Miten sitä nyt näin jälkeenpäin tunteekin itsensä niin typeräksi kaiken sen ihastumisen jälkeen, mitä on ollu. Taisin jopa rakastua suhun, mutta sitä en koskaan kertonu sulle.
Kaikki ne anteliaisuuden osoitukset - olishan sun pitäny niistä arvata jotain, mutta et koskaan sinäkään puhunut mitään.
Mutta...mun teot ja puheet on ilmeisesti olleet täysin ristiriidassa - lukuunottamatta sitä kertaa, kun kerroin ikävöineeni sua (se oli täysin totta!)
Enemmän kuin mitään muuta, mä toivoin, että oltais voitu olla enemmän kuin ystäviä, mutta kun ystävyyskään ei onnistunut, tulin siihen johtopäätökseen ettei meistä voi yksinkertaisesti tulla yhtään mitään..
Nyt kun on mennyt muutama kuukausi siitä, kun on nähty, en tiedä enää, odotanko seuraavaa näkemistä - ehkä näin on parempi.
Kaikki ne anteliaisuuden osoitukset - olishan sun pitäny niistä arvata jotain, mutta et koskaan sinäkään puhunut mitään.
Mutta...mun teot ja puheet on ilmeisesti olleet täysin ristiriidassa - lukuunottamatta sitä kertaa, kun kerroin ikävöineeni sua (se oli täysin totta!)
Enemmän kuin mitään muuta, mä toivoin, että oltais voitu olla enemmän kuin ystäviä, mutta kun ystävyyskään ei onnistunut, tulin siihen johtopäätökseen ettei meistä voi yksinkertaisesti tulla yhtään mitään..
Nyt kun on mennyt muutama kuukausi siitä, kun on nähty, en tiedä enää, odotanko seuraavaa näkemistä - ehkä näin on parempi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Täällä toinen typerys. Naurattaa näin jälkeenpäin koko juttu. Naurattaa oikein makoisasti oma typeryys. No sainpahan ainakin hyvät naurut lopulta :)
ollut sinulta, koska tuo aloitus ei ollut minulta. Vai naurattaa :(
siis oma typeryys. En muille naura, itselleni hekottelelen sitäkin makeammin. Onhan se hyvä että omille tyräyksilleen pystyy nauramaan eikä sorru suruun. Hah hah haa... Nauru pidentää ikää.... hoh hoh hoo... pelleltä terveisiä... toivottavasti en putoa tuolilta... saan vielä enemmän nauramista...
näin: "Naurattaa näin jälkeenpäin koko juttu."
Onko siinä jotakin omituista???
vain itsellesi. Eikö jutussasi sitten ollut mukana toista?
t ä s s ä j u t u s s a ! Nauran että olin niin hölmö että joskus kuvittelin jotakin. Nauran että otin sen niin tosissani. Nauran etten älynnyt ajoissa miten typerä olen..... vieläkö muuta????
R A K A S T A N S I N U A ! ! ! !
hohottamaan ihan ääneen! Se teki hyvää! Jatka rakastamista!! :))
Sain mut sentään hymyilemään. Jatka pessimististä ajatteluasi, rakastan odotellessa ajattelutapasi muuttumista.
joku rakastaa ;) Katsos nyt, sait ajatukseni jo toiseen suuntaan... olet vaarallinen!! ;)
mutta vain sulle, en muille.
Kaiken menevän niin vaikeaksi. Ei en ole vieläkään luopumassa tästä jutustamme. Mitä sinä haluat, siis sekoitit ainakin minut täydellisesti. Ihmettelemistä riittää täällä.. Ja miten sen ikävöimisesi ilmaisit? Etkö sitten huomannut minun eleistäni ihastumistani sinuun??
Kerroinkin sinulle ihastuneeni. Jos osui tämä kertomukseni. Niin miksi et vastannut tunteisiini?
Tosiaankin on hölmö olo!
Et kertonut ihastuneesi,enkä minä uskaltanut edes niin toivoa.
Vaikka jotain ehkä ajattelinkin,pelkäsin sen olevan toive-ajattelua!
Enemmän kuin mitään toivoisin että voitaisiin olla edes ystäviä.
Vaikka aikaa onkin kulunut,etkä tätä edes varmaan tiedä, mutta totuus on että kaipaan sinua.
Asioita taisi sekoittaa eräät väärinkäsitykset?
Tosiaan, kokonainen väärinkäsitysten suma..
Tekis mieli vaan painautua häntä vasten ja kertoa, kuinka paljon on kaivannut!
Ystävyyskin ois tervetullutta, en sitä kiellä.
Ei ne täällä parkumalla selviä mihinkään suuntaan. Nyt minä ainakin oletan että vihaat minua
Tahtoisitko jollain lailla yrittää selvittää noita asioita, ja ymmärtää tapahtunutta?
Tahtoisin tietää!
Ymmärrän, että haluaisit saada tietää, mutta minun tunteeni taitavat olla jo toissijaisia - ei niillä ole enää mitään merkitystä.
Aikaa on kulunut jo sen verran, etten tiedä, pystynkö käsittelemään enää asioita niin kuin olis tarpeen.