Lapseni on 3kk. Jouduin lopettamaan imetyksen melko nopeasti ja nyt mua vaivaa raskauskilot. Tunnen itteni ihan apeaksi kun tuntuu kaikilta lähteneen kilot heti mut mulla vaan roikkuu ne. Mä tiedän että niiden lähteminen riippuu musta, mutta mä en tiedä miten saisin itteni tsempattua. Oon tosi laiska lähtemään vaunujen kanssa pihalle. Laiskuus on suurin syy mut myös vaikuttaa se ettei vaavi tykkää nukkua niissä kunnol vaan alkaa kitisee aika helposti..
Oon yrittäny alkaa tarkkailee syömistäni. Mietin kuinka vähällä mun pitäis pärjätä jos en liiku..tuntuu että söisin silti liikaa..pitäisikö "nähdä nälkää" muutama päivä niin tottuis pienempään ruuan määrään. En tiedä..sorrun aina viikonloppuisin makeaan. Sekin jos se olis pientä mutta helposti menee suklaalevy ja vielä karkkipussikin. Sitten taas tekee koko alkuviikko mieli karkkia ja ku alan sopeutumaan että pärjään ilman niin huomaan hei on viikonloppu, nyt voin vähän nautiskella. Tuntuu että oon ihan oravanpyörässä.
Mitkään housut ei istu, kauhea rengas mahan ympärillä..tunnen itteni niin epäonnistuneeksi. Olis pitänyt raskaanaollessa olla vielä tarkkaavaisempi syömisissä mut uskottelin ittelleni että kyl ne lähtee ja sitä vielä auttoi muitten puheet että ekasta lähtee helposti kilot, syö vaan ku oot raskaana.
Mies menee aika paljon menojaan ja mä sitten vaan oon kotona lapsen kanssa. Yleensä kattelen koko päivän vaa telkkaria. En saa ittestäni irti lähteä mihinkään. Pelkään että heti menee rytmit sekaisin ja sitten valvotaan. Tuntuu muutenkin suurelta ponnistukselta suoriutua vain kotitöistä. Raskaana ollessa suunnittelin että lähden kaupungille vaunujen kanssa ja muutenkin liikun ja nyt vaan en viitti ja pelkään että mitä jos tulee lapsel nälkä kesken matkan, mitä teen taikka isompi hätä vaippaan. Tuntuu että keksin kokoajan syitä vaan ettei voi..oon iha surkea tapaus..
Toivon ettei ketään haukkuisi mua, tunnen oloni ihan surkeaksi ilman sitä. Potkun persuuksiin tarttisin tai jonkun 24h stempparin ittelleni. Haluan itseni takaisin normaalipainoiseksi..
Oon yrittäny alkaa tarkkailee syömistäni. Mietin kuinka vähällä mun pitäis pärjätä jos en liiku..tuntuu että söisin silti liikaa..pitäisikö "nähdä nälkää" muutama päivä niin tottuis pienempään ruuan määrään. En tiedä..sorrun aina viikonloppuisin makeaan. Sekin jos se olis pientä mutta helposti menee suklaalevy ja vielä karkkipussikin. Sitten taas tekee koko alkuviikko mieli karkkia ja ku alan sopeutumaan että pärjään ilman niin huomaan hei on viikonloppu, nyt voin vähän nautiskella. Tuntuu että oon ihan oravanpyörässä.
Mitkään housut ei istu, kauhea rengas mahan ympärillä..tunnen itteni niin epäonnistuneeksi. Olis pitänyt raskaanaollessa olla vielä tarkkaavaisempi syömisissä mut uskottelin ittelleni että kyl ne lähtee ja sitä vielä auttoi muitten puheet että ekasta lähtee helposti kilot, syö vaan ku oot raskaana.
Mies menee aika paljon menojaan ja mä sitten vaan oon kotona lapsen kanssa. Yleensä kattelen koko päivän vaa telkkaria. En saa ittestäni irti lähteä mihinkään. Pelkään että heti menee rytmit sekaisin ja sitten valvotaan. Tuntuu muutenkin suurelta ponnistukselta suoriutua vain kotitöistä. Raskaana ollessa suunnittelin että lähden kaupungille vaunujen kanssa ja muutenkin liikun ja nyt vaan en viitti ja pelkään että mitä jos tulee lapsel nälkä kesken matkan, mitä teen taikka isompi hätä vaippaan. Tuntuu että keksin kokoajan syitä vaan ettei voi..oon iha surkea tapaus..
Toivon ettei ketään haukkuisi mua, tunnen oloni ihan surkeaksi ilman sitä. Potkun persuuksiin tarttisin tai jonkun 24h stempparin ittelleni. Haluan itseni takaisin normaalipainoiseksi..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vähemmän sapuskaa ja enemmän liikuntaa.
Minua huolestuttaa erityisesti se, että istut päivät pitkät sisätiloissa televisiota katsellen. Otapa ohjelmaasi, että aamulla kun olet syöttänyt lapsen ja vaihtanut sen kuiviin, lähdet tunnin parin kävelylle vaunuja työntäen. Tee tämä joka päivä. Voin luvata, että kesällä olet hoikempi, reippaampi ja pirteämpi. Jos taas et sitä tee, olet kesällä lihavampi, veltompi ja masentuneempi.
Saat itse valita.
jopa vuoden. Eli ei ihme,että et vielä ole takaisin normaalimitoissa. Ja tosiaan jonkun aikaa se vatsakin oli sellainen ihme löllykkä.
Itsellä oli alussa sama homma,että en oikein uskaltanut lähteä liikkeelle,kun pelkäsin,että jos vauva alkaa itkeä tms. Kun sitten otin itseäni niskasta kiinni,niin hienostihan se sujui. Vaikka alkuun muuten kaikki paikat kipeytyi ihan älyttömästi,vaikka teki ihan sellaisia lenkkejä,joita ennen raskauttakin tuli tehtyä. Alkuunsa sitä meni ihan särkylääkkeitäkin lenkin jälkeen. Niin kipeää otti. Mutta mieli kyllä alkoi piristyä. Oli ihana nähdä imisiä.Ja oli ihanaa ylpeänä lykätä omaa vauvaa vaunuissa;)
Rohkeasti vain liikkeelle. Vaikka lyhyempiä pätkiä aluksi. Esim. lähikauppaan.
Ja vauvalle kaikkea mahdollista lisävarustetta mukaan. Siis ruokaa(,vakka ruuan jälkeen kannattaakin justa lähteä koska vauva silloin usein nukkuu)vaihtovaatetta ja vaippoja ja peppupyyhkeitä. Ainakin itsellä oli sillai turvallinen olo. Kyllä sen vaipan sit vaihtaa vaikka jossain kaupan sivupöydällä,jos hätätilanne tulee.
Tsemppiä sinulle:)
synnyttyä samaa vikaa.. en nyt ihan telkkaa vaa kattonut mutta en halunnu lähteä mamma kerhoihin tai mihinkään ku lapsella koliikki ja ajattelin et sitten vaa huutaa ja en rupee keskellä kauppaa tissejä kaivamaan esiin jne.. se rajoitti jonkun verran menoamme mutta koska imettäminen ei onnistunut meillä pitkään vaan jouduttiin siirtymään pulloon niin sillon tuli enemmän uskallettua lähteä kun oli maitopullo mukana mutta älä jää kotiin mätänemään! kaduttaa myöhemmin! onhan kaupungissa vessoja jossa imettää tms ja kaikkien lapset isompanakin itkee kaupungissa ja kakkavaipan vaihtokin käy vaikka kahvilan vessassa! tai lähde ainakin kävelylle vaunuilla lähelle asuntoanne! vaikka heti syöttämisen jälkeen ja kun alkaa vaikuttaa kiukkuiselta niin reippaasti vaikka takaisin kotiin! nauti ajasta! ja noi pikku kävelyt päivän aikana vei multa kiloja pois! ja kun et oo koko ajan kotona et myöskään koko ajan syö! :) telkka kiinni ja lapsen kanssa ulos!!
Mä lihoin raskausaikana 30kg.mutta vauvan synnyttyä kilot tippuivat itsestään noin 8kk takas 58kg.vaunuilla vaan kaupungille,vaikka kuinka tuntui inhottavalta.tuttipullo,maito,soseruuat,vaipat mukaan ja naposteltavaa itselle mukaan.kaupan wc.ssä vaihdoin vaipan,enkä kiirettä pitänyt.ruan lämmitytin kahvilassa ja syötin lapsen.mulla oli kevätvauva ja oli ihanaa,kun sai ajatukset muualle,eikä neljän seinän sisällä tarvinnut kököttää.ihmiset pysähtyivät juttelemaan herkemmin,kun pysähtyi puistoon istahtamaan.järkkää itsellesi aikaa.uinti ja reipas kävely auttaa myös mielentilaan.
On meitä muitakin, jotka kamppailemme kilojemme kanssa :) Siksi keksinkin tuon alempana otsikolla olevan kevätskaban jos saisi itsekin vähän enempi innostusta kilojen karistamiseen! Itse aloin käymään pari viikkoa synnytyksen jälkeen vaunulenkillä, aluksi tosi lyhyillä ja koko ajan pidentäen matkaa. Siinä ne kilot alkoi lähteä (joskin nyt on jässähtänyt paikalleen). Yritä jättää herkut kauppaan tai leivo itse, näin voit säädellä esim. rasvan määrää. Vaniljasokerilla kun maustat leivonnaisia, et tarvitse niin paljon sokeria kun siitä tulee pienemmästä määrästä kivasti makeutta :) Ja tietysti kannattaisi syödä vaikka jotain makeaa hedelmää silloin kun tekee mieli karkkia tai muuta makeaa. Tsemppiä liikkeellelähtöön :) Kyllä ne kilot vielä lähtee kun alat hiljalleen tekemään töitä sen eteen.
oletko yleensä sosiaalinen ja aseurallinen ihminen? Luen jossain määrin nimittäin tekstissäsi itsestäni ja oma ongelmani on se, että kun on vauvan kanss akotona niin se sosiaalinen eläminen ja aikuiskontaktit on luonnollisesti vähän heikoilla. Siitä seuraa hieman alavireisyyttä ja tahtoo passivoitua sohvalle jne ja kulutus ei todellakaan ole silloin kovin korkealla.
Jos kuulostaa sopivalta omasta mielestäsi tuo kertomani niin silloin apua tulee kun kerta kaikkiaan otat itseäsi niskasta kiinni ja lähdet kotoa muualle. Oma mieliala kun kohoaa niin alkaa muukin sujua. Koomisesti voi vaikka mennä kahvilaan herkuttelemaan kunhan jollakin motivoit itsesi pirtistä ulos! Siitä se sitten taas lähtee vähitelleen. Ja kesävaatteita voi alkaa katselemaan sillä silmällä vaikka kiloja onkin jäänyt niin jotakin voi aina hankkia kun aurinko alkaa pilkahtaa!
Kun vauva on syönyt ja sillä on kaikki hyvin niin kyllä sen pitäisi nukku avaunuissa. Pitäisi on se vaan aika kiva sana.. Oletko kokeillut eri asennoissa siellä vaunuissa? Ei ole kuuma eikä kylmä? Tasainen tie? Vaunuttelukin on vähän oppimisestakin kiinni eli jos tottuu nukkumaan sängyssä rauhassa niin vaunuiss avoi tuntua rauhattomalta, mutta noin pieni kyllä oppii ja tottuu nopsaan uusiin asioihin.
Nyt vaan jollain houkuttimella liikkeelle sieltä seinien sisältä olipa se todella mikä vain se houkutus joka riittää motivoimaan!
kaikille kirjottaneille mun tsemppaamisesta :) Tuntu hienolta "kuulla" etten ole ainoa tunteitteni kanssa. Mä yritän alkaa tsemppaamaan itteäni menemään vaunujen kanssa ja olen menossa tällä viikolla uimaan jos vaikka siitäkin innostuisin.
Menin sunnuntaina vaunuttelee, 40minuuttia. Vaavi nukkui vaunuissa ihan hyvin kun lopulta nukahti. Heräsi kun päästiin kotiin mutta ainakin nukkui matkalla..
Toivon saavani piristystä itseeni. Olen sosiaalinen ja seurallinen ihminen, mutta myös kotihiiri. Viihdyn kotona, mutta nyt lapsen syntymän myötä on alkanut ahdistamaan olo. Kaippa sen takia kun töissä näki niin paljon aina ihmisiä mutta nyt ei. Odottelen nyt lämpimämpiä ilmoja niin rupean käymään kaupungilla (on pitkä matka) ja olen alkanut kutsumaan ystäviäni enemmän kylään etten ihan masentuisi. Mielessä pyöri kauan että kunnei ketää käy, eiks kukaa halua nähdä mua..nyt päätin puhelinlankoja laittaa kuumiksi ja on ystäviä tulossa..:)
palaa proput kun jossain iltapäivä lehdessä oli otsikko jostain missistä joka valitti että hän jo pelkäsi ettei raskauskilot koskaan lähde. Sillä oli joku 4kk poika!!! jep jep.
Sanoisin että anna itsellesi aikaa.
Opi syömään säännöllisesti 5kertaa päivässä pieniä annoksia. Syö leipälautaselta niin että annos koot lautaseen nähden näyttää isoilta :) (auttaa minulla joskus) Itse olen pullukka 8kiloa ekasta raskaudesta vyötärölleni varastoinut yli 1vuotiaan pojan äiti. Sellasta se. Makeata syön mutta vähenevässä määrin kun on alkanut minullakin liikakilot ottaa kupoliin.
Muutamien äitien kanssa ollaan tehty lenkki treffit yhdeksän jälkeen (lapset jo nukkumassa). yli tunnin lenkki ei ole mitään kun on juttu seuraa jos seuraa ei löydy äänikirjasta tai musiikista voi saada myös kaveria.
aurinkoa elämään!!!