Onko mahdollista, että ihminen tottuu stressiin, kun sitä kestää tarpeeksi kauan? Teen henkistä työtä, johon pitkähkö kokemus, joten työ ei omasta mielestäni aiheuta stressiä. Teen työtä 26 tuntia viikossa. Samaan aikaan opiskelen alaa, joka melko kaukana kaikesta aiemmin tutusta tai työstäni. Joudun lukemaan paljon englantia, mikä käy hitaammin kuin jos lukisin suomeksi. Kotona ei ole mitään ergonomista opiskelupaikkaa, joten olen saanut niskat jäykiksi ja jännityspäänsärkyä huonoilla lukuasennoilla. Menee kuitenkin välillä ohi. Myös kannettavan käyttö "stressaa". Saan väsymyksen joskus taltutettua esim. venyttelen, teen _hitaan_ kävelyn, syön kasviksia, rentoutan mielen.
Joskus kuitenkin esim. luennoilla, kun asia on suht vaikeaa, tuntuu että "pää ei enää toimi". Sitä yrittää hätäpäissään kirjoittaa muistareita luennoitsijan nopeasta puheesta. Sitten voi tulla päänsärkyä tai on vaikea ajatella... On vaikea yhtä aikaa kuunnella, lukea kalvoja ja kirjoittaa. Minulla on aina ollut yleistä, että pääni on normaalitilassa ns. tyhjä. Mutta jos vaikka joku kysyy jotain, niin voin heti pitää tiiviin luennon asiasta tai esitellä asian eri puolet ihan järkevästi. Esim. kokeissa jo nuorena oli niin, että kun olin hyvin lukenut kokeeseen, oli silti just ennen koetta fiiis, että en muista yhtään mitään! Sitten kuitenkin kun katsoi kysymyksiä, niin vastaus ikäänkuin tulostui tyhjästä.
Mietin siis, onko mun ajattelussa tai aivoissa jotain vikaa? Olen hämmentynyt tästä, koska mun on ennen ollut suht helppo omaksua teoreettisiakin asioita. Nyt sitten helposti särkyä ja stressaantumista. Onko sitten liian tiukkaa vai mikähän vaivaa? Ehkä tämä menee joskus ohi... Vai kuuluuko se ehkä jotenkin oppimiseen, että aivot ikäänkuin joutuu venyttelemään uuteen tietoon? Opintoja on vielä ainakin kolme vuotta jäljellä.
Joskus kuitenkin esim. luennoilla, kun asia on suht vaikeaa, tuntuu että "pää ei enää toimi". Sitä yrittää hätäpäissään kirjoittaa muistareita luennoitsijan nopeasta puheesta. Sitten voi tulla päänsärkyä tai on vaikea ajatella... On vaikea yhtä aikaa kuunnella, lukea kalvoja ja kirjoittaa. Minulla on aina ollut yleistä, että pääni on normaalitilassa ns. tyhjä. Mutta jos vaikka joku kysyy jotain, niin voin heti pitää tiiviin luennon asiasta tai esitellä asian eri puolet ihan järkevästi. Esim. kokeissa jo nuorena oli niin, että kun olin hyvin lukenut kokeeseen, oli silti just ennen koetta fiiis, että en muista yhtään mitään! Sitten kuitenkin kun katsoi kysymyksiä, niin vastaus ikäänkuin tulostui tyhjästä.
Mietin siis, onko mun ajattelussa tai aivoissa jotain vikaa? Olen hämmentynyt tästä, koska mun on ennen ollut suht helppo omaksua teoreettisiakin asioita. Nyt sitten helposti särkyä ja stressaantumista. Onko sitten liian tiukkaa vai mikähän vaivaa? Ehkä tämä menee joskus ohi... Vai kuuluuko se ehkä jotenkin oppimiseen, että aivot ikäänkuin joutuu venyttelemään uuteen tietoon? Opintoja on vielä ainakin kolme vuotta jäljellä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo, eiköhän se juuri sitä ylikuormitusta ole...liika on liikaa ja aivot menee tilttiin...
Jos vaikka yrittäisit joogata välillä...?
Kannettavaa voi muuten hyvin käyttää samalla kun istuu jooga-asennossa.
Musta tuntuu että on jotenkin epänormaali olo jos ei ole hyperaktiivinen suorittaja olo.
Niin kauheaa kuin se onkin.
Ei osaa enään olla normaali.