Pieni gallup eli miten vanhaks teillä on kanit eläneet? Mun kuoli pari vuotta sitten kaks kilonen kääpiöluppis ja se oli 7-vuotta. Ja ihana ja rakas olikin.
Miten vanhaks teidän kanit eläneet?
Anniina
6744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hermeliininaaraani elivät 8- ja 9-vuotiaiksi. Toinen jouduttiin lopettamaan sairauden takia, toinen kuoli itsestään yllättäin. Nyt olen ottamassa rexin poikasen...
Mun kani oli äidilläni hoidossa ja se oli ollut illalla haluton liikkuun ja vaisu. Äiti ajatteli, et kai sillä oli vaan sellanen päivä. Seuraavana aamuna äiti sit soitti mulle ja kerto, et mun kani on ikäänkuin halvaantunut ettei liiku ollenkaan eikä syö. Äiti sai yhdeksäks ajan eläinlääkärille, mutta mun kani kuoli kahdeksan aikaan. Eläinlääkäri sano, että sillä oli todennäköisesti aivoverenvuoto tai aivokalvontulehdus. Kuulemma yleisiä vanhemmilla kaneilla ja niille ei kai voi tehdä mitään. Olin tosi surullinen, kun en voinut hyvästellä kaniani vaan se kuoli täysin yllättäen. Vieläkin ikävä sitä, vaikka sen kuolinpäivästä on kohta kaks vuotta. Se kuoli 4.10.2001.
Ensimmäinen ja taatusti omistani ihanin kanini Suklaa kuoli valitettavasti jo 7kk... Kukaa muu kaneistani ei ole vielä onneksi kuollut.
Olin mökillä ja äiti soitti illalla ettei Suklaa liiku, juo tai syö. No äiti varasi eläinlääkärille seuraavaksi päiväksi ajan ja me ajoimme iskän kanssa kotiin päivällä ja veimme Suklaan lekurille. No todettiin että Suklaalla oli keuhkotulehdus. Eläinlääkäri sanoi että se voi hyvin selvitä mutta on aina se toinenkin mahdollisuus. No lääkettä meille annettiin ja sitä annettiin kerran päivässä piikillä niskaan. Suklaa jaksoin sinnitellä vielä pari päivää kunnes siitä jo huomasi sen huonokuntoisuuden. Sen vähän minkä se silloin tällöin liikkui se liikkui täristen. Se vain makoili paikoillaan tekemättä mitään. Illalla kävin vielä katsomassa sitä ja aamulla se viimeistään oli kuollut... :`( Menimme isän kanssa antamaan lääkettä kun nostin Suklaata ja se oli aivan kylmä ja jäykkä.
Suklaa 7.3.2001-10.2002
Vieläkin itkettää kun vain kirjoitankin siitä...
Meidän 5-kiloiset, isot maatiaiskanit eli 6-vuotiaiksi, ei kertaakaan sairastelleet eikä mitään. Olisivat varmaan saaneet pidemmän elämän, jos eräs vapaana juoksenut hirvikoira ei olisi tullu ja hätistellyt niin, että toinen kuoli metsään (ilmeisesti sydänkohtaukseen) ja toista ei olla vielä löydetty.. ilmeisesti koira söi sen, sillä ei koirallakaan mikään hääppöinen koti ole.
Poliisillekin soitettiin, mutta eihän ne mitään muuta sanoneet, kun että menkää oven taa kysymään, ei me voida tehä mitään.. silti kerkeävät katsomaan moottoriurheilua vapaa-ajallaan.. eihän siitä mitään tullut, kun äijä oli täyskännissä ja kielsi kaiken. silti eilenkin tuntui huutelevan koiraansa.. tästä nyt opiksi: pitäkää hyvät ihmiset koiranne vaikka kiinni, jos on taipumusta karkailuun! Kukaan ei varmasti halua kohdata sitä näkyä, jonka minä sain tultuani kotiin.
Kanit tulivat maailmaan 11.5.1997 ja pääsivät "parempaan paikkaan" 11.6.2003.
Mun maatiaiskani uros Mökö --> täytti tänä kesänä 10 vuotta. Ihan pirtsakka on vielä, ruoka maistaa ja pomppua löytyy ihan entiseen malliin :)
Talvella toiseen silmään tuli harmaakaihi ja paha tulehdus, mitään muita sairauksia ei pupusillani ole onneksi ollut :)
Mökö on ulkokani ja talvetkin ulkona 7 vuotta - ei koskaan mitään sairauksia! Viimeiset 3 vuotta nyt talvisin sisällä, koska valitettavasti meiltäkin päin löytyy näitä v*mäisiä koiranomistajia, jotka eivät pidä koiriaan kiinni, ja ninpä eräänä pääsiäisaamuna 3 vuotta sitten minut kohtasi kauhea näky mennessäni ruokkimaan kaneja; Mökön veli (Kuinkas ollakaan: Hattivatti nimeltään) ja maatiaiskani Melli olivat joutuneet koirien suihin. "Hattiksesta" oli jäljellä kasa karvoja ja Mellin löysin kokonaisena, ilmeisesti sydänkohtaukseen kuolleena.
Tämä kesä on nyt kuitenkin Mökön viimeinen, koska joudun muuttamaan toiselle paikkakunnalle, ja 8 kanin mukaan ottaminen ei millään ole mahdollista - rahatilanteen ja tilanpuutteen takia! 4 kania muuttavat talveksi läheiselle hevostallille, mutta 2 maatiaiskani naarasta ja 1 harmaa poikakani - Bruno - etsivät yhä kotia! Mökö saa nyt lähteä "autuaammille metsästysmaille" - en tahdo sen joutuvan kaiken tämän jälkeen eroon minusta...
Oma risteytyskanini täyttää tämän kuun lopussa 10 vuotta. Jalka ei enää nouse yhtä kevyesti kuin nuorena, mutta erittäin hyvävoimainen Osku on edelleenkin. Varsinkin herkkupalojen perässä se jaksaa aina vaan juosta:)
Vanhemmiten ei suolet toimi enää yhtä hyvin kuin ennen, joten aika ajoin karvanlähtöaikaan esiintyy suolistossa karvapalloja. Mutta onneksi ei mitään kovin vakavaa tukosta ole päässyt syntymään, aina olen ajoissa huomannut, että jotain on vialla.
Kuten Hattivatinkin kanilla, myös Oskulla tuli keväällä toiseen silmään harmaakaihi. Toivottavasti se ei vain leviä toiseenkin silmään :(