Paras
kun et sano sanaakaan
tai ota askelta ainoatakaan
ettet joutuisi katumaan
tai minä.
Lähestymättäkin
pelkästä ajatuksen voimasta
sykkii jo halu kosketuksiin
sormieni päissä.
Mutta kaksi varjoa
kaukana toisistaan
kaksi itkuista elämää
ja tämä kaatuneiden kulissien taivas
estää.
Tähän ei totu koskaan
armahda kaamoksen yö
sulje jo silmäni väsyneet
anna lepo.
kun et sano sanaakaan
tai ota askelta ainoatakaan
ettet joutuisi katumaan
tai minä.
Lähestymättäkin
pelkästä ajatuksen voimasta
sykkii jo halu kosketuksiin
sormieni päissä.
Mutta kaksi varjoa
kaukana toisistaan
kaksi itkuista elämää
ja tämä kaatuneiden kulissien taivas
estää.
Tähän ei totu koskaan
armahda kaamoksen yö
sulje jo silmäni väsyneet
anna lepo.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Juuri kun olen edellisestä runostasi toipunut, Sinä tuot uuden...
Ja miten mahtavan vielä!
Ei tommosta saa tehdä, kippeelle ihmiselle =)
Jos jotain voi tästä kokonaisuudesta vielä nostaa, on se tämä;
"Lähestymättäkin
pelkästä ajatuksen voimasta
sykkii jo halu kosketuksiin
sormieni päissä."
Huimaa ihan *kops*
että voiko tätä taaskaan edes rakkausrunoksi
sanoa, ja emmin sen tuomista.
Mutta kun ei poiskaan osaa olla, enkä kelpuutta-
nut tuolta muististakaan mitään, niin toin.
Kuinka niin " edellisestä runostasi toipunut "
höh.
Tarvitsin nuo sanasi Mys, kiitos.
Hiljaisena vaellan
seuraan omaa varjoani
kädessäni auringon säde
Etkö näe
jo kuumaa askeltani
tai tunne
sulavan lumen tuoksua
Kaamoksen tuoma rauha
muuttuu rakkaudeksi
sen kohdatessa
auringon varjon
kyyneleestä poskellasi
...kaamos on raskas, mutta rakentava,
se varmaan oikeasti antaa voimaa kohdata
kevät näköisenään - uudenluojana
Kauniissa runossasi oli
kaunis sanoma, niin onhan niissä
aina, täytyy myöntää
käsittämättömän upea runo Sinulta, kuka sitten
lienetkään. Runosi on kuin taideteos, henkeä
salpaa !
En minä tiedä runojeni sanomasta yhtikäs mitään,
Sinusta vielä vähemmän. Mutta runosi, jestas sen-
tään miten se kosketti.
Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos.
...on outoa taikaa...
Sanat ja rivit sointuvat kauniisti yhteen. Harmonisen upeaa luettavaa, ajatuksella.
en tiedä, kun en oikeastaan pitänyt tätä edes
rakkausrunona.
Sinun palautteesi se on upeaa luettavaa, mieles-
täni runoni ei. Mutta kiitän sanoistasi - Sinä
olet valo.
..kulissit pitää pitää pystössä
ja hymy kasvoilla vaikka sydän
tuskasta kiemurtelee-niihän
se usein menee vaikka,vaikka..
no viimeinen säkeistö
varsin mieleen painuva,
ajatuksia herättävää
ja kiitos koskettavasta
luku elämyksestä.
sydän, se on niin usein tuskasta mykkyrällään.
Soisi kuitenkin sen onnesta olevan, mutta elämä
on.
Kiitän sanoistasi, tarvitsin Sinunkin kannustee-
si.
...surusilmä surusanoin:)
Nyt ajatukset jo kait
tuolla ulkona
tuntee tuossa
nuo samat tunteet
kaipaa ja haluaa koskettaa
kuitenkin ne eivät sitä tee
kun yhdet kulissit sulkee
uudet edessä
elämä on tätä
ei nyt Lindalinda mitään synny, kaunis kaihoisa
ja niin todenpuhuva on runosi.
Sitä kevään odotusta ja naurua/hymyä päivääsi:)
Muistas nyt se koko tämän päivän ja myös huomenna jne...
kuten tiedät, eikä se muuksi muuttua taida.
" kun yhdet kulissit sulkee
uudet edessä
elämä on tätä "
Kiitos, noin se menee.
En totu!!!!!!!!!
En.
Runosi saa minut aina yhtä
hämmästyneeksi ja ihastuneeksi.
Olen fanisi viimeiseen tappiin, se usko!
että minä en opi koskaan ymmärtämään sitä, mistä
Sinä runosi ammennat. Ja Sinä et totu minun ru-
noihini - ehkä sillä on jokin tarkoitus.
Sydämellinen kiitos fanittajalle, mutta en silti
ymmärrä mitä tässä runossani edes on - mistä voi-
si ihastua.
imeydyin runosi tunnelmaan niin, että jäin taas sanattomaksi taiteen edessä. Etenkin "kaatuneiden kulissien taivas" oli hieno sanan valinta.
kiitos taas taiteellisesta lukuelämyksestä : )
mistä kaikki syntyy, mieleni syövereistä. Eikä
runoni ole kovinkaan kummoinen - rakkausrunoksi
juuri ja juuri kelpuutettava, ehkä.
Sanasi hivelevät silti, kiitos.
Hienosti laitoit taas paperille...
*niin makaa kun petaa...sano mun mummo *hymy*
tiedätkö, en huomannut aamulla näitä tulleita
kommentteja - olen varmaan sokee !
Herranen aika, taidan olla tullut todella vanhak-
si.
Kiitos, se kuuluu Sinulle että olet vieraillut.
Sitä pitää seistä pystyssä vaikka pommikonelaivue
lentäisi yli. Tuntemattoman kokijan suru ja sisu on suomalaisen. Pimeästä valoon Lindal. Kiitos vahvasta tulkinnasta, Tarkkis
punastellen, häpeissäni olen Sinunkin edessäsi.
Katsoin aamulla täällä ollessani, että
kommenttien määrä ei ollut muuttunut eilisestä,
joten en tullut edes runon sisään.
Kiitokseni tulee sydämestäni sydämeesi.
Sanattakin voi sanoa
katseellakin voi puhua
tarpeen vaatiessa
tunteita tulkitessa
aina hetken levon tarve ja uusi aamu aukeaa!
Runosi oli jälleen koskettavaa tekstiä, herkistää kenet tahansa.
ihanaa oli huomata tulleiden kommenttien määrä.
Ja kuten tuolla edellä mainitsin, olen tulossa
kovaa vauhtia vanhaksi.
Kiittäen,
linda
mä en tiedä mitä mä sanoisin.
Sanoit Mys-muruselle että tarvitsit hänen sanojaan, ja mä en voi kun todeta että mä tarvitsin tätä runoa.
mistäköhän se mahtaakaan johtua, että olin mel-
kein satavarma, että juuri Sinä kommentoit runo-
ni.
Niin sanoin Mysille, olin eilen niin maissa kuin
ikinä voi olla. Hänen sanansa olivat kuin balsa-
mia haavoille. Mutta niin on Sinukin sanasi,
vaikka tänään olenkin eilistä levollisempi.
Kiitos, vähin mihin pystyn.