psykiatrilla yhden kerran.
he olivat sitä mieltä,että pojallani on persoonallisuushäiriö,tunnehäiriö tai adhd.
tutkímuksia jatketaan tietenkin.onneksi!
seuraava käynti olis siis 11.3,jone mun pitää yksin mennä puhumaan pojasta.oltiin pojan kans siellä sillon 26.pvä ja siellä sai raivokohtauksen.jouduttiin psykiatrin kans yhdessä pitämään pojasta kiinni,koska raivo oli niin kamalan kova!
ollaan just muutettu lasten isän kans erilleen ja heti ku aletaan jossain puhumaan isästä,lapsi saa raivokohtauksen.eilen hän täytti 4-vuotta,mutta ei ollut tyytyväinen lahjoihin,joten ne rikottiin!
tämä on kamalaa kun on yksin 4 lapsen kans ja yhdellä on noin voimakkaat reaktiot joihinkin asioihin ja saa raivokohtauksia,käy toisten lasten kimppuun ja heittää tavaroita toisia päin yms.kamalaa!!
ei oltais muutettu erilleen,mutta mies alkoi turhan levottomaksi,kosak hänellä on skitsofrenia.sain kyllä sen tietää vasta kun oltiin menty naimisiin.hänen äiti ei maininnut aikaisemmin asiasta mitään vaikka tiesi asian.
jos jollain on samanlaisia ongelmia lapsen kanssa,niin ei olisi mulle pahitteeksi puhua jonku kanssa kenellä sama tilanne.
välillä itken itseni uneen,kun on niin toivottoman huono olo kaikista näistä asioista.
lisäksi sairastan itse bulimiaa ja paniikkihäiriötä...
kirjoitelkaa ja kommentoikaa asiaa,jos on samantapaista edes teillä jollakin8/
he olivat sitä mieltä,että pojallani on persoonallisuushäiriö,tunnehäiriö tai adhd.
tutkímuksia jatketaan tietenkin.onneksi!
seuraava käynti olis siis 11.3,jone mun pitää yksin mennä puhumaan pojasta.oltiin pojan kans siellä sillon 26.pvä ja siellä sai raivokohtauksen.jouduttiin psykiatrin kans yhdessä pitämään pojasta kiinni,koska raivo oli niin kamalan kova!
ollaan just muutettu lasten isän kans erilleen ja heti ku aletaan jossain puhumaan isästä,lapsi saa raivokohtauksen.eilen hän täytti 4-vuotta,mutta ei ollut tyytyväinen lahjoihin,joten ne rikottiin!
tämä on kamalaa kun on yksin 4 lapsen kans ja yhdellä on noin voimakkaat reaktiot joihinkin asioihin ja saa raivokohtauksia,käy toisten lasten kimppuun ja heittää tavaroita toisia päin yms.kamalaa!!
ei oltais muutettu erilleen,mutta mies alkoi turhan levottomaksi,kosak hänellä on skitsofrenia.sain kyllä sen tietää vasta kun oltiin menty naimisiin.hänen äiti ei maininnut aikaisemmin asiasta mitään vaikka tiesi asian.
jos jollain on samanlaisia ongelmia lapsen kanssa,niin ei olisi mulle pahitteeksi puhua jonku kanssa kenellä sama tilanne.
välillä itken itseni uneen,kun on niin toivottoman huono olo kaikista näistä asioista.
lisäksi sairastan itse bulimiaa ja paniikkihäiriötä...
kirjoitelkaa ja kommentoikaa asiaa,jos on samantapaista edes teillä jollakin8/
Vastaukset 9
Vanhimmat
pahaa oloa oireilee ja uhmaikähän tuo 4 v on. Itsellä on melko hankala 3v, joka kotona on hyvin uhmakas. itselläni on myös paniikkihäiriö ja sosiaalista jännittämistä. Monta asiaa kun on, melko rankkaa, mutta sulla tosin vaikuttaa olevan vielä pahempaa. Jaksamista tosiaan sulle ja myös kivojakin hetkiä toivotan, kun saatte apua, luulen että helpottaa edes jotenkin.
kun olen 2 vuotta yrittänyt lääkäreiltä saada lähetettä psykiatrille..
käytiin kasvatus -ja perheneuvolassa,mutta siellä ei huomattu mitään.
tai ei ainakaan pelkästään uhmaikää.
mulla on veljellä se adhd ja täysin samanlaiset oireet alko tossa iässä kun munki pojalla.8 vuotta tutkittiin,niin sai diagnoosin adhd.
sitä ei tunnettu niin hyvin vielä silloin.
nyt mulla todella on sellainen olo,että kerranki mua kuunnellaan eikä lääkärit vaan sano että kaikki on ihan hyvin.
lääkäri tosiaan joutui itse näkemään pojan impulsiivisuuden ja raivokohtauksen,ennen ku uskoi mua.
onneksi nyt alkaa asiat selviämään.
mun veli oli samanlainen ku mun poika esim.oli kaikissa muissa paikoissa aika rauhallinen,muttei kuunnellut yhtään jos hälle jutteli jotain.samanlailla mun pojalla.tarhassa joudutaan välillä ottamaan kiinni hänestä,että puhun sulle,että kuunteletko?!
meillä kotona lentää astiat yms.lattialle jos sattuu pöydälle jäämään jotain.lelut rikotaan,kaikki rikotaan siis!
vaikeeta ymmärtää,mistä sellaiset raivarit voi saada,mutta pakko se vaan on jaksaa.
lääkäri ehdotti,että veisin pojan psykiatriselle osastolle ainakin kahdeksi viikoksi,mutta parempi kuitenkin,että käyn psykiatrilla pojan kanssa ja kuulen kaikki asiat,joita siellä todetaan.
ainakin mun näkökulmasta katsottuna.
en halua että mun poika joutuu sellaiseen ja olen kuitenki seurannut samanlaista poikaa kohta 15 vuotta sivusta,joten kuitenki sen verran on kokemusta asiasta.
onneksi näistä asioista tiedetään paremmin ku sillon ku mun veljellä todettiin tämä,koska kesti 8 vuotta saada se vastaus kaikkeen siihen.
aivan liian pitkä aika ja rankkaa oli meillä kaikilla.onneksi on nyt lääkitys,jottei tule sellaisia kohtauksia mun veljellä.
lapsen isä ei vaan haluaisi myöntää,että pojalla joku on.onhan se mullekkin vaikeeta,mutta hänelle vielä vaikeampaa,kun on itsekkin sairas.skitsofreenikko...
Näin heti ekaks haluun sanoo et voimia sulle ja toivottavasti saatte arjen sujumaan eli pojalle mahdollisen diagnoosin jne..
Mulla on kohta 3,5v poika joka kuulostaa hirmu paljon samalta kuin sinun poikasi. Mulla on myös paniikkihäiriö yms, kuten sullakin. Ja niin paljon saan kuulla tuota "se on tuo ikä vaan semmonen, kyllä se rauhoittuu jnejne" Oon kasvattanu pojan yksin, isä on vasta nyttemmin alkanut ottaa vastuuta joten olen viettänyt pojan kanssa kahden ainaki omasta mielestä niin pitkän aikaa jo että tunnen kyllä poikani. Ja mä en todellakaan usko että tuo ois ohimenevää, päinvastoin oireet tuntuu voimistuvan vaan koko ajan lisää. Kaikenlaista oon elämässäni joutunut kohtaamaan joten olen luonteeltani aika periksiantamaton ja yritän viimeseen asti aina puristaa mutta jonkun aikaa sitten tuli stoppi. Huomasin että ei mulla riitä keinot eikä voimat enää kohta pojan kans jos tilanne jatkuu samana. Soitin AdhD-liittoon ja siellä neuvottiin mihin ottaa yhteyttä jne. Mutta kun sitten erehdyin puhumaan ihmisten kanssa jotka eivät tajua todellista tilannetta kotonamme ja he saivat mut unohtamaan ajatuksen että lähtisin hakeen apua ja mahdollisesti jossakin välissä tutkittaisiin että onko pojalla AdHD.. Ja jotenkin halusin kai itekki uskotella vielä itelleni että mä tässä vaan kuvittelen ynnämuuta hömppää Ja kun elämässäni tapahtui niin hyviä asioita että en jäänyt masikseen vaan menin eteenpäin-päivä kerrallaan niin asia jäi siihen.. Mutta nyt oon päättänyt etten kuuntele enää ihmisiä, jotka eivät asiasta tiedä mtn ja otan yhteyttä perheneuvolaan ja haluan ehdottomasti pojan tutkimuksiin. Tämä viikonloppu, tai oikeastaan tämä päivä sai mun silmät aukeamaan todellisuuteen-aivan mahdottomia tilanteita jotka menee entistä pahemmiksi vaan.. Kohta mä väsähdän taas niin et masennun-taipumus siihenkin, ja sitten ei kyllä pojan kasvatuksesta tule yhtään mtn. Siinä ei häviä mun mielestä mitään jos lähtee asiaa tutkituttaan, päinvastoin; joko tulee esim ADHD-diagnoosi ja jo se varmaan helpottaa kun tietää mikä toista vaivaa jne ja sitten mahdolliset terapiat, lääkitykset jne.. Tai sitten sitä ei ole mutta kaikille, niin lapselle-jolla mahdollisesti sairaus on ja vanhemmalle, on parempi mitä varhaisemmassa vaiheessa diagnoosi tehdään-jos tehdään. ADHD:han on vahvasti perinnöllinen, ja ilmeisesti etenkin isältä pojalle, tällaista olen lukenut ainakin ja mun pojan isällä on erittäin vaikea ADD, ilman hyperaktiivisuutta. Sitä sitten pojalla riittääkin, huhhuh.. Sori, oon ihan puhki ku viime yö meni pähkäillessä asioita eli on univelkaa niin ei oikeen ajatus pelaa.. Mut jos haluut kirjotella mulle niin siitä vaan :) Jo se kun hoksaa ettei oo tilanteessa yksin ja vertaistuki monesti auttaa, ainaki vähän.. Nyt vasta hoksasin et sä olit kirjoittanut et pojallas on lääkitys, meinasin alkaa kysymään siitä.. Kauanko suurinpiirtein meni kun saitte diagnoosin ja miten se tehdään? Siis siitä kun menitte lekurille.. Jos vaan viittit vastata niin ois kiva ;) Mietityttää älyttömästi, kun oon päättäny alkaa selvittään tätä asiaa et kauankohan tässä menee.. Just tonne perheneuvolaan aattelin soittaa maanantaina, jostakin kai se pitää aloittaa.. Mut toivottavasi sai jotain selvää tästä sepostuksesta, voimia ja kivaa kevättä sulle perheellesi :)
siis mä tarkotin että mun veljellä on lääkitys,mutta mun pojalla on tutkimukset menossa nyt saman asian takia.poikani on kauhean impulsiivinen ja voi käydä jopa päälle.mun miehellä on skitsofrenia,joten aika pitkälle oon minäki kasvattanu lapseni yksin.mulle lääkärit ja neuvolassa aina sanottiin,että se on toi kausi vaan!
sit mä aloin pikku hiljaa suuttumaan ku 2 vuotta jankkasin asiasta ja sanoin,että kai äiti parhaiten tuntee oman lapsensa ja olen seurannu vierestä ku mun veli sai samanlaisia raivokohtauksia.
mun veli on nyt 14.hällä aloitettiin tutkimukset ku oli 3 vuotias.meni mun äiti minne vaan niin sanottiin samaa:se on toi ikä!
mun äiti jakso taistella 8 vuotta ennen ku sai diagnoosin ADHD:sta mun veljellä.lääkäristä toiseen juoksi.mun tilannetta ja lääkäriin pääsyä helpotti se että mun veljellä on se.käytiin kasvatus- ja perheneuvolassa 3 kertaa,mutta se ei oikee paikka ollu,joten otin mun lääkäriin ja neurologiseen yksikköön,jossa mun veli tunnetaan,yhteyttä ja sieltä laitettiin koneelle tieto mun veljestä.sit mun lääkäri ensin laitto neurologiselle yksikölle pojasta lähetteen,joka lähetettiin taas takas mun lääkärille.siellä kävin sit juttelemassa lääkärille ja sain lääkärin laittamaan sen lähetteen lasten psykiatriselle polille.nyt oon käyny siellä 2 kertaa.poika sai ekalla kerralla sielläki raivokohtauksen,joten ne näki siellä sen.lievän kohtauksen kylläkin.
myös päiväkodissa poika on nyt saanu kerran raivokohtauksen.ne oli aivan kauhuissaan siitä siellä vaikka oon sanonu sinne että käydään psykiatrisella polilla pojan kans noiden raivokohtausten takia ja muutenki käytöksen takia.
poika on nyt 4 vuotias.yritti käydä mun tytön päälle (5-vuotiaan)puukon kans.tyttö juoksee mun taakse aia karkuun poikaa,koska pelkää poikaa niin paljon!
siis mun tyttö täyttää nyt 6 huhtikuussa.
oon piilottanu kaikki esineet jolla vois satuttaa toista.puukot,veitset yms. keittiöstä.tää on kamalaa ku saa koko ajan pelätä,millon tapahtuu jotain.pitää koko ajan olla siinä huoneessa missä poikakin on.
nyt mulla on ensimmäisen kerran sellanen olo,että mua uskotaan.onneksi nyt tiedetään enemmän noista sairauksista ku sillon vuonna 1996 ku mun veljee alettiin tutkia.mun veli kävi normaalia koulua ja siellä kiusattiin sitä ja opettajat oli ihan loppu pojan käytöksestä,kunnes saatiin se diagnoosi,niin mun veli laitettiin erityiskouluun.
kamalaa kohtelua mun veljeä kohtaan siellä koulussa!
se on yks syy miks haluan nyt heti tietää mikä pojalla on ettei joutuis samanlaista kohtelua saamaan koulussa.
opettajatki tietäis sillon missä mennään.
ei tarvis vaan selittää etten mä tiedä mikä pojalla on!
mä en halua mennä sellasiin ryhmiin,koska todellaki vaivaa toi paniikkihäiriö,niin tulee kamala paniikki jos on ihmisiä paljon!
ois kiva saada jutella todella jonku kans.siis muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
kysyit kuin kauan diagnoosiin menee...
mun veljellä nyt meni todellaki se 8 vuotta,mutta sitä sairautta on niin paljon tutkittu,että nykypäivänä ei mee onneksi niin kauan.se on kyllä sitä jatkuvaa psykiatrissa juoksemista,mutta se ei haittaa ku sais vaan pojan olon helpommaksi.joudun ottamaan holding-otteeseen pojan joka päivä ja pisin aika ku oon pitäny pojasta kiinni,niin on puoltoista tuntia!
meilläkään ei poika oo pienimmästä päästä ja lihoo vaan koko ajan,joten mun ei oo mikään kauheen helppo pitää kiinni,koska itte oon pieni.
joudun laittaa lattialle makaamaan ja mennä päälle pitämään käsistä ja päästä kiinni,ku hakkaa muuten päätä lattiaan.kirjota mulle tähän osoitteeseen suoraan,niin on helpompi jutella:[email protected]
Sori, mä olin niin uupunut eilen että oon näköjään lukenu ihan miten sattuu.. Ahistavaa kun lähipiirissä ei ole kuin lapsen isä joka "uskoo" mua-se on nyt, kun on alkanu poika kiinnostaan, niin nähnyt mitä helvettiä tää arki on pahimmillaan. Tottakai hyviäkin hetkiä on mutta ne tuntuu unohtuvan kun se kaaos alkaa... :( Tuo on niin ärsyttävää, kyllähän äiti lapsensa tietää et pitää jankata asiasta ikuisuus ennen kuin mitään tapahtuu!!...
Mä laitan sulle meiliä tuleen kunhan poika nukkuu, muuten tää koneella olo on niin vaikeaa kun koko ajan pitää tarkkailla et mitä pikku-ukko puuhaa. Mut mä pistän postia tuleen täs piakkoin :)
joo kiva tosiaan jutella jonku kans kenellä on sama tilanne!
tietää ainaki ettei ole ainoa=)
mulla sama juttu.käyn välillä kattomassa siivouksen ja lasten hoidon ohella sähköpostia.
poika tarvii kauheesti valvontaa.saa koko ajan olla vieressä kattomassa ettei paisko tavaroita tai käy toisten päälle...
rankkaa,mutta onneksi aurinko paistaa myös risukasaan jonain päivänä=)
Mulla meni hirmusesti aikaa et sain laitettua sulle postia, kone oli rikki ja kun ei näistä tajua juurikaan niin siinä meni aikaa sitten kun tajus et modeemi on rikki..
Mut toivottavasti meili on saapunut vihdoin perille..
sähköpostia jonka sulle lähetin?
laitoin sen heti ku sun viesti oli tullu?
pitää kokeilla tänään uudestaan.
ihmettelinki,mikset oo vastannu siihen.
laitan myöhemmin tänään postia,ku oon käyny hoitamassa asiat..mun kone kyllä näytti,että viesti on sulle tullu,mutta ei kai sit tullu...
kokeillaan uudestaan.
En oo saanu,hmmm... Outoa..
Mut mä laitan tähän vielä meili-osoitteen niin jospa toinen kerta toden sanois :D
elikkä: [email protected]