Olen mukava persoona. Rakastan eläimiä ja eläimet (yleensä) rakastavat minua. Ymmärrän eläimiä. Tykkään kuunnella ihmisiä, olen hyvä kuuntelemaan. Huumorin tajua löytyy. Olen mukava persoona, en mikään kovin räväkkä semmoinen. Rauhallinen ja ystävällinen. Pidän itseäni elämän haluisena. Rakastan elämää!
Mutta...
Tytöiltä (ja pojilta) saan vain vieroksuvia katseita. Päin naamaakin on haukuttu. Kiusattu on usein. Tytöt eivät edes halua tutustua minuun. Eivät anna mahdollisuuttakaan minulle näyttää että olen pohjimmiltani mukava ihminen. Liikunnan tanssi tunnillakin kaikki tytöt joita tanssitin juoksivat kappaleen jälkeen pesemään kätensä....=(...Tuli tosi mukava ole itsestäni...joo..
Ulkonäköni?
Toinen silmäni on hieman "kieroon" katsova. En ole missään maailman huippu kunnossa. Ihraakin on kerkenyt uhkaavasti kertyä. En uskalla puhua paljoa...Mutta pinnani paloi nytten lopullisesti. Vanhempana kun minulla on rahaa aion käydä sairaalassa "suoristamassa" silmäni. Menen salille joka päivä. Heitän lenkkejä.
Kuntoilen kuin hullu. Alan syömään terveellisesti. Minä näytän vielä kaikille! Katsotaan sitten alkaako tytöt pyörimään ympärillä! Mutta ei, en minä halua heitä. Aion valita sen ujon silmälasisen finnisen tytön sieltä nurkasta joka on aina yksin =), kyllä, hänet minä valitsen. Häntä minä pyydän ystäväkseni, ehkä tyttöystäväkseni? Tiedän minkälaista on olla se outo rumilus josta kukaan ei pidä.
Se jolla ei ole mahdollisuuksiakaan "hyvän" näkösiin tyttöihin.
Omistan kultaisen sielun, mutta kukaan ei näe pintaani syvemmälle. Eikä edes haluta nähdä.
Mutta...
Tytöiltä (ja pojilta) saan vain vieroksuvia katseita. Päin naamaakin on haukuttu. Kiusattu on usein. Tytöt eivät edes halua tutustua minuun. Eivät anna mahdollisuuttakaan minulle näyttää että olen pohjimmiltani mukava ihminen. Liikunnan tanssi tunnillakin kaikki tytöt joita tanssitin juoksivat kappaleen jälkeen pesemään kätensä....=(...Tuli tosi mukava ole itsestäni...joo..
Ulkonäköni?
Toinen silmäni on hieman "kieroon" katsova. En ole missään maailman huippu kunnossa. Ihraakin on kerkenyt uhkaavasti kertyä. En uskalla puhua paljoa...Mutta pinnani paloi nytten lopullisesti. Vanhempana kun minulla on rahaa aion käydä sairaalassa "suoristamassa" silmäni. Menen salille joka päivä. Heitän lenkkejä.
Kuntoilen kuin hullu. Alan syömään terveellisesti. Minä näytän vielä kaikille! Katsotaan sitten alkaako tytöt pyörimään ympärillä! Mutta ei, en minä halua heitä. Aion valita sen ujon silmälasisen finnisen tytön sieltä nurkasta joka on aina yksin =), kyllä, hänet minä valitsen. Häntä minä pyydän ystäväkseni, ehkä tyttöystäväkseni? Tiedän minkälaista on olla se outo rumilus josta kukaan ei pidä.
Se jolla ei ole mahdollisuuksiakaan "hyvän" näkösiin tyttöihin.
Omistan kultaisen sielun, mutta kukaan ei näe pintaani syvemmälle. Eikä edes haluta nähdä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
jatka elämääsi ja haistata paskat niille kusipäille!
On ihme että olet säilyttänyt noin terveen asenteen kaikkeen, minä katkeroidun maailmalle helposti ja käytönnässä vihaan kaikkea.
Sinun asemassa varmaan tällä hetkellä havittelisin ydin asetta jotta voisin räjäyttää kaikki ihmiset joita vihaan(eli kaikki ihmiset)atomeiksi.
No onnea sinulle ja pidä päätöksestäsi kiinni koska ihmiset on paskoja se ei ilmeisesti tarkoittanukaan sitä että sinun täytyy myös olla.
Sä ansaitsisit kruunun. Mä en oo tavannu ketään elämän halusta kiusattua. Mun mielestä ulkonäöllä ei ole väliä...
Ps.Säilytä asentees, se on kultaakin arvokkaampi
Terveen asenteen?!?!?!?
Äijä uhoaa näyttävänsä koko maailmalle ja kostavansa kaikille (kauniille) naisille.
Minusta taas kuullostaa siltä että poika on katkeroitunut maailmalle.
En sinäänsä voi syyttää , koska tapa millä itseään "normaalina" pitävät nuoret voivat kohdella muita on julma.
Jaa heebollekkin voisin sanoa että eivät kaikki ihmiset paskoja ole.
"Äijä uhoaa näyttävänsä koko maailmalle ja kostavansa kaikille (kauniille) naisille."
Anteeksi jos ilmaisin asiani epäselvästi mutta missä
kohtaa minä sanoin että "KOSTAN kaikille kauniille naisille???" Mistä sä nytten tämmösen keksit? Sanoin että NÄYTÄN vielä KAIKILLE! En vain "kauniille tytöille." En kosta.
Tekstistä päätelleen, sinä olet hieman "vanhemmalla" tasolla, kuin luokkatoverisi ...
Ja hyvä, että sinulla on noin positiivinen asenne elämää, jatka samaan malliin :)) !
"Ja hyvä, että sinulla on noin positiivinen asenne elämää, jatka samaan malliin :)) !"
Kiitos, kannustuksesta. Olenkin päättänyt että vaikka elämä ei rakasta minua niin se ei tarkoita etten minä voisi rakastaa elämää.
kuulostaa erittäin tutulta... tiedän millasta on joutua kestää kaikki tuo... anteeksi siis siitä... se satuttaa, tiedän sen... :/...
itsestäni oon aina luullut samaa... luullut ettei kukaan välitä, luullut ettei kukaan voisi tällaista kun minä rakastaa....
Mutta, onneksi se on ollut vain ja ainoastaan luulemista... Ihmiset, joilla on oikeasti sydän, eikä välttämättä vain ulkonäköä, tosiaan katsoo syvemmälle kun ulkonäköä... oppii kunnioittamaan/rakastamaan ihmistä, vaikka ois ruma kun apinan perse... sitä paitsi... kauneus on katsojan silmässä...
mieluummin oon itsekkin itseni mielestä ruma, ja rakastettu sen takia mitä olen, en sen takia miltä näytän... kuin kaunis itsestään liikaa luuleva idiootti, joka antaa itsestään äkkiä huorahtavan kuvan... joka ei tunne mitään... jota ei koskaan tulla rakastamaan oikeasti...
:)... sellasta se on.... ei oo olemassakaan rumia ihmisiä... se on varmaa... on olemassa vain ja ainoastaan sydämettömiä ihmisiä, jotka ei ymmärrä hyvän päälle... :)
eikö siis hyvännäköisiä ihmisiä rakasteta oikeesti?
siin vaihees ku tajuut olevas komee se nousee päähän ja nappaat se kaikkein kauneimman
Mä en voi sanoa tietäväni, että miltä tuntuu, mutta voin kuvitella, koska muakin on kiusattu ala-asteella, haukuttiin rumaksi & läskiksi.. yläasteelle mennessäni ja siinä 8 luokan aikana musta sitten tulikin kaunis muiden mielestä, ja olinhan mä muuttunutkin todella paljon.. Herjaa ei tarvinnut enää kuunnella.. MUTTA se kiusaaminen sai mut epävarmaksi ja tunnen vieläkin (oon lukiossa) olevani se "ruma ja läski" tyttö, joka ei kenellekkään kelpaa.. tää haittaa mm. siinä, että tunnen itseni epävarmaksi lähes aina, ja vähäarvoisemmaksi.. vaikka "tiedostan" nyt olevani ihan nätti, niin en silti käyttäydy niin, vaan olen todella epävarma ulkonäöstäni.. jos joku vaikka ostarilla nauraa, kuvittelen hänen nauravan minulle jne.. Kiusaaminen jättää jälkensä, ihminen joka on kerran pudotettu kuilun pohjalle asti, ei sieltä helpolla nouse.. Alitajunnassani olen aina ruma&läski.
mä tunnistin tosta heti itteni.
tuo on ihan totta muuten... miks pitäs tyytyä johonki heikkoon ja rumaan jos on ite joutunu näkeen hirveesti vaivaa ulkonäön takia?
Olen aina ollut tyttöporukan pisin ja laihin. Mua kiusattiin ja syrjittiin lähes yläasteen loppuun asti. Olin hyvä koulussa. Tulin paremmin toimeen poikien kanssa. Nyt ne muijat, jotka haukkuivat mua päin naamaa ja nimitteli katsoo kateellisena kun kävelen niitten ohi (tietysti juoruten musta jotain kaverille). Mutta vaikka muodot ja meikkaustaidot ja vaatteet on parantuneet, kestää vielä kauan ennenkuin itsevarmuuteni on kunnossa. Jollekin kasvojeni ilme voi olla koppava, mutta sitä se ei ole. Jos joku vislaa ja mulkaisen takaisin, en halua olla epäkohtelias. Jos joku osoittaa olevansa kiinnostunut musta, mietin kokoajan miksi. Onko jätkä kiinnostunut MINUSTA vai kropastani.
Ikinä ei oo asiat hyvin *wirn*
Morjesta Kaveri!
Tuota noin... Ensimmäisenä minun on todettava, että olet kyllä todellinen taistelijaluonne. Periksiantamattomuudella voi saavuttaa paljon. Ja siinäpä näemmekin, että sinulla on sisäisiä voimavaroja... Niillähän sitä sitten jotain voidaan saavuttaa.
Tätä asiaa nyt voisin spekuloida niin monelta kannalta. Mutta kun lähdetään ajattelemaan asiaa sinun kannaltasi... Olet jo päätösesi toimintaasi tehnyt. Pitäydy linjassasi, mutta älä lyö yli. Älä kuitenkaan anna noiden asioiden muuttaa sitä kultaista sinua, joka olet. Kunnon hoitaminenhan nyt ei koskaan ole pahasta yms... Mutta älä tee siitä itsetarkoitusta. Se ei tarkoita sitä, että liikunnan harrastaminen ei olisi säännöllistä. Mutta muista, että liikunnan harrastamisen täytyisi tuottaa iloa myös itsessään...
Periaatteet ja arvot sinulla on poikkeuksellisen kehittyneet! Ymmärrät paljon asoita, joita eivät monet ymmärrä. Luulenpa vaan, että juuri nuo monet tytöt eivät ymmärrä läheskään noin paljon.
Ja kuule, jos kiinnostaa vielä asiasta turista, niin pistä tulemaan meliä:
[email protected]
Samanlainen olotila minullakin... Kaikki tsemppi sinulle!
voi v***u, jos ei ite pidä itestään (itseinho ja epätoivosuus paisto läpi), niin ei muutkaan pidä. Mullakin on toinen silmä 'kiero', mulla on ollu r-vika ja mua on haukuttu näiden takia kun olin ala-asteella. Mutta arvaas mitä, ei niistä tartte välittää. En kuitenkaan siis ole koskaan ollut 'koulukiusattu', kavereita on ollut paljon. Frendeinä oli sekä koulun 'suosittuja' ja niitä vähemmän suosittuja. Eikä ketään ole haitannut vikani. Moni heistä on sanonut, että älä todellakaan mene silmäleikkaukseen!
Valitettavasti nykyään ulkonäkö merkitsee paljon. Jos haluat muiden huomiota, niin laihduta ja huolehdi hygieniasta. Kukaan kun ei halua olla kenenkään vieressä, joka haisee ja paskanen letti. Näin on näreet. Mutta älä rupea kostamaan, muuten vajoat samaan kuin kiusaajasi. Ja sitäkö haluat??
"itseinho ja epätoivosuus paisto läpi"
Sanoin jo aiemmin että olen huono kuntoinen ja ihraa löytyy. Enkö saa pitää itsestäni tulevaisuudessa hyvää huolta? En minä yritä olla jotakin mitä en ole. En aio muutta luonnettani miksikään. Mutta ulkonäköäni haluan muuttaa. En halua olla lihava.
Kiero silmä ei ole normaalia. Jos kaikki ihmiset syntyisivät silmät kieroina silloin se olisi normaalia. Mutta näin ei ole ja silmäni aion vielä hoidattaa kuntoon.
Siis jumalauta tossa oli ASENNETTA!
"Mutta ei, en minä halua heitä. Aion valita sen ujon silmälasisen finnisen tytön sieltä nurkasta joka on aina yksin =), kyllä, hänet minä valitsen. Häntä minä pyydän ystäväkseni, ehkä tyttöystäväkseni? Tiedän minkälaista on olla se outo rumilus josta kukaan ei pidä."
noniin, Nuori aikuinen; tässä todisteita siitä että koko loppuelämäänsä ei tarvitse olla muiden syrjimä.
olen ala-asteelta ollut jonkinlainen silmätikku, heebo, kummajainen - yksinkertaisesti sanottuna outo. kuulin sen kavereiltanikin useaan otteeseen. ala-asteella olin lievästi koulukiusattu, mitään fyysistä ei koskaan tehty, mutta henkinen tuskahan se pahempaa on.
yläasteella piina paheni. siellä minua ei kukaan enää kiusannut, näennäisesti, mutta eräs uusi "ystäväni" laukoi sellaisia 'kohteliaisuuksia', mukamas piloina, että meni itsetunto jonnekin todella syvälle. vieläkin joudun aika ajoin nostelemaan sitä, mutta vain harvoin.
lukiossa samainen "ystävä" jatkoi piinaani. pieniä sanoja, katseita, mutta muuta ei tarvittukaan. olin riekaleina, vuosien lyttäämisen jälkeen. viime syksynä tajusin, että olen masentunut. keskeytin lukion, en pystynyt enää menemään kouluun ja kohtaamaan kaikkien halveksuvia (ainakin silloin ne vaikuttivat halveksuvilta) katseita.
pari kuukautta meni toipuessa, sitten alkoi elämä taas näyttää parempia puoliaan. muutin toiselle paikkakunnalle. aloitin teatterikurssin. tapasin uusia, ihania, mahtavia ihmisiä jotka pitivät minusta juuri sellaisena kuin olin. puhkesin kukkaan. peilistä katsoi yhtäkkiä takaisin joku söpö olento, ei mikään sanoinkuvaamaton hirviö.
en saanut yo-lakkia, mutta en välitä siitä tuon taivaallista. sain itsetuntoni takaisin, ja mikä parasta, löysin itseni ja ymmärsin, että kelpaan tällaisena.
sinulle Nuori aikuinen: tuo asenteesi on varmasti hyvä keino selvitä. toivottavasti sinulla on ystäviä, ne auttavat. kaikkea hyvää elämääsi. ja voin taata että mikään ei ole nautinnollisempaa kuin tavata vanhoja 'kavereitaan' ja huomata, kuinka paljon kauniimpi ja ihanampi on itse. mikä voitontunne. :)
strength and honor!