Tämäkö osa syy hoidollisiin huostiin??

Tervehdys toniak.
kirjauduit pitkästä aikaa, luin alempaa juttusi siitä kantelusta, se oli hyvä. Toivottavasti saavat kunnon rapsut. Moni ei uskaltaisi peläten kostoa. Pidän peukut pystyssä teille molemmille. Nyt ei enään kannata luovuttaa. Mutta kyllä teille saa hattua nostaa, moni ei olisi jaksanut sitä rulianssia mitä olette joutuneet kokemaan ja vain siksi kun poikanne ei saanut oikeanlaista tukea kouluun.

Minun silmään pisti kohta
- Olen lääkäri koulutukseltani, mutta tein hallinnollisia töitä. Kyllä minua viehättää, että saan tehdä kliinistä hoitotyötä.
taisivat valita aivan väärän lekurin. Jos tollanen ummikko pistetään arvioimaan lapsia ei siitä hyvää seuraa.
Ei kai tämä ole teidän lääkärinne?

Saatat olla hyvinkin oikeassa, kun kuvailit hyvin tuota tarkoituksen perää "Onko tämä lääkärivaje osasyynä siihen että he suosittelevat turhan helposti sijoitusta verukkeella: lapsen pitää rauhoittua!!!
Tälläkö sitten ratkaistaan ketä hoidetaan ketä ei???" Ja kun lapset on saatu huostaanotetuiksi niin, tämä psykiatrinen toiminta on sen jälkeen vain, show:ta joilla sitten esitetään kuinka lapsia nyt muksmas hoidetaan. Eli kukaan ei ole vaatimassa sen,jälkeen mitään, kun sossut sanovat että lapsille on järjestetty hoito ja nämä ns. ammattilaiset psykiatriat sitten osaavatkin hommansa joten kenelläkään ei ole varaa mennä kyseenalaistamaan heidän työtään. Ovelaa toimintaa
sossuilta! Mutta nyt on hyvä kun tuokin asia tuli julki, kuinka tilanne todellisuudessa on.Koska meille kaikillehan on uskoteltu että nämä kaikki psykiatriat ovat alansa ammattilaisia, niin kuin moni uskoo että sosiaaliviranomaiset osaavat tehdä työnsä hyvin ja että he olisivat ammattitaitoisia ja muka tekisivät niinkuin laki sanoo. Eli suoraan sanottuna meitä kansalaisia on huijattu monelta taholta! Mielenkiintoista on nyt sitten seurata että mitä muitakin uusia paljastuksia tuleekaan... esim. Perheneuvolassa on vain tavallinen sosiaalityöntekijä, ei psykologi!Niin, kuin meidän kohdalle tuli tämä täysin yllätyksenä tietoon huostaanoton jälkeen!

esim. PHKS:stä puuttuu tarpeellinen ja neuropuolen lastenlääkärikunta kokonaan ja sitä hoidetaan sitten vähän niinkuin pikkurillin kynnellä että "sitä muka on tarjota"?

Perheneuvolapalvelut
-kun ne on kuntasolla (yllätys, yllätys...)
alasajettu
niin ettei niitä yksinkertaisesti edes ole,
niin "kärpäsestä kasvaakin sitten härkänen" keskussairaalatasolla hoidettaessa
eli on vain väkisin sitten hoidettava
"tykillä" kun vain "lakaisullakin"
saataisiin tulosta esimerkiksi lapsen kohdalla aikaiseksi?

!Lapsen rauhoittuminen sijaishuollossa!
kuulostaa kyllä niin uskomattomattomalta hoitosuositukselta terveydenhuollosta
että missähän päin maailmaa muualla sellainen menisi lasten terveydenhuollossa edes läpi?


Tässä taas jotain linkkejä
http://www.oulults.net/esittely_index.htm

http://www.tkukoulu.fi/~moped/opetus/erityistuki2.html

http://www.tukilinja.net/myonnetyt.htm

hoidollisiin huostaanottoihin, mutta koska rahoituspäätöksistäkään kaikki ei tule kansalaisten tietoon, niin vaikea sanoa juuta tai jaata koko asiaan.

Psykiatrit voi jakaa karkeasti 2:een leiriin:
-psykodynaamisen koulukunnan vanhoihin jässiköihin, joita ei neurologian puolen tutkimuksen edistyminen mihinkään heilauta. He vähättelevät neuron diagnooseja, koska ovat niin oman oppinsa jääräpäisesti sokaisemia.
-ja sitten tietysti ne järkevät lääkärit, jotka osaavat arvostaa myös muiden lääketieteen osa-alueiden tutkimusta ja hoitoa.

Ensin mainitut eivät anna periksi omista näkemyksistään, vaikka huomaavat, että oma ammattitaito ei lasta auta, vaikka häntä kuinka pakottaisi lapselle sopimattomiin terapioihin ja hoitoihin. Siitä pälkähästä lääkärin pelastaa se, että lapselle kirjoitetaan huostaanottolähete.

Minusta tuo Patrikainen näyttää vähän kahden tien kulkijalle siinä mielessä, että hän puhuu kyllä neuropsykiatrian kehittämisestä, mutta näkee ensisijaisesti neuron puolelta vain ne lapset, joilla on myös psykiatrisia ongelmia.

Tuossa on juuri se vaara, että perinteisesti kaikki ongelmat, siis myös koulussa ilmenevät, nähdään kotoa johtuviksi. Ei tuollaisen ihmisen kyky riitä erottelemaan lapsen ongelmissa sitä, mikä on syytä ja mikä seurausta. Ja vaikka riittäisi, niin ei vain haluta luopua vanhakantaisesta ajattelusta, että jokainen ongelmainen lapsi on saatava ensin pois kotoa.

Toki sekin on mahdollista, että adhd tai as-lasta on kohdeltu kotona huonosti. Mutta esim. minulla oli lapsen tutkimusjakson aikana yht. 16-20 tuntia lastenpsykiatrin haastatteluja, joten kyllä vanhempien väärät asenteet tuollaisen jakson aikana tulevat esiin, jos niitä on. Mutta kun ei vaan ilmennyt mitään vanhempia syyllistävää, silti emme päässeet neuron puolelle enää, koska lapsi oli jo sisällä sairaalassa.

Tätähän hoidollinen huosta on, että vaikka vanhemmissa ei syytä olisikaan, niin silti päädytään huostaanottoon. Meille selitykseksi tarjottiin sairaalapaikkojen vähyyttä, huostaanoton vaativaan laitokseen pääsi paljon nopeammin kuin olisi saanut sairaalassa osastopaikan. Mutta ylilääkäri oli nimenomaan vanhan koulukunnan jääriä, joka ei halunnut antaa mahdollisuutta toisen lääketieteen alan avulle, vaikka itse ei pystynyt lasta auttamaan.

Todellisuudessa lapsi ei olisi ollut psykiatrinen potilas ollenkaan - kuten ei ilmeisesti sinunkaan poikasi - vaan meillä lapsi sai väärän dg:n, väärän lääkityksen ja järjettömän jatkohoitosuosituksen huostaanoton vaativaan laitokseen. Sinun lapsesi taitaa olla vahvempi psyykenrakenteeltaan, että hän taitaa selvitä suht kunnialla huostaanotosta, jos oikein muistan viimeiset kirjoituksesi. Sen sijaan en usko, että minun lapseni olisi tällä hetkellä terveen kirjoissa ollenkaan, jos hän olisi joutunut olemaan huostaanotettuna jääräpsykiatrin suositteleman 2-vuotisen jakson, niin herkkä hän on ja voimakkaasti reagoi kaikkeen väärään kohteluun.

Lapsesi, kuten kaikkien muidenkin kouluongelmaisten, pitäisikin ensin päästä neurologian puolelle, ei psykiatriaan. Kyllä neuropsykiatrit osaavat ohjata lapsen psykiatrille, jos siihen tarvetta on. Ja puutteet vanhempien asenteissa tulevat siellä ilmi ihan samoin kuin psykiatriankin puolella.

Siinä mielessä Patrikainen on mielestäni oikeassa, että psykiatrisissa hoitojonoissa on tällä hetkellä lapsia, jotka eivät kuulu sinne. He kuuluisivat joko neurologian puolelle tai tulisivat autetuiksi esim. perheneuvoloissa, mutta sitten törmätään käsittääkseni samaan resurssipulaan kuin lastensuojelussakin.
Perheneuvolat eivät pysty tarjoamaan sellaista ammattitaitoa, joka auttaisi asiakkaita.

Nyt on syksy 2018.
Onneksi nämäkin lapset ovat nykyään aikuisia!
Toivottavasti jokainen on töissä ja veroa maksamassa yhteiskuntaamme!
Elämä menee elämän ohessa ja lapset ja lapsenlapset kasvavat siinä sivussa huomaamatta!
Ei siinä muuta tarvita, kuon hyvä perhe!