Kommunisti = valehtelija

Punikit, vihreät ja muut hörhöt elävät taas vallankumouksen aikaa, kevät koittaa...

Huhtiniemi- ym. jeremiaadien mentyä mönkään
uus-jälkitaistolaiset ovat palanneet
kiukuttelun ja pilkkaamisen linjoille,
ja ottaneet kohteekseen sotia johtaneen
marsalkka Mannerheimin.
Yrittämisen puutteesta heitä ei ainakaan voi moittia?

"Olipa kerran Mannerheim, joka ratsasti pitkin Aasiaa, ja tapasi jänniä kirgiisejä. Sitten hän muisti, että pitää mennä takaisin Suomeen, sillä pispalalaiset pitää käydä tappamassa. Niinpä hän hylkäsi kirgiisi-ystävänsä ja lähti Suomeen lahtari-kenraaliksi. Sen pituinen se!"

Tässäpä teille iltasatu, jota Pispalassa luettiin lapsille aina ennen nukkumaanmenoa, jotta näkisivät hyviä ja rakentavia unia, eikä katkeruus väistyisi heidän pienistä sieluistaan. On myös toinen tarina Mannerheimista ja punikeista, jota ei luettu Pispalassa:

"Tulipa Suomeen sota syksyllä v.1939, kun Stalin käski tänne hyökätä. Tippui postiluukusta kutsuja armeijan riveihin yhdelle jos toiselle, ja kaksi vuoden 18 punikkia tapasi toisensa rintamalle menevästä junasta. Toinen virkkoi: "Se on kuullemma taas johdossa tämä lahtari-kenraali?" Johon toinen vastasi: "Niinhän näkyy olevan, mutta nyt se on meitin puolella."

Pispalassa asuva elokuvantekijä Katariina "Kati" Lillqvist on yksi niitä, joiden mielistä eivät punaiset iltasadut ole väistyneet, ja jotka eivät ole mitään unohtaneet eivätkä mitään oppineet. Heille vuoden 1918 onneton sisällissota jatkuu yhä, päivin ja öin. Tampereelle onkin kertynyt erikoinen punayhteisö, jonka keskuudessa pidetään yllä aatteen liekkiä ja kaljalasi kädessä tuijotetaan saunan jälkeen punaista auringonlaskua synkkiä miettien ja hampaita kirskutellen.

"Voi kun meni pieleen Beljajevin lakot, eikä päästykään kutsumaan puna-armeijaa tänne... Nyt meitä NATOtetaan...jumalauta!"

Pirkanmaan Uuden Panimon tuotteiden huvetessa into sitten aina laantuu. Tälle perinneosastolle on järjestetty ihan oma pyhiinvaelluspaikka, "Lenin-Museo" -ehkä ainoa maailmassa?-, ja itse "Äiti Aurinkoinen" on käynyt heitä katsomassa ja rohkaisemassa.

Vuosi 1918, ensimmäinen vuosi Suomen itsenäisyyttä, ei ollut mikään riemuvuosi, kaikkea muuta. Kansalaissodassa menehtyi eri syistä paljon väkeä, ja kuolleisuus tuon vuoden aikana ylitti arviolta noin 40 000:lla normaalin kuolleisuuden. Kaikki ei toki johtunut sodasta, vaan koko Eurooppa kärsi "espanjantaudista", jonka nyt arvellaan olleen jonkinlainen lintu-influenssa. Sodan seuraukset tappivat kuitenkin paljon ihmisiä, aivan liian paljon. Annamme puheenvuoron ensimmäiselle todistajallemme:

"Tässä maassa tapahtuu kauheita asioita. Ylipäällikön (=Mannerheim) kiellosta huolimatta teloitukset jatkuvat. Punaista hulluutta on todellakin seurannut valkoinen terrori... Kun olemme ase kädessä eliminoineet maan suurimman puolueen, eliminoimme yksinkertaisesti 48% edustajistosta... tätä ei voida tulevaisuudessa puolustaa."

Kirjoittaja on silloisen kenraali G.C.E.Mannerheimin, valkoisen osapuolen sotilaallisen johtajan, entinen lanko Hjalmar Linder. Hän kertoo sen mitä moni valkoisten kannattajakin ajatteli Vapaussodan jälkeisissä vaiheissa. Kirjoitus on julkaistu Huvudstadbladetissa jo 25.5.-18. On sanottu, että sota näyttää aina ihmisen äärimmäiset puolet, hyvät ja pahat. Sodan loppuminen ei hetikään lopeta irtipäässeitä voimia?

joukko kommunisteja asettui sotien aikana puna-armeijan puolelle pyrkien tekemään tihutöitä ja auttamaan neuvostovakoilua. Lienevätkö olleet Pispalasta? Hämeenkyrössä nämä pahamaineisen punapäällikkö Kaljusen seuraajat murhasivat paikallisen poliisin, joka etsi käpykaartilaisia.

Punakapinan kukistamisen seuraava jälkinäytös nähtiin 70-luvulla, kun kommunismista hurmaantuneet porvaris-muksut, ns. taistolais-nuoret, löysivät Suomen historiasta epäonnistuneen vallankumous-yrityksen. He olivat varmoja, että heidän aikanaan kumous vihdoin onnistuu. Tänään tämä joukko läskistyy kapitalistisen Suomen poliittissa palkkiviroissa.

Vuoden 1918 muistojen viimeisin hyödyntämiskierros näkyy olevan alullaan, ja asialla ovat nämä nykyvasemmistolaiset, eli "sitoutumattomat" kansalaisliike-aktiivit (ehdokkaina kommunistien listoilla?). Tähän syndroomaan sisältynee myös po. hiukan alatyylinen Mannerheimin henkilöön kohdistuva loukkaus-animaatio, jota näyttää valmistellun Pispalan jälki-punakaartin lisäksi myös veronmaksajien sponssaamana YLE:ssä?

Kun ihminen elää maailmassa, jossa sukupuolisia poikkeavuuksia enemmän ihaillaan kuin tuomitaan, ja normaaliuteen suhtaudutaan vähemmän suvaitsevaisesti kuin kummajaisten joskus outoihin ja vahingollisiin tapoihin, ei ole yllättävää että historiallisia hahmoja käsitellään myös pispalalaisen kulttuuriyhteisön huumehuurujen läpi nähtyinä?

~Turengin Suojeluskunta kuittaa