Näin viime yönä unen:
Ison kaupungin tori oli täynnä mustalaisia. Meneillään oli jonkinlaiset markkinat. Musiikkia, tanssia, myyntiä, erilaisia kilpailuja. Ajattelin, että onpa katukuva muuttunut mielenkiintoiseksi; on väriä, vauhtia ja eloa. Tällaistahan voisi olla aina..
Eräs mustalaisnainen tuli sitten etsimään vapaaehtosia johonkin kilpailuun. Olin työntämässä ystävääni vapaaehtoiseksi, mutta tämä ei suostunut. Ajattelin, että kaipa siinä helpolla pääsee, vähän hymyilee ja hyvässä lykyssä pitelee jotain palloa. Ei muuta kuin leikkiin mukaan. Tyrmistys oli melkoinen, kun minut asetettiin torilla olevan yleisen käymälän seinää vasten. Yksin. Tajusin, että tästä taitaa olla leikki kaukana. Tajusin, että kauenpana oleva mustalaismies aikoi merkitä ääriviivani siihen seinälle. Korvani juuressa kuului hirveä pamaus. Mustalais mies siis ampui kovilla minua kohti! Suljin silmät. Tajusin, että tässä ollaan, vapaaehtoisena, luodit vinkuen korvan juuressa ja on liian myöhäistä perääntyä mihinkään suuntaan. Jalat eivät suostu tottelemaan. Ei voi muuta kuin jäädä paikalleen ja odottaa miten käy.
Kaikkea ne flunssan pehmentävät aivot kehittävätkin..
Selvää pässinlihaa. Voiko sen paremmin sanoa?
Ison kaupungin tori oli täynnä mustalaisia. Meneillään oli jonkinlaiset markkinat. Musiikkia, tanssia, myyntiä, erilaisia kilpailuja. Ajattelin, että onpa katukuva muuttunut mielenkiintoiseksi; on väriä, vauhtia ja eloa. Tällaistahan voisi olla aina..
Eräs mustalaisnainen tuli sitten etsimään vapaaehtosia johonkin kilpailuun. Olin työntämässä ystävääni vapaaehtoiseksi, mutta tämä ei suostunut. Ajattelin, että kaipa siinä helpolla pääsee, vähän hymyilee ja hyvässä lykyssä pitelee jotain palloa. Ei muuta kuin leikkiin mukaan. Tyrmistys oli melkoinen, kun minut asetettiin torilla olevan yleisen käymälän seinää vasten. Yksin. Tajusin, että tästä taitaa olla leikki kaukana. Tajusin, että kauenpana oleva mustalaismies aikoi merkitä ääriviivani siihen seinälle. Korvani juuressa kuului hirveä pamaus. Mustalais mies siis ampui kovilla minua kohti! Suljin silmät. Tajusin, että tässä ollaan, vapaaehtoisena, luodit vinkuen korvan juuressa ja on liian myöhäistä perääntyä mihinkään suuntaan. Jalat eivät suostu tottelemaan. Ei voi muuta kuin jäädä paikalleen ja odottaa miten käy.
Kaikkea ne flunssan pehmentävät aivot kehittävätkin..
Selvää pässinlihaa. Voiko sen paremmin sanoa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä olin mieheni kanssa sotalaivassa minun unessa. En tiiä missä päin maailmaa oltiin, mutta merenkäynti oli ihan kauhia ja minua pelotti aivan hemmetisti. En tiiä mikä tarkoitus unessa oli sillä että laivalla oli meidän lisäksi 4 kiinalaista ja 4 henkilöautoa. Mieheni jäi kannelle ja minä kävelin pitkin laivaa ja sen sokkeloita. Löysin jonkinsortin suihkutilan ja lääkintäosaston. Sieltä lähdin takasinpäin ja menin kannelle taasen. Mikä sairainta, en nähnyt laivan henkilökuntaa eli sotilaita ollenkaan sillä laivalla. Mietin kokoajan siinä unessa, että kuka helvetti sitä paattia ohjaa ja olin kauhusta kankea.
Aamulla kun heräsin niin mietin sitä et miksi ihminen näkee tuommoisia unia. Olin kuulema koko yön narskutellut vielä hampaitakin. Ompa kumma, kun uni oli puoleksi kauhun sekainen niin jos purree purukalustonsaki säpäleiksi.
oon miettiny ootko kaaleita en kysy millää pahalla ei sillä välijä vaik et oiskaa mut kuhan kyselen