Kovasti yritän taistella tunnetta vastaan. Kuin olisit jotain niin tärkeää, etten pysty elää ilman sinua. Tällä tavalla unohdan itseni, omat tarpeeni. Tekee mieli itkeä koska taidan vihdoin ymmärtää totuuden. Vihdoinkin. Tuntuu todella pahalta! Takerrun ikävöintiin ja itsesääliin, kuin se olisi sinun aiheuttamaa. Koen elämän epäoikeudenmukaiseksi, ettei minua ole kohdeltu kuten ansaitsisin. Totta puhuen, minua vituttaa tajuta miten tyhmä olen ollut. Kaikki tämä on minusta itsestä kiinni, itse laitan ajatukseni päähän. On totta, etten mahda sille mitään, että ihastuin ja vihastuin, rakastuin ja lopussa kiitos seisoo: elämäni kukinto on lakastunut. Ei ole sinun vika, että roikun kuin idiootti housunlahkeessasi.
Tämä tuska on uskomaton. Olen niin typerä! Se, että olen nyt tajunnut oman roolini ”meidän suhteen”… Miten olenkaan ollut niin kiinni siinä ns. onnen tunteessa jonka sinua ajattelu ja sinusta unelmointi toi? Niin jumissa toivossa, joka rävähti maljakkona lattialle kerta toisensa jälkeen? Olen kiduttanut itseäni aivan liikaa. Nyt ymmärrän kun puhutaan rakkauden satuttavasta vaikutuksesta. Sen tein itselleni. Anteeksi että olen sekoillut minkä olen ehtinyt, en ole todellakaan ollut oma itseni ja kuinka hävettääkään myöntää omat puutteet. Miten saatan kokoa itseni uudestaan? Olet ihana ihminen, loistavaa seuraa! Itse olen ollut niin vittumainen itseäni kohtaan, etten edes tiedä tunnetko oikeasti minua, siis ihan oikeata MINÄÄ.
En ole koskaan halunnut vetää roolia, anteeksi ihan kauheasti! Naurattaa oma tämänhetkinen mielentila.. kaikki ne kerrat jolloin itkin vuoksesi.. Mitä oikeastaan itkin? Itkinkö yksinäisyyttäni vai sitä, että minua itkettää? En ole koskaan tainnut oikeasti vuoksesi itkeä, vaan olen itsesäälistä kastellut tyynyni ja herännyt naama turvoksissa. Miten heikko olenkaan. Jumalauta minua kyrsii. En ole se ihminen jonka luulin olevani. Kiitos kun annoit mahdollisuuden itsetutkiskeluun, ilman sinua en olisi tajunnut miten tunnevammainen olen ollut ennen kuin tapasin sinut.
Tästä oivalluksesta alkaa minun uusi matka itseeni. On totta, että olen itse vastuussani omasta elämästäni, luojan kiitos, sillä kauheata jos se riippuisi sinusta tai naapuristani. Sinä sait minut ajattelemaan!! Nyt tiedän heikkouteni ja vasta nyt tiedän vahvuuteni!
Nyt ei muuta kuin kämppä kasaan ja baanalle!
IHANAAAAAAAAAAAA!!!!!
Tämä tuska on uskomaton. Olen niin typerä! Se, että olen nyt tajunnut oman roolini ”meidän suhteen”… Miten olenkaan ollut niin kiinni siinä ns. onnen tunteessa jonka sinua ajattelu ja sinusta unelmointi toi? Niin jumissa toivossa, joka rävähti maljakkona lattialle kerta toisensa jälkeen? Olen kiduttanut itseäni aivan liikaa. Nyt ymmärrän kun puhutaan rakkauden satuttavasta vaikutuksesta. Sen tein itselleni. Anteeksi että olen sekoillut minkä olen ehtinyt, en ole todellakaan ollut oma itseni ja kuinka hävettääkään myöntää omat puutteet. Miten saatan kokoa itseni uudestaan? Olet ihana ihminen, loistavaa seuraa! Itse olen ollut niin vittumainen itseäni kohtaan, etten edes tiedä tunnetko oikeasti minua, siis ihan oikeata MINÄÄ.
En ole koskaan halunnut vetää roolia, anteeksi ihan kauheasti! Naurattaa oma tämänhetkinen mielentila.. kaikki ne kerrat jolloin itkin vuoksesi.. Mitä oikeastaan itkin? Itkinkö yksinäisyyttäni vai sitä, että minua itkettää? En ole koskaan tainnut oikeasti vuoksesi itkeä, vaan olen itsesäälistä kastellut tyynyni ja herännyt naama turvoksissa. Miten heikko olenkaan. Jumalauta minua kyrsii. En ole se ihminen jonka luulin olevani. Kiitos kun annoit mahdollisuuden itsetutkiskeluun, ilman sinua en olisi tajunnut miten tunnevammainen olen ollut ennen kuin tapasin sinut.
Tästä oivalluksesta alkaa minun uusi matka itseeni. On totta, että olen itse vastuussani omasta elämästäni, luojan kiitos, sillä kauheata jos se riippuisi sinusta tai naapuristani. Sinä sait minut ajattelemaan!! Nyt tiedän heikkouteni ja vasta nyt tiedän vahvuuteni!
Nyt ei muuta kuin kämppä kasaan ja baanalle!
IHANAAAAAAAAAAAA!!!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin nyt vasta oikein haluaisinkin tutustua kunnolla. =) Taistelua on ollut vastaan ja aika kylmää olen lie pystynyt esittämään mutta voi helvetti kun tietäisit mitä sisällä on tapahtunut ja mitä haluaisin sinulle kertoa ja mistä kaikesta haluaisin jutella.
Mutta totuus lie toinen eli haikailen täällä tosissaankin aivan turhaan. On vain n.5milj. muuta mahdollista kirjoittajaa eikä onni ole yleensä suosinut edes arpajaisissa.
On silti mahtavaa jos löytää itsensä ja tajuaa omia tunteitaan. Jos joku on auttanut sinua noin paljon oman itsesi oppimisessa kerro se ihmeessä hänelle. Aivan varmasti hän ilahtuu siitä että on saanut auttaa sinua.
hänelle henkilökohtaisesti että hänen läsnäolo on -loppujen lopuksi- tehnyt hyvää minulle. Toki harmittaa, ärsyttää ja ehkä tunnen jopa katkeruutta saadulle tilanteellemme, onko minun aiheuttamaa, mene ja tiedä. Tunsin voimakkaasti ja jäin jumiin. Olin jumissa kaaaaaauan. Nyt olen vapaa ja selkääni en koskaan käännä.
tuossa kirjoituksessa että
"Tunsin voimakkaasti ja jäin jumiin. Olin jumissa kaaaaaauan. Nyt olen vapaa ja selkääni en koskaan käännä"
onko kyseessä ollut ensimmäinen kerta elämässäsi
kun olet tuntenut jotain? Nyt olet vapaa. Mistä?
Tunteistako? Selkääsi et käännä? Mille?
Etkö aio enää tuntea koskaan mitään? Jännästi kirjoitettu...
Siis suomennan tuon sinulle, olin tosi tohkeissani eilen ja olen vieläkin! :D
Eli rakastan ja tunnen edelleenkin voimakkaasti. Jumissa olemisella tarkoitan turhaa haaveilua ja elämäni laiminlyöntiä, horroksessa elämistä päivästä toiseen.
Tämä on ensimmäinen kerta kun tunnen näin voimakkaasti, ihastumisia tulee ja menee mutta.. Tämä pysäytti. Olen nyt siis vapaa turhasta unelmoinnista ja alan elämään itselleni kenenkään siihen vaikuttaen. Nyt vain minun henkisellä hyvinvoinnilla on merkitystä. Selän kääntäminen tarkoittaa sitä, että en käännä koskaan selkääni hänelle, missä ikinä hän onkaan. En ikinä käännä selkääni ja hylkää vaikka keskitynkin omaan elämään.
Myönnetään, toi oli sekava viesti :D