aah! Vihdoinkin "oma koti" no juu`u aivan oma :D vaikka vuokralla asun tää on "mun oma" upea kaunis unelma kaksioni! parvekkeella & kylpyammeella (luksusta) Olen asunut 8 kuukautta omillani yksin. Muutin siis lapsuudenkodista 18,5 vuotiaana. Mitä fiiliksiä ootte käyneet läpi ja oppineet tai jopa "joutuneet" kohtaamaan?!?!
ihan mielenkiinnosta kyselen. Itse nautin ihan älyttömästi! kaikista ikävistäkin kokemuksista huolimatta, siis kun kohtaa "elämän realiteetteja", kuten ruoanlaitto, siivous, pyykkäys yms.. heh :D no tottakai mä osasin nää jutut jo kotona mut nyt vasta harjoittelen paremmin ja vähän niinku pakko hoitaa koska muuten asuu lian keskellä. Toinen kiva realiteetti rahan riittämättömyys vai oisko vika siinä miten käytän rahaa? : / tiedä sitten. Pienet tulot joka tapaukses oon opiskelija vielä. tunnesotkut, ihmissuhdesolmut.. tajuu elämän yksinkertaisen kauneuden siis ihan pienet ilot ja hetket. kotoa lähtiessäni olin jo aika realistinen mutta tää yksin asuminen opettaa ja hioo luonnetta hyvällä tavalla 8) osaa arvostaa monia asioita entistä syvemmin ja laajemmin. kai se vaa kuuluu mennä näin.
terveisin suht onnellinen nuori nainen
ihan mielenkiinnosta kyselen. Itse nautin ihan älyttömästi! kaikista ikävistäkin kokemuksista huolimatta, siis kun kohtaa "elämän realiteetteja", kuten ruoanlaitto, siivous, pyykkäys yms.. heh :D no tottakai mä osasin nää jutut jo kotona mut nyt vasta harjoittelen paremmin ja vähän niinku pakko hoitaa koska muuten asuu lian keskellä. Toinen kiva realiteetti rahan riittämättömyys vai oisko vika siinä miten käytän rahaa? : / tiedä sitten. Pienet tulot joka tapaukses oon opiskelija vielä. tunnesotkut, ihmissuhdesolmut.. tajuu elämän yksinkertaisen kauneuden siis ihan pienet ilot ja hetket. kotoa lähtiessäni olin jo aika realistinen mutta tää yksin asuminen opettaa ja hioo luonnetta hyvällä tavalla 8) osaa arvostaa monia asioita entistä syvemmin ja laajemmin. kai se vaa kuuluu mennä näin.
terveisin suht onnellinen nuori nainen
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulle koti on ollut aina se paikka, jonka olen tehnyt omanoloiseksi. Minä asun siellä ja sen pitää olla sellainen, että viihdyn. Joskus on ollut hörhelökausi ja sitten taas valkoista ja metallia, mutta ei sisustuslehtien mukaan vaan varojen. Kirppariltakin opiskeluaikana löysin oman maun mukaisia tavaroita.
Annan vain yhden neuvon, maksa vuokra aina ensin, sitten sähkölasku. Kun on koti ja sähkö selviää melkein mistä vaan. Ja viihtyile.
Oma tupa,oma lupa,oma koti kullan kallis. Halusin jo 18-vuotiaana muuttaa omaan kotiin,mutta muutin vasta 19 vuotiaana. Sitä ennen jo tiedostin,mitä ikäviä ja hyviä asioita siihen liittyy. Ikävin asia ehkä on ollut se,että rahat eivät aina tahdo riittää,vaikka säästeliäästi elän. Varsinkin loppukuusta on tiukkaa,mutta tilipäivänä taas helpottaa.
Kivointa on se,kun saa itse päättää,mihin aikaan esim. laitan ruuan,milloin siivoan jne. Se on totta,että yksin asuminen opettaa monella tavalla. Mulle jo kotona opetettiin,että maksa ensin vuokra ja muut pakolliset laskut,sitten muut menot. Näin olen tehnytkin. Mun mielestä jokaisen pitäisi kokea yksin asuminen,ennen kun muuttaa vaikka tyttö/poikaystävänsä kanssa saman katon alle. Oppiihan siinäkin tietty ottamaan vastuuta asioista,mutta se on kumminkin ihan erilaista,kun toinen on läsnä koko ajan jne.
Ihanan positiivinen viesti !
Minulla on itselläni se ajankohta elämässäni, jolloin poikani on itsenäistymässä. Juuri täyttänyt 18 v. Halusi jo vuosi sitten muuttaa pois, mutta vieläkin lasketaan ja askarruuttaa miten taloudellisesti pärjää. Realiteetti on se että opintotukea saa maximissaan. 635,20 e/kk. Nyt tänään taas ollaan etsitty mahdollista asuntoo, minkä vois vuokrata pitemmäksi aikaa. Opiskelua hänellä jäljellä vain vuosi. mutta haluais asunnon, mikä olisi pitempiaikainen. Edes yksiötä ei tahdo saada minkäänlaista alle kolmen sadan.
Tsemmpiä sulle !
Pyörin täällä ihan siksi että ajattelin kysellä lähinnä opiskelijoilta miten he ovat pärjänneet, kun asuvat yksin ja he joita vanhemmat eivät voi tukee.
Mistä yleensä kannattaa alkaa etsimään asuntoa. Onko jotain Saton Tai VVO:n tyyppistä tahoa, miltä sais halvemmin. Mistä yleensä opiskelijoiden kannattaa etsiä. Kun ei ota lukuun kimppakämppää eikä opiskelija-asuntoja.
Vaikka olenkin asustellut siippani kanssa saman katon alla jo pidemmän aikaa, muistelen joskus haikeudella niitä aikoja kun asuin yksin opiskelija-asuntolan yksiössäni. Korvia hivelevää hiljaisuutta, ei rääkyviä nuorempia sisaruksia, ihanaa löhöilyä ja toisinaan tiukkaa pakerrusta, kyläilyä ystävien kesken, rauhallinen aamuinen teehetki, omia kokkauskokeiluja, unohtumattomia shoppailuhetkiä.. Ja aina oli ihanaa lähteä viikonloppukylään vanhempien luokse.
Muutin 16 kesäisenä kotoa pois, mutta ensihaikeuden hälvettyä nautin joka hetkestä. Toki elämä on nyt tasapainoisempaa ja turvallisempaa kun on tuo siippa mukana kaikissa käänteissä. Silti joskus kaipaan niitä aikoja, kun ei ollut haisevia sukkia ja likaisia astioita joka nurkassa.
Mutta aina ei saa kaikkea. Mieluummin otan rakkaani sukkineen kaikkineen, kuin jaan iloni ja suruni vain itseni kesken.
Nauttikaa! Kerrankos sitä elämässään ensimmäiseen asuntoonsa muuttaa!
Opiskeluaikana sain ensimmäisen vuokrakämpän 360 eurolla kuussa. 27 neliötä ihan Lahden keskustassa. Ei niin unelma kun miltä kuulostaa. Asunto oli uuniton eikä suihkussa pesukoneliitäntää =) Vuoden kuitenkin asuin siinä. Ja muutin isompaan yksiöön, vuokrakin nousi 440€ kuussa mutta sain pesukoneen ja uuninkin.
Koko opiskeluajan olin töissä, koska kelan opintotuki ja asumislisä kattoivat vain vuokran, joten jollakin piti ruokákin ostaa. Vanhemmat eivät pystyneet opiskeluitani valitettavasti tukemaan. Tarkoittaa siis sitä, että koko opiskeluaikana en voinut pyytää äitiä maksamaan vuokraa tai isää lainaamaan rahat puhelinlaskuun. Kannustusta silti sain ja se oli tärkeää. Palkkaa sain osa-aikaisesta työstäni vajaa 300 euroa kuussa ja sillä sitten jo vähän vietettiin opiskelijabileitäkin. Joten huonosti asiat eivät olleet. Tiukkoja kuukausia toki oli, ja välillä katkerana kuuntelin kavereita, jotka ensin valittivat rahojen vähyyttä ja sitten huokaisivat, että onneksi äiti auttoi ja maksoi vuokran. Mutta kyllä siitä kuulkaa selviää vaikkei taloudellista tukiverkkoa olekaan takana. Sisulla ja sen pankkitilin seuraamisella pärjää pitkälle. Ja joku tuossa aikaisemmin sanoikin, että ensin vuokra ja sähkö ja sitten loppu jää opiskelijan "kulutusjuhlaan" =)
Hyvällä kaveriporukallahan voi opiskeluaikana järjestää tentinpotkijaisia, eli tenttiurakan päätteeksi kutsutaan kaverit kylään ja kokataan yhdessä. Kun jokainen tuo jotakin niin vähälläkin rahalla saadaan kunnon lämmin ateria ja viininystäville vielä lasi tai kaksi. Nauttikaa opiskelusta, rahahuolet painaa välillä, mutta ei sitä opiskelijaelmämää kannata kokonaan kuluttaa murehtimalla.