Tästä on täällä aikaisemminkin ollut juttua, mutten nyt löytänyt kyseistä ketjua. Eli siis:
Onko kokemuksia "nukutusleikkauksista" epilepsian kanssa? Menneet hyvin, ei kummoisia riskejä...? Onko ketään, jolle olisi tehty neurokirurginen operaatio ja myöhemmin leikattu nukutuksessa vaikkapa muista syistä?
Kävi sitten niin, että löytyi melkoisen kookas kysta munasarjoista tän viikon alussa (kiitokset taas sille tk-lääkärille, joka ei jaksanut laittaa lähetettä eteenpäin...) ja odottelen aikaa tähystysleikkaukseen, joka kuitenkin tehdään nukutuksessa. Olin niin järkyttynyt, etten saanut gynen edessä taaskaan kaikkia kysymyksiä esitettyä.
Gyne sanoi, että vaikuttaa siltä että ko. muutos on ollut jo syntymästä (kelatkaa mitkä geenit; syntyessä kavernoova ylä- ja kysta alapäässä!) mutta hiukan herää kysymys, että miksei sitä nähty 3 kk sitten samassa ultrassa kun kaikki tsekattiin..pienempi kuitenkin näkyi silloin. Kovasti ihmetteli, että miksei aiheuta kipuja, tuon kokoiset kuulemma usein niin tekevät. No, mitäs näistä. Ei vain kovin ihmetyttäisi, jos ne lääkkeet sen kuitenkin olisivat laittaneet kasvamaan. Toinen munasarja joudutaan nyt sitten poistamaan, pieni osa voidaan ehkä säästää:( Ei tunnu kovin reilulta kun just on toipumassa uudelleen epiin sairastumisesta ja nyt tämä, ikää kuitenkin vasta hiukan alle 30. Kun kroppa alkaa prakaa niin tekee sen sitten kunnolla?
Lisäksi mietityttää se, että mitenköhän jälkihoito pelaa. Kuulin ja lueskelin, että hormoniepätasapainoon (masentuneisuuden estämiseksi) syötetään..yllätys yllätys keltarauhashormonia, jonka tehon mun lääkitys vie puoleksi. Mitenkähän se sitten oikein toimii/toimiiko ollenkaan? Tiedän, pitäisi varata aika lekurille, jolla ois aikaa puhua asioista mutta en oikein tiedä että neuro vai gyne vai molemmat. Tk-lekuri on mitä on kuten täällä on tullut kerrottua, siltä ei irtoa mitään lähetettä. Pieni psykakonsultaatio ei ehkä olisi pahetteeksi..työterveyslääkäriä tuskin kiinnostaa (meillä ollaan aika tiukkoja työperäisistä sairauksista). Kaverit on sitä mieltä, että iloitse siitä jälleenjäävästä munasolujen tuottajasta, luulen että ovat raasut niin järkyttyneitä/sanattomia tästä sairausrumbasta etteivät muuta kykene kommentoimaan. Puran siis täällä.
Hauskaa viikonloppua kuitenkin kaikille.
Onko kokemuksia "nukutusleikkauksista" epilepsian kanssa? Menneet hyvin, ei kummoisia riskejä...? Onko ketään, jolle olisi tehty neurokirurginen operaatio ja myöhemmin leikattu nukutuksessa vaikkapa muista syistä?
Kävi sitten niin, että löytyi melkoisen kookas kysta munasarjoista tän viikon alussa (kiitokset taas sille tk-lääkärille, joka ei jaksanut laittaa lähetettä eteenpäin...) ja odottelen aikaa tähystysleikkaukseen, joka kuitenkin tehdään nukutuksessa. Olin niin järkyttynyt, etten saanut gynen edessä taaskaan kaikkia kysymyksiä esitettyä.
Gyne sanoi, että vaikuttaa siltä että ko. muutos on ollut jo syntymästä (kelatkaa mitkä geenit; syntyessä kavernoova ylä- ja kysta alapäässä!) mutta hiukan herää kysymys, että miksei sitä nähty 3 kk sitten samassa ultrassa kun kaikki tsekattiin..pienempi kuitenkin näkyi silloin. Kovasti ihmetteli, että miksei aiheuta kipuja, tuon kokoiset kuulemma usein niin tekevät. No, mitäs näistä. Ei vain kovin ihmetyttäisi, jos ne lääkkeet sen kuitenkin olisivat laittaneet kasvamaan. Toinen munasarja joudutaan nyt sitten poistamaan, pieni osa voidaan ehkä säästää:( Ei tunnu kovin reilulta kun just on toipumassa uudelleen epiin sairastumisesta ja nyt tämä, ikää kuitenkin vasta hiukan alle 30. Kun kroppa alkaa prakaa niin tekee sen sitten kunnolla?
Lisäksi mietityttää se, että mitenköhän jälkihoito pelaa. Kuulin ja lueskelin, että hormoniepätasapainoon (masentuneisuuden estämiseksi) syötetään..yllätys yllätys keltarauhashormonia, jonka tehon mun lääkitys vie puoleksi. Mitenkähän se sitten oikein toimii/toimiiko ollenkaan? Tiedän, pitäisi varata aika lekurille, jolla ois aikaa puhua asioista mutta en oikein tiedä että neuro vai gyne vai molemmat. Tk-lekuri on mitä on kuten täällä on tullut kerrottua, siltä ei irtoa mitään lähetettä. Pieni psykakonsultaatio ei ehkä olisi pahetteeksi..työterveyslääkäriä tuskin kiinnostaa (meillä ollaan aika tiukkoja työperäisistä sairauksista). Kaverit on sitä mieltä, että iloitse siitä jälleenjäävästä munasolujen tuottajasta, luulen että ovat raasut niin järkyttyneitä/sanattomia tästä sairausrumbasta etteivät muuta kykene kommentoimaan. Puran siis täällä.
Hauskaa viikonloppua kuitenkin kaikille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Onko ketään, jolle olisi tehty neurokirurginen operaatio ja myöhemmin leikattu nukutuksessa vaikkapa muista syistä?"
Mun epilepsiani tais alkaa tosta. Mulla kakarana (n. 1-vuotiaana) todettiin jotai nestekertymää pikkuaivoissa, minkä takia sain kohtalokseni shuntti-letkun, joka siis menee aivoista vatsaan. Päässäkin se tekee y-haaran pikkuaivoihin ja jonnekin muualle oikealla puolella päätä... Kun sitten olin about 9-vuotias, toi letku jotenkin tukkeutui tms. ja jouduin jonkin sortin korjausleikkaukseen. Siellä ilmeisesti kirurgi oli keksinyt tehdä jotain, jonka seurauksena kaikki johtikin epilepsiaan. Kannan tota letkua vieläkin 22-vuotiaana ja tuskaa tuottaa. Lähinnä sen pituus. Mutta mitä nyt yhtään muistan vuoteen 1994 tms. niin eipä se toipuminen mitään järkyttävää ollut, sai lojua teholla tarkkailussa jonkin aikaa ja päässä oli karmeet teippaukset (ja rumat arvet edelleen).
Mulla taas on niin, että epi alkoi ekan kerran 12-v. ja silloin syylliseksi paljastui vuotava kavernooma (eli ns. laskimoverisuonikasvain/epämuodostuma). Se leikattin, epi väistyi kunnes alkoi uudestaan n. 15 vuoden jälkeen, viime vuonna. Mua vähän vaivaa nyt se, että haittaako "normileikkauksia" tuollainen puuttuva pala aivoista? Ilmeisesti ei..? Muistelen silloin samoihin aikoihin, että olin ed. vuonna murtanut nilkka- ja sääriluuni edellisenä vuonna ja siitä oli sattumoisin jälkikontrolli pari kuukautta pääleikkauksen jälkeen. Silloin sanottiin, että oikeastaan tekisivät korjausleikkauksen mutta riskien välttämiseksi jätetään väliin kun ei ole kovin pahasta asiasta kyse. Vuosisata oli eri kuin myös aika ed. leikkauksesta eli ehkä mietin ihan turhaan:) Tosin ei ollut epiäkään silloin..
leikkauksesta. anestesiahoitaja kertoi mulle että olivat antaneet diapamia jottei kouristuksia tulisi.
hyvin meni toipuminen leikkauksen jälkeen..mitä nyt pää oli vähän sekaisin nukutuksen jälkeen .
ikävä homma tuo kun munasarja joudutaan poistamaan . mutta voin lohdutukseksi sanomaan että lapsettomuudesta kärsivästä ystävältäni jouduttiin poistamaan kohdunulkoisen raskauden takia toinen munasarja kokonaan. heillä kuitenkin onnisti ja he saivat kaksi lasta.
mitä lääkettä olet syönyt?
itselläni oli munasarjat täynnä rakkuloita (eikö se oo sama kuin kysta?)deprakineä syödessäni. lääkkeen purettua kystat todennäköisesti hävisivät? ihan varmuutta asiaan en kuitenkaan ole saanut .jostain endosta lääkäri viimeksi hoitajalle supisi , mutta asia jäi siihen.
syönyt Apydania (alias Trileptal alias okskarbatsebiini). Sen on hiljattain yhdessä väitösessä todettu aiheuttavan myös kystia munasarjoihin mutta vain siinä eikä riittävän pitäviä todisteita ole kuulemma näytetty (Kelan kannalta).
Viesti saattoi tulla kahteen kertaan mutta siis kiitos vastauksesta:) Ikävää on poisto joo ja vielä ikävämpää se, jos lääkityksen vaihdolla se voitaisiin välttää. Mutta näillä pohjatiedoilla ei näytä todennäköiseltä. Olivat sitä mieltä, että kokemattomalta ultraajalta iso kysta (melkein 10 cm) voi jäädä havaitsematta, koska sen peittoaste tekee siitä oikeastaan häiriötekijän. Ranskanlekurini oli kuiten n. 50-v. gyne paikallisella naistenklinikalla mutta ehkä sitten kokematon..kuka tietää? Niin paljon kuin pelkään ja vihaan kohtauksia, ottaisin niitä kuitenkin pari mielummin kuin oleellisen "elimen" poiston.
Se Deprakinehan on yleiseti tiedetty rakkuloiden aiheuttaja, outoa ettei sulle ole mainittu. Mutta ihan eri lääkeaine kuin mulla, onneksi pääsit siitä eroon..ehkä? Mullakin on tutun tuttuja jotka toisen munasarjan puuttumiseta huolimatta ovat onnistuneet. Ymmärrän sen mutta v-tuttaa ja ahdistaa kuitenkin:)
Hei!
Minulta poistettiin myös munasarja kystan takia 2 vuotta epilepsialeikkauksen jälkeen.
Ei minullakaan kipuja ollut, vaikka kokoa oli kuulemma n. 10 cm. (oman käsitykseni mukaan iso?) Löytyi ihan vahingossa, muun tutukimuksen ohessa. Synnynnäiseksi lekuri sitä minullakin arvioi, lääkkeiden vaikutuksista ei puhuttu.
Nukutuksessa ei mitään ihmeellistä, helppo herääminen ja toipuminen epi-leikkaukseen verrattuna. Mitään ongelmia ei ollut.
Yksi munasarja hoitaa hommat, keltarauhashormoonia ei tarjottu eikä tarvittukaan. Kuukautiset ovat tulleet normaalisti, jopa säännöllisemmin kuin ennen leikkausta.
Ei paniikkia, operaationa tähystysreiät vatsaan on sentään pikku juttu kallon avaamiseen verrattuna.
Tää on kyllä niin mahtava palsta; kysyy mitä tahansa niin melkein aina löytyy joku, jolla on ollut samoja juttuja.
Juu, kystan kokoarvio oli mullakin sama ja löytyi yhtälailla ihan muissa yhteyksissä (tai siis eka, joka oli kadonnut parissa kuukaudessa, nyt sitten uusi iso). Lääkkeet tai ei, kunhan säilyisi edes se toinen.
on kokemusta sekä ennen epilepsialeikkausta että sen jälkeenkin.
Vajaa vuosi sitten tehtiin viimeksi operaatio nukutuksessa. Nukutuslääkkeeksi valittiin kaiken varalta sellainen jota käytetään kohtausten varalta en muista kyseisen lääkkeen nimeä. Leikkauksen (luunsiirto) jälkeen olin väsynyt, mutta muuten toivuin hyvin. Eipä ole muidenkaan leikkausten kohdalla ollut ongelmia.
Olen ollut nukutuksissa leikkauksissa ja ei ole kyllä mitään ongelmaa epilepsian kanssa.
Käsittääkseni naisilla on kohtuullisen yleisiä ja monesti vaarattomia nuo mitä sinulla on, mutta sinulla kai sitten valitettavasti vaatii leikkausta.
Kirjoituksesta jotenkin huokuu järkytyksesi... itselläni on terveysasema lääkäreistä parhaat kokemukset ja lähete on kyllä aina tullut tai ainakin asiat lähteneet rullaamaan. Lisäksi olen pitänyt heidän asiakashenkisestä otteesta. Eihän niiltä tarvitse edes kaikkea muistaa kysyä, kun kertovat.
Tsemppiä Sinulle. Leikkaukset lihaksissa ei lienee edes kivuliaita. Melkein tulee ikävä leikkauksia, kun saisi kerrankin nukkua...
En tosiaan näköjäänkään tajunnut paljoakaan kirjoituksesta ja genegologiset vaivat ovat näköjään aivan vieraita, vaikka paljon siskoja.
Toivottavasti viikonalku on selvittänyt asiaa.