isästänne teidän isyyteen? Minulle oma isä ei ole ollut kovin merkittävä elämässäni (yh-äidin poika), joten minä ainakin haluan tarjota pojalleni aivan jotain muuta kuin olen itse saanut, kanssatekemistä, neuvoja, apua ja tukea (myös äidille) ym. sellaista josta luulen olevan hyötyä lapsen kehittymiselle tässä kovassa maailmassa.
Miten peilaatte
kokemuksia omasta
2396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Isäni kuoli kun oli 10 v. Isäni käytti alholia eikä näyttänyt kuin negatiivisia tunteita.
Nyt kahden lapsen isänä olen lupaunut tekemään kaikkeni, että omat lapset täysin toisenlaisen lapsuuden.
He saavat nauttia alkoholittomasta ja väkivallattomasta kodista.
Lapset ovat tasapainoisia ja koulu sujuu hyvin.
On helppoa siirtää kaikki kokemansa paha omille lapsille. Siispä voimia muuttaa kokemansa paha hyväksi, jos jollakulla sellaisia kokemuksia on.
Ihan hyviä asioita luettelet mielestäni. Tärkeintä lienee, että on omana itsenään läsnä perheen elämässä (lapset ja puoliso).
Roolit voi mielsestäni ottaa myös muusta ihmisestä kuin siitä oikeasta isästä. Itse asiassa olen sitä mieltä, että vanhempana olo on sama asia miehille ja naisille. Eli jos osaa olla hyvä vanhempi, niin on automaattisesti hyvä isä/äiti.
Toisaalta kahden tytön isänä pääsen tavallaan helpommalla, kun ei ole paineita olla niin "äijä" kuin mitä poikalasten kanssa ehkä tulisi yritettyä olla.
Omaa isääni pidin hyvänä mallina. Kuitenkin hänellä oli joitain osa-alueita "tyhjiä". Eli hän ei osannut tietyissä tilanteissa toimia mitenkään. Niistä selviytymistä en minäkään sitten kunnolla oppinut. Sitä olen koittanut olla viemättä eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Olen yrittänyt järjestää niin, että lapset saavat näissä asioissa harjoitusta joltain muulta (äiti, koulu, harrastukset, sukulaiset). Kun minussa on puolet äitiä ja puolet isää, niin koen välittäväni molempien vanhempieni piirteitä (niin hyviä kuin valitettavasti huonompiakin) omiin lapsiini.