan asioiden välillä näin.
Usein voi jopa käydä niin, että sitä alkaa tulemaan vihaiseksi kumppanilleen ja aiheuttaa itse riitatilanteita kun alitajunnassaan tai hiljaa mielessään syyttää puolisoaan siitä ettei hän ole nainen. Minusta on tullut ihan telaketjufeministi, jos tällaista sanaa uskaltaa enää käyttää. Olen niin naiskeskeinen ja naisia ihannoiva nainen, että monet ystäväni ovat vähän pelästyneetkin. lesboystäväni hurraavat riemusta:) Joskus itse kotona raivoan miehelleni peniskeskeisyydestä, siitä miten naisia alistetaan, miten epätasa-arvoinen tämä yhteiskunta on ja miten vittupäitä kaikki miehet ovat ja miten hirveetä se ja tämä ja tuo on. Ei kamalasti auta sanoa avopuolisolle "et tietenkään sinä kulta, mutta nuo kaikki muut..". Tottakai tuollainen loukkaa. Loukkaisi minuakin jos mies haukkuisi kaikki naiset ja lisäisi perään "et sinä kulta mutta kaikki muut".
Minä olen huomannut myös sen, että flirttailen naisille jatkuvasti. Viihdyn lesbojen seurassa paremmin kuin muiden... paremmin kuin oman mieheni seurassa. En kuitenkaan ala välttelemään tilanteita, joissa kiusaus tulisi liian suureksi. Kuitenkin olen missannut tahallani parit hyvät naistenbileet ihan vaan siksi ettei homma lähtisi käsistä.
Hoh, onpa tämäkin. Olen rehellinen itselleni ja samalla valehtelen itselleni. Olen rehellinen puolisolleni ja samalla valehtelen hänelle. Koen hänet seksuaalisesti kiinnostavana ja samalla ällöttää. Joskus kun kosken häneen, tuntuu kuin minua käytettäisi hyväksi.
Onneksi saan keskusteluapua aiheeseen.
Olen bi ja elän parisuhteessa miehen kanssa, pieni lapsikin on. Kaipaan naista lähelleni, niin fyysisesti kuin henkiselläkin tasolla, jatkuvasti. Mieheni on parasta mitä ajatella saattaa, ja rakastan häntä edelleen paljon 10 vuoden yhdessäolon jälkeenkin, mutta, niin, tiedät varmaan... Itse en ole uskaltanut olla ihan niin rehellinen miehelleni kuin mitä itse tekstissäsi kuvailit, pelkään luokkaavani häntä pahasti. Kyllä hän tietää että naisia katselen ja himoitsen, mutta hänen on varmaankin vaikeaa kuvitella kuinka paljon naista voi toinen nainen vierelleen haluta... Siinä on jotain mitä itsekään en osaa selittää.
Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä vähemmän tunnen itseni heteroksi, tai edes bi:ksi. Miehen vartalo ei kiihota eikä herätä minussa juurikaan mitään, ja miehen ajatuksenjuoksu on jotain mistä en edes jaksa olla mitään mieltä... Tuntuu että mies ei yksinkertaisesti voi olla se vastakappale minulle joka tekee minusta kokonaisen ja saa minut tuntemaan itseni naiseksi. Sitävastoin, naiselta se ei vaadi paljoakaan... ;D
Huoh.
Niin tuttuja ja tuskallisia ajatuksia tässä ketjussa.
Minä tein vuosien jahkailun jälkeen ratkaisun ja puhuin asiasta miehelleni. Kerroin etten voi koskaan olla kokonainen ja täysin onnellinen hänen kanssaan. Vaikka hän olikin täydellinen mies minulle.
Erosimme ja olemme edelleen läheiset ystävät. Sellaista ystävyyttä, joka pitkässä liitossamme oli, ei pyyhitä pois kovin helposti. Parasta rakkautta on se, että uskaltaa päästää toisesta irti, antaa hänen olla vapaa ja onnellinen, loppuun asti. Puolin ja toisin. Joskus täytyy myös ottaa riski siitä, että on jonkun aikaa yksin ja satuttaa eroprosessissa itsensä. Se on elämää, mutta voiko oikeasti elää samaa vanhaa elämää 70-vuotiaaksi? Sitä voi olla hyvä miettiä.
Olin valtavan helpottunut kun päätös oli tehty. En edes ollut huomannut millaista kivilastia olin selkääni vuosien aikana kerännyt. Kun piti yrittää sammuttaa itsestään jotain olennaista. Nyt olen vapaa ja se tuntuu uskomattoman hyvältä. Miksi ihmeessä en tehnyt ratkaisua jo vuosia sitten.
Nyt mielessäni ei pyöri mikään muu kuin naiset. Tämä on joulu ziljoonakertaisena, ihania naisia on maailmassa monia ja voin nyt etsiä heidän joukostaan sen oman ihanaiseni! En malta odottaa, että löydän hänet, jonka aikanaan tahdon myös vaimokseni.