Moikka
Haluaisin kysellä täältä, osaisiko joku auttaa mua. Mun ongelmat on alkanu jo kauan sitten.. Ja tiedän että ongelma on mussa, mutta miten korjata oma ittensä?
Reilu kolme vuotta sitten alotin amiksen, olin silloin vielä ujo ja vaatimaton. Painoa mulla oli n.80kg. Meijän luokalla oli yks aivan ihana poika joka sitten kiinnostu ilmeisesti musta ja osotti kiinnostuksensa kanssa todella hyvin.. No mullakin alko kiinnostus herää mutta en jotenki halunnut näyttää sitä tälle pojalle ennenkun olin vähän laihduttanut. Tää poika kuitenki jätti koulun kesken ja mä jatkoin laihdutusta.. Keväällä mun paino oli siis tippunu 80kg=>64kg. Ja sitten tapasin sellasen aivan ihanan jätkän, alettiin seurustelee ja oltiinkin yhdessä sellaset 4kk. Koko ajan kun me seurusteltiin mulla oli sellanen olo että olin riittämätön jotenki. Aloin siis kuntoilla ja syödä terveellisti ja muuttaa itseeni jotenkin paremmaks. Aika pianhan sitten kuitenki erottiin.
Eron jälkeen lihoin sellaset 7kg. Ja olin tosi masentunut enkä halunnut mennä minnekkään, olin vaan kotona. 7kk eron jälkeen yks kaveri sai mut lähtee mukaan ajelemaan ja vähän ehkä juomaan.. No kävi siiten ilmi että tää kaveri yritti parittaa mua sen kuskin kanssa, kaipasin niin hirveesti jotain säpinää elämääni etten tainnu välittää edes kenen kanssa.. Asiat meni kun menikin niin että aloin tosissaan juttelee tän kuskin kanssa, ja ennenkun huomasinkaan alettiin seurustelee. No ajan myötä opin rakastamaan tätä poikaa.
Kohta ollaan seurusteltu kaks vuotta, ja asutaan jo yhdessä.
Mutta todellisuudessa vihaan elämääni! Tuntuu että olen umpikujassa. Oon vankina omassa kropassa (paino meinaan tällä hetkellä 90kg) ja vankina suhteessa! En tiedä mitä tehdä? Meillä ei todellakaan mene hyvin, tapellaan koko ajan ja mökötetään vuorotellen. En oikeestaan tiedä rakastanko enään poikaystäväänikään vai onko enemmän tottumiskysymy?
Mulla ei oo kavereita enään koska ne kai kyllästy odottamaan mua. Ei vaan huvita lähtee minnekkään kun oon tän kokonen ja näkönen. Yritän koko ajan pudottaa painoa, lupailen itelleni että kaikki paranee kun laihdun vähän.. Mun elämän on yksinkertaisesti sitä että "lähetään laivalle heti kun mä laihdun vähän", tai "en haluu lähtee baariin, koska oon lihava-ehkä sitten parin viikon pääästä kun oon laihtunu 10kg".
MUN ELÄMÄ PYÖRII AINOASTAAN LAIHDUTTAMISEN YMPÄRILLÄ. Sen takia taidan olla masentunutkin, istun kaiket illat kotona, en tee mitään muuta kun syön. En rehellisesti sanottuna muista milloin olisin viimeks nauranu. Oon katkera vanhoille kavereille koska niitten elämä ei oo tällästä helvettiä.
Eniten pälkään yksin jäämistä. Miten palata ajassa takaisin ja muutta se ajatus laihduttamisesta. Miten saada elämänhalu takasin? Mitä mun pitää tehdä, en jaksa elämääni näinkään..?
Haluaisin kysellä täältä, osaisiko joku auttaa mua. Mun ongelmat on alkanu jo kauan sitten.. Ja tiedän että ongelma on mussa, mutta miten korjata oma ittensä?
Reilu kolme vuotta sitten alotin amiksen, olin silloin vielä ujo ja vaatimaton. Painoa mulla oli n.80kg. Meijän luokalla oli yks aivan ihana poika joka sitten kiinnostu ilmeisesti musta ja osotti kiinnostuksensa kanssa todella hyvin.. No mullakin alko kiinnostus herää mutta en jotenki halunnut näyttää sitä tälle pojalle ennenkun olin vähän laihduttanut. Tää poika kuitenki jätti koulun kesken ja mä jatkoin laihdutusta.. Keväällä mun paino oli siis tippunu 80kg=>64kg. Ja sitten tapasin sellasen aivan ihanan jätkän, alettiin seurustelee ja oltiinkin yhdessä sellaset 4kk. Koko ajan kun me seurusteltiin mulla oli sellanen olo että olin riittämätön jotenki. Aloin siis kuntoilla ja syödä terveellisti ja muuttaa itseeni jotenkin paremmaks. Aika pianhan sitten kuitenki erottiin.
Eron jälkeen lihoin sellaset 7kg. Ja olin tosi masentunut enkä halunnut mennä minnekkään, olin vaan kotona. 7kk eron jälkeen yks kaveri sai mut lähtee mukaan ajelemaan ja vähän ehkä juomaan.. No kävi siiten ilmi että tää kaveri yritti parittaa mua sen kuskin kanssa, kaipasin niin hirveesti jotain säpinää elämääni etten tainnu välittää edes kenen kanssa.. Asiat meni kun menikin niin että aloin tosissaan juttelee tän kuskin kanssa, ja ennenkun huomasinkaan alettiin seurustelee. No ajan myötä opin rakastamaan tätä poikaa.
Kohta ollaan seurusteltu kaks vuotta, ja asutaan jo yhdessä.
Mutta todellisuudessa vihaan elämääni! Tuntuu että olen umpikujassa. Oon vankina omassa kropassa (paino meinaan tällä hetkellä 90kg) ja vankina suhteessa! En tiedä mitä tehdä? Meillä ei todellakaan mene hyvin, tapellaan koko ajan ja mökötetään vuorotellen. En oikeestaan tiedä rakastanko enään poikaystäväänikään vai onko enemmän tottumiskysymy?
Mulla ei oo kavereita enään koska ne kai kyllästy odottamaan mua. Ei vaan huvita lähtee minnekkään kun oon tän kokonen ja näkönen. Yritän koko ajan pudottaa painoa, lupailen itelleni että kaikki paranee kun laihdun vähän.. Mun elämän on yksinkertaisesti sitä että "lähetään laivalle heti kun mä laihdun vähän", tai "en haluu lähtee baariin, koska oon lihava-ehkä sitten parin viikon pääästä kun oon laihtunu 10kg".
MUN ELÄMÄ PYÖRII AINOASTAAN LAIHDUTTAMISEN YMPÄRILLÄ. Sen takia taidan olla masentunutkin, istun kaiket illat kotona, en tee mitään muuta kun syön. En rehellisesti sanottuna muista milloin olisin viimeks nauranu. Oon katkera vanhoille kavereille koska niitten elämä ei oo tällästä helvettiä.
Eniten pälkään yksin jäämistä. Miten palata ajassa takaisin ja muutta se ajatus laihduttamisesta. Miten saada elämänhalu takasin? Mitä mun pitää tehdä, en jaksa elämääni näinkään..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni on kans jonkilaista masennusta tjtn, en tiedä hairahteleeko ajatus vain. Välillä tunnen olevani pidetty ja rakastettu, mutta toisaalta tuntuu että ympärilläni ei olisi ketään. Ajattelin että olisko vika minussa.. :/ Se harmittaa. Päivät istun kotona, tietokoneella, television ääressä... huoh* Ystäviä ei ole kuin muutama, mutta heilläkin tuntuu olevan kaikkea muuta kuin minun kanssa oleminen...Mutta parempi sekin kai kuin ei ystäviä lainkaan! Heti kun lähden ovesta ulos, en näytä että olen masentunut tms... Olen tavallaan kuin kuoren sisällä.. Välillä turhauttaa ihan älyttömästi. Muista, että elämä eletään vain kerran jos todella jotain haluat niin pyri toteuttamaan se, ja kaikki ei aina ole ulkonäöstä kiinni! Nauti itsestäsi sellaisena kuin olet! Ei elämä ole aina helpompaa vaikka olisi normaalikokoinen tai näköinen...
Jaksamisia sinulle toivotaan että asiat menevät parempaan suuntaan! =)
http://www.google.com/search?q=kan koti&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&ie=UTF-8&oe=UTF-8&sourceid=ie7&rlz=1I7SUNA.
Tai katso googlesta myös > Palvelukoti > Kuntoutuskoti.
Vietä naistenpäivä
HERRANKUKKAROS