Kääpiökoiran kanssa koirapuistoon

tee mitään.Eli lukaiseppa aikaisempia kirjoituksia minkälaista todella on koirapuistoissa.Minun pentu ei ikinä tule lähellekkään vaikka oikeastaan täällä on metsää missä temmeltää vapaana.Yksi epämielyttävä kokemus pentuna vaikka joku toinen koira puree niin kestää todella pitkään ennen,kuin koira uskaltaa mihinkään ja kun iso niin hyökkää aina toisten kimppuun.Eli ne jotka siellä puistossa nyt räyhäävät ovat juuri niitä koiria joilla on ollut pentuna vääriä tilanteita koirien kanssa ja varmaan juuri koirapuistoista.

oikein sikiää?

Me ollaan käyty aina koirani kanssa koirapuistossa (iso sekarotuinen narttu) ja koskaan ei ole ollut ongelmaa. Jotain pari-kolme kertaa kuussa käydään, koska puisto on kauempana.
Vihaisia koiriahan puistoon ei saa tuoda.
Eikä kannata välttämättä joka päivä käydä. Koirapuisto ei saa korvata muuta viihdykettä ja lenkkiä, vaan se on aina ekstraa.
Ja tietysti omistajan pitää vahtia koiraansa puistossa. Jos käyttäytyy huonosti, on omistajan vastuulla komentaa koiraa/lähteä pois.
Koirien eleistä näkee paljon.
Aluksi koirani (pentuna) oli yli-innokas, mutta alistu niin pienille kuin isoillekkin.
Kuitenkin alusta asti hillitsin sitä äänensävyllä ja kutsuin välillä luo. Nykyään aikuisena on mallikas, leikkii iloisesti, on rauhallinen, osaa olla niin pienten kuin isojenkin kanssa ja kun joku joskus ärähtää, väistää.
Edelleenkin kuitenkin pidän huolen, että koirani on nätisti puistossa. Kun tulee uusi, kutsun koiran pois, että tulija saa tulla rauhassa.

Uusi pentuni on myös aloittanut puistoilun. Se on uros, ja alusta asti olen kieltänyt astumiset.
Myöskin sitä kutsun välillä luo ja annan käskyjä.
Muuten annan leikkiä niinkuin haluaa. Urokseni on pieni ja aluksi arastelikin, mutta nykyään leikkii innolla kaikenkokoisten kanssa, ei pelkää, mutta alistuu niinkuin pennun kuuluukin.
Ei mitään ongelmaa.

Mutta KAIKKI koirayksilöt ei puistoon sovi, ja silloin niitä ei sinne saa viedä.

... juosta siellä toisten kanssa kilpaa ja olla muutenkin tekemisissä saman lajitoverin kanssa.

Itselläni on sellainen maailman kiltein bichon havannais ja en voi enkä kyllä haluakaan mennä puistoihin.
Joka kerta ollaan saatu sieltä joko ripuli tai tassuihin sientä ja nenäpunkkia ja oksennustautia.
Ei kiitos enää.
On paljon mukavampi juosta jossain metsässä missä on puhtaampaa. Tai sitten menemme pyöräteitä pitkin lenkkeilemään. Mutta metsään on päästävä sillä haluan, että koirani saa olla myös irti ja juosta pallon, kepin tai milloin minkäkin noutamansa esineen perässä.

Hyvää kevättä
Santtu