nuoret?!

Ja saanut kasvatuksen Lestadiolaisessa perheessä.

Joten voin kuvailla nuoruudenaikaistani elämää, yleisesti minä ja ystäväni jotka olivat myös saman seurakunnan jäsenet ja saaneet saman kasvatus kristillisyyden kuin minä.

Tyypillisesti kävimme isojenseurojen aikana viereisessä baarissa flipperiä pelailemassa josta aina jonkun isä tuli ajamaan meitä seuroihin istumaan ja kun tilaisuus tuli livistimme takaisin.

Ajokortin saatuani olin toisen kristityn perheen nuoren juoppokuskina hänen autollaan ja monasti kävimme toisella paikkakunnalla ravintolassa jossa minä sain palkaksi ruokaa ja kahvia, eräänä kertana kun menimme kyseiseen ravintolaan olin lentää seljälleen kun siellä oli toisen paikkakunnan kristittyjä nuoria enemmän kuin niinsanottuja ulkopuolisia.

Kotinurkilla kaverasin niinkuin muutkin ei uskovaisien poikien ja tyttöjen kanssa ja heidän seurassa olin usein nuorisotalossa biljardia pelailemassa, ainoa ero meissä taisi olla se etten minä juonut enkä kiroillut mutta muutoin touhuttiin samoissa asioissa keskenämme.

Seuroissa kävin näyttämässä itseäni siksi että kyllä minä kuljen mukana ja anteeksipyyntireissuilla katselin näkisikö äitini minut eli hänen vuokseen näin toimin sillä todellista tarvetta en minä tuntenut, mutta paremminkin hain tällä hyväksyntää.

Vuodet vierivät ja muutin toiselle paikkakunnalle jossa kuljin siellä seuroissa ja olin yhteydessä niihin kristityihin ja vuosien vieriessä tuli asuttua monellakin paikkakunnalla kunnes yhdeksänkymmentä luvun puolivälissä Jumala otti kiinni synninjuoksusta kuoleman pelolla tutkiskelemaan missä aion viettää iankaikkisuudessa ja niin sain seuroissa katsella ikäänkuin peilistä omaa tilaani ja Jumala henkensä kanssa valaisi koko karmeuden silmieni eteen, eli sen minkä olen ansainnut... iankakkisen kadotuksen ja kuoleman jos ei elämääni tule muutosta.

Näitä tuntemisiani ei sananpalvelijat tienneet vaan Jumala heidän kauttansa valaisi tilani ja johdatti samalla tavalla kuin Kuningas Daavidin armovaltakuntaansa ja tästä suuresta armosta saan kiittää Jumalaa aivan kuin Daavid, ei tarvitse mennä iankaikkiseen onnettomuuteen vaan iankakkinen elämä odottaa minua tämän vähä viipymisen jälkeen kunnes maallinen vaellukseni päättyy...

Samaa tietä on jokaisen kuljettava mikäli taivaanvaltakuntaan mielii sillä muuta tietä ei ole.

Olen syntynyt lestadiolaisten vanhempien esikoislapseksi ja he ovat vieneet minua mukanaan seuroihin vauvasta saakka. Samoin he ovat toimineet myöskin kaikkien sisarusteni kohdalla. Kävinkin lapsuuteni ja nuoruuteni ajan heidän ja sisarusteni kanssa seuroissa yleensä joka sunnuntai.

Seuroista käynnistä muodostui tapa ja se kuului olennaisena osana sunnuntaipäiviemme viettoon. Sinne oli yleensä kiva mennä, kun tiesi, että siellä tapaa kavereitaan. Tuolloin ei tullut paljoakaan kuunneltua puheita, vaan ne tulivat ikäänkuin siinä ohessa.

Meille lapsille on aina kerrottu uskon ja seuroissa käynnin tarpeellisuudesta ja kehotettu käymään seuroissa ja viettämään aikaa uskovaisten ystävien kanssa. En ole koskaan kokenut sitä painostuksena, vaan vanhempien osoittamana rakkautena meitä lapsia kohtaan.

Meitä on myöskin kehotettu katsomaan tulevaa puolisoa uskovien joukosta, joilla on samat elämän arvot ja päämäärä kuin meillä itsellämmekin. Täytyy kuitenkin myöntää, että vaikka myös ei uskovaisten tyttöjen kanssa on tullut oltua enemmänkin tekemisissä niin kuitenkin tuntuu siltä, että ei heidän kanssaan ole oikein mitään yhteistä. Varsinaisesti ei uskovaisesta tyttöystävänä minulla ei ole kokemusta, koska se vaan jotenkin ei ole tuntunut siltä, että voisi alkaa seurustelemaan sellaisen kanssa.

Myöhemmässä nuoruusiän vaiheessa uskon merkitys on alkanut muuttua omakohtaiseksi ja nykyään tuntuu siltä, että on aina suuri Jumalan siunaus, kun pääsee Sanan kuuloon. Uskon hyvin vahvasti Jumalaan ja yksin Häntä voin kiittää siitä, että Hän on antanut minullekin omakohtaisen uskon.

On niin hienoja kirjoituksia teiltä.
Pitäkää usko ja luottamus Jumalaan.
Vaatimattomuus ja usko.

Niin kauan on sielu rauhaton kunnes se löytää rauhan Jumalassa.

Ihana uskovien yhteys vallitkoon.