ajattelin tässä ohimennen kysäistä paria asiaa
kiekoista. Aivan alkuun tuosta sydänmössöstä,
kuinka ruokittem sillä, annatteko sulaa kuinka
kauan ennenkuin laitatte akvaarioon? Toisena
kysymyksenä olisi kuinka usein mittaatte
vesiarvot kerran viikossa, kahdessa?
Lisäkysymyksenä olisi kuinka usein vaihdatte
vettä ja kuinka paljon kerralla, tästä kun tuntuu
olevan paljon eri mielipiteitä? Ja jos jotain
hyviä neuvoja osaatte antaa niin antaa palaa...
kiekoista. Aivan alkuun tuosta sydänmössöstä,
kuinka ruokittem sillä, annatteko sulaa kuinka
kauan ennenkuin laitatte akvaarioon? Toisena
kysymyksenä olisi kuinka usein mittaatte
vesiarvot kerran viikossa, kahdessa?
Lisäkysymyksenä olisi kuinka usein vaihdatte
vettä ja kuinka paljon kerralla, tästä kun tuntuu
olevan paljon eri mielipiteitä? Ja jos jotain
hyviä neuvoja osaatte antaa niin antaa palaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Leikkasin sydänmössöä suoraan pakastelevystä
kaloille pyhitetyllä leikkuulaudalla. Suoraan
altaalle ja jäisinä (leikkasin ohuia lastuja)
suoraan altaaseen kaloille ruuaksi ilman
minkäänlaista sulatusta. Oman altaan ainakin minä
opin tuntemaan melkein kuin omat taskuni ja
vesiarvot mittasin tarvittaessa mutta suosittelen
mittaamaan kerran kaksi viikossa, tai jos muuten
huomaa tarvetta siihen. Kaloissaan jos huomaa
jotakin, esimerkiksi kiekoissa tummumista,
kiduskansien välistä tulevaa harmaanvalkoista
riekaletta tai muuten epätavallista käytöstä
jne... Ei ensimmäisenä rueta miettimään kalojen
lääkitystä vaan mitataan vesiarvot, ainakin ph ja
nitriitti ja sitten mietitään uudestaan vasta jos
vesiarvot on kunnossa mikä kalojani vaivaa.
Tarkastetaan suodatus, vedenlämpö jne...
Lääkitään kun on diagnoosi ensin tehty mikä
kaloja vaivaa. MUTTA ENSIN AINA KANNATTAA
TARKASTAA ETTÄ VEDET OVAT KUNNOSSA JA SUODATTIMET
TOIMII JNE... ENNEN KUIN LÄÄKITÄÄN. Kaikki turha
lääkkeiden käyttö pois mutta lääkitään kun siihen
on tarvetta. Vettä itse kotialtaaseeni vaihdoin
yleensä kerran viikossa kerralla noin puolet
mutta vaihtoveden altaaseen valustus kesti noin
1.5-2 tuntia eli valutin vettä takaisin altaaseen
tosi hitaasti. Joskus kalakuorma altaassa
sattui "ikäänkuin räjähtämään liian suureksi"
vaihdoin vettä 2-3 kertaa viikossa. (Viljelin
kiekkokaloja ja joka poikueesta tuli yleensä
kerättyä parhaat palat kotialtaaseen 5-6cm
kokoisina poikasina eihän kala poikanen kauan ole
ja näin syntyy äkkiä ylikansoitus ikäänkuin
varkain pikkuhiljaa.) Vedenvaihtotarve ja määrä
riippuu monesta asiasta ja on jokaisella
harrastajalla yksilöllistä mutta suosittelen
vaihtamaan kiekkokaloille vettä kerran vikossa
vähintäin 1/3 osa ainakin mielummin hiukan
enemmä. Mutta jos kalakuorma on kohdallaan ja
ruokinta kohtuullinen mutta riittävä ei ole syytä
vaihtaa vettä kuin kerran viikossa ja
vedenvaihdon määrä litroissa on kunkin
personoitava itse tarpeen mukaan. Kiekkokaloille
sanotaan ettei nitraattia saisi olla kuin
korkeintaan 20mg/l <-- huomaa että nitraatti ja
nitriitti on kaksi eri asiaa.
Sydänmössö on kätevä pussittaa ohuiksi levyiksi,
sellaisiksi joita jaksaa taitella paloiksi.
Leikkuupöytää ei tällöin tarvita.
Sopivan kokoiset palat laitan suoraan akvaarioon,
ne sulavat kyllä nopeasti lämpimässä vedessä.
Itsetehtyyn mössöön en ole lisännyt vettä, joten
ne sulavat nopeammin kuin kaupasta saatavat
kiekkojen pakkasruoat. Niissä vettä voi olla niin
paljon, että näkee läpi. Niidenkään syönti ei ole
kuitenkaan aiheuttanut kaloille mitään ongelmia.
Minä todellakin vaihdan kerralla 50-70 % vedestä
kerralla parin viikon välein; paksulla letkulla
siihen ei kauaan mene. Korvaavan veden minäkin
laitan hitaammin melko ohuella letkulla, mutta ei
320 litraisen täyttäminen siltikään vie kuin ehkä
20 minuuttia. Pidän letkun päässä valoverhon
palaa, joka hajottaa vesisuihkun, joka varsinkin
alkuvaiheessa tippuu korkealta vedenpinnalle.
Ilmastaminen poistaa vesijohtovedestä haitallisia
aineita.
Mielestäni vesiarvoja ei tarvitse olla joka
viikko mittailemassa. Jos ruokkii kohtuudella ja
vaihtaa vettä säännöllisesti niin mittauksia ei
välttämättä tarvita ollenkaan. Mittaamalla voi
kuitenkin saavuttaa mielenrauhaa ja säästää
jopa "turhaa" työtä, sillä vedenvaihdot voivat
olla tiheämpiä kuin on tarpeen. Vedenvaihdoista
ei kaloille ole kuitenkaan haittaa vaikka ne
olisivat runsaita ja useinkin toistuvia.
Kiekkokalat ovat mielestäni (ja monien muidenkin)
kestäviä kaloja (jopa kestävimpiä), ja
ylihuolehtivaisuutta kannattaa varoa. Kannoissa
voi olla kuitenkin eroja ja hintavien kalojen
kanssa tarkkuuden kyllä ymmärtää.
pidättekö kiekkoaltaassa ilmastusta. Ajattelin
vain kun tuo lämpö on suht korkee niin luulis
että hapetusta pitäis olla?
Olet kyllä oikeassa siinä, että lämpimään
veteen "mahtuu" vähemmän happea kuin viileään,
mutta kiekoille riittää kuitenkin kun vedenpinta
on liikkeessä suodattimen ulostulon avulla.
Jotkut käyttävät valutussuodattimia joilla veden
happipitoisuus saadaan korkeaksi, mutta näitä
ilmankin kalat pärjäävät hyvin.
Riippunee kalakuormasta vai mitä? Olen siitä
onnellisessa asemassa että voin mitata hapen
tarkasti. Ainakin omassa altaassani näin
ilmastuksen tai hyvän valutuksen tuoman lisähapen
edut erityisesti aamulla pirteämpinä kaloina.
Kalakuorma vaikuttaa tietysti hapenkulutukseen.
Itselläni on suuri ulkosuodatin 320 litraisessa
jonka ulostulosuihku saa pinnan liikkeelle
suurella pinta-alalla. Akvaario ei ole
ylikansoitettu: 4 kiekkoa, 3 partamonnia, 1
sokkeloripsimonni, kymmenkunta monnista, muutama
ikivanha tetra, 5 kirsikkabarbia ja 3 leväbarbia.
Kalat ovat pirteitä, joten happi riittänee.
Happihan voi haitallistakin suurina määrinä
(kohtuullisuus kaikessa), mutta systeemisi on
varmaankin hyvä. Ilmapumpun käyttö on vaan
valitettavasti hiljaisiksikin mainostetuilla
laitteilla häiritsevän äänekästä, joten onneksi
ilmankin kalat pärjäävät.
Oletko tutkinut millaiset erot happipitoisuudessa
on jos verrataan valutussuodatinta, ilmastusta ja
pinnan voimakasta liikennintää? Olisi
mielenkiintoista tietää.