Onko kukaan sen arvoinen, että roikun tällä palstalla lauantai-iltana yksipuoleisen rakkauden runtelemana kun voisin hyvin olla pitämässä hauskaa muiden joukossa? Mutta kun mua ei vaan kiinnosta se touhu enää, olen nähnyt sen niin monet kerrat ja huomannut joka kertaa kaipaavani vain tätä miestä.
Tiedän ettei hän ajattele mua- tiedän sen 100 prosenttisen varmasti (olen ottanut selvää..). Viime kertasen perusteella mun pitäisi kunnioittaa enemmän itseäni ja unohtaa hänet- täysin. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole tavoittaa häntä, ei hän täällä itke mun perääni toisin kuin minä hänen peräänsä.
Halusin nyt vain purkaa näitä ajatuksia tänne. Haluaisin vain takaisin itseni, sen mitä joskus olin. En tällaista typerystä, joka kaipaa mahdotonta.
Tiedän ettei hän ajattele mua- tiedän sen 100 prosenttisen varmasti (olen ottanut selvää..). Viime kertasen perusteella mun pitäisi kunnioittaa enemmän itseäni ja unohtaa hänet- täysin. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole tavoittaa häntä, ei hän täällä itke mun perääni toisin kuin minä hänen peräänsä.
Halusin nyt vain purkaa näitä ajatuksia tänne. Haluaisin vain takaisin itseni, sen mitä joskus olin. En tällaista typerystä, joka kaipaa mahdotonta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sanoista tekoihin, eipä tartte sitten miettiä
vähempää kiinnostaa, on sitä tullut harrastettua niin kauan aikaa. Se touhu baareissa on kuin saman filmin katsomista. Mä en enää jaksa sitä.
Minulla on ihan sama ongelma, hän ei ajattele minua siinä mielessä. Minä vaan roikun ja roikun. Kaipaan ja kaipaan. Biletys ja sellainen on ihan out mulle. Eteen päin pitäisi jo mennä, hyvän sään aikana. Se on vaan, niin läpitte tunkeavan ahdistava tunne, kun toista haluaisi, mutta ei vaan häntä saa.
Multakin meni kun puhuin topakasti järkeä itselleni :)
Tunteet ja järki on kuin vesi ja öljy.
Olen ollut jämäkkä välillä, mutta sitten iskee heikko hetki. Järki menee umpijäähän ja tunteet vie miestä kuin pässiä narussa.
mutta ne harvenee ja heikkenee koko ajan. Sitten alkaa jo huvittamaan koko asia.
Olisin voinut itse kirjoittaa juuri samalla tavalla. Elättelen tässä toiveita, että tämä hulluus katoaa aikanaan. Heikkenemisen merkkejä on jo onneksi havaittavissa. Tällä hetkellä on kylläkin sellainen fiilis, että kukaan toinen ei tule koskaan kolahtamaan yhtä lujasti. :(